Lähdettiin oman yhdistyksen kokeisiin Tuusulaan suorittamaan loppukokeen molempia osuuksia. Maanantaina edelliset treenit ja suoraan kokeeseen... Fiksua. Rita oli jo luoksepäästävyydessä ihan sekopää, joten onneksi mentiin vasta toisena maastoon. Hallittavuusosio meni normaalia huonommin, enkä saanut koiraan kontaktia. Tovi odoteltiin, että alkoi keskittymään. Sitten seuraaminen jonka päätteeksi 3 min paikalla makuu.
En jaksa karttaa laittaa, mutta maasto oli kapea suorakaide rinteessä, ja ilma liikkui todella hyvin. Lähetin Ritan kulmasta ja se nappasi heti ensimmäisen maalimiehen, joka oli ylempänä rinnettä kalliokolossa. Sitten jatkettiin rajaa pitkin rinnettä ylös, ja Rita veti satasta kohti vettä alueen ulkopuolella. Tuli kutsusta takaisin. Nousi rinnettä ylempänä kun käskettiin pysäyttämään, ja Rita pysähtyi ok.
Jatkettiin etsimistä ja pian Rita irtosi taas. Palautti rullan, mutta pientä kiertoreittiä ja jouduin kutsumaan koiraa. Otin rullan (jännityksissäni) kahdella kädellä ja suhasin koiraa samallä silmään. Rita otti pari askelta eteenpäin ja jäi jumittamaan. Jouduin antaa uuden näyttökäskyn ja jatkaa itse matkaa, ja sitten Rita lähti taas. Sai ilmaista kolme kertaa, ja mulla ei ollut oikeasti hajuakaan missä se liikkui. Onneksi tuli maalimies vastaan.
Sitten jatkettiin matkaa ja Rita irtosi samantien. Odottelin sitä piiiitkältä tuntuvan ajan ja se palasi rulla suussa. Koira tuli eri kautta kun luulin ja loikkasin sen eteen polulle (...en siis antanut koiran palauttaa rullaa). Lähdettiin näytölle. Rita meni nätisti parikymmentä metriä ja pysähtyi katsomaan mua. Huikkasin mene vaan, ja juoksin itsekin. Koira oli tullut kallion alapuolta mutta lähdettiinkin yläpuolta nousemaan ylös rinnettä. Ja sitten koira vaihtoi hauksi... ja palasi eteen istumaan. Totesin sitten että koira ei löydä näytölle, ja hylätty tuli. Saatiin ilmaista viimeinen maalimies joka oli joku 50 m vielä eteenpäin.
Ilmaisut olivat huonot ja koira irtosi liikaa. Meille ehdotettiin haukkuun vaihtamista, mutta tähän en aio ryhtyä. Saatiin kyllä kivaakin palautetta siitä, että koira kulkee satalasissa mutta on silti kokoajan täysin hallittavissa. Olin kuulemma itse ollut taas valkoisena jännityksestä... :-)
Näistä ankeista fiiliksistä jatkettiin pari tuntia myöhemmin pimeäkokeeseen ja olin itse jo heittänyt hanskat tiskiin. Jouduttiinpa ensimmäisenä maastoonkin. Kamalaakin kamalampi hallittavuusosio (huonoa seuraamista, kolmoiskäskytys ja käsimerkki maahanmenoon) mutta paikalla olossa pysyi maassa koko ajan.
Alueelle lähdettiin kulmasta, ja olin tehnyt suunnitelman kiertää myötäpäivään. Itsellä oli pinna kireällä kun koira loikki kokoajan kaikkia päin ja kaikki tuntui muutenkin menevän niin päin kettuja. Koirapa päätti lähteä huitelemaan, ja minä jäin sitä alueen laidalle odottamaan. Kuulemma neljä minuuttia odotettiin, ja sain noottia siitä etten itse lähtenyt liikkumaan tänä aikana. Rita palasi ilman rullaa ja tässä vaiheessa kirosin mielessä aika kovaa, ja suunnittelin keskeyttämistä. Jatkettiin kuitenkin, mutta muutin etsintäsuunnitelmaa ja käytiin vastapäivään rinteen yläosaa, koska tuuli tuli sinne voimakkaammin.
Käveltiin rajaa pitkin ja Rita käveli alueen ulkopuolella, kunnes palasi imussa alueelle. Lähdin tukemaan koiraa, ja huomasin että sillä oli rulla irti. Otin pillin jo suuhun että kutsun sen, vaan onneksi en. Se nosti nokkaa ja huomasin maalimiehen puussa 1,5 korkeudella istumassa. Rita otti irronneen rullansa ja tuli ilmaisemaan.
Jatkettiin rajaa pitkin ja taas koira irtosi selkeästi alueelle, joten lähdin taas tukemaan koiraa. Pian se palasi rulla suussa, ja löysimme maalimiehen makailemassa kuusikossa. Jatkettiin takaisin rajalle, ja kun oltiin päästy lähtökulmaa vastakkaiselle kulmalle, niin aikaa oli kulunut 16 minuuttia (45 minuutista).
Laskettiin rajaa pitkin alemmas ja tehtiin poikkasu alueen läpi. Vähän korkealta poikettiin ja ohitettiin vanhat piilot. Sitten Rita taas irtosi ja palasi ilmaisemaan. Lähdettiin näytölle -
ulos alueelta. Rita oli ilmaissut alueen ulkopuolella odottavan maalimiesjoukon. Hyvä Kike. :-)
Palkkasin koiran ja jatkettiin takaisin alueelle ja käytiin sen alarajaa (joenviertä). Rita ei suuremmin merkkaillut, pari kertaa jotain pientä. Sitten tultiin rajan päähän ja alkoi paniikki iskeä. Oltiin toteutettu mun suunnitelma ja aikaa oli kulunut 30 minuuttia. Mulla ei ollut mitään ideaa mihin jatkaisin, mutta koska Rita oli merkkaillut ylemmäs rinteeseen, päätin palata sinne mutta tukea jokaikistä koiran merkkaamista. Noustiin takaisin yläkulmaan ja lähdettiin rajaa pitkin. Rita teki tarpeensa ja pissasi ja joi. Olin siinä vaiheessa että jaahas, tais olla siinä. Sitten koira nosti nokan ja lähti vahvasti alemmas rinnettä ja mä lähdin sitten taas perään. Ja sieltä se palasi rulla suussa! Hyvä ilmaisu ja näytölle. Hyväksytty loppupimeä.
Ja kas mää opin jotain hylkäyksestä. Tue koiraas. :-) Oon aina ajatellut, etten osaa sitä lukea, siksi en myöskään lähde tukemaan sen merkkaamisia. No nytpä osasin, ja onneks osasin. Helpottaa koiran tehtäviä huomattavasti. Eipä mennyt hukkaan sekään hylkäys.
