Pelastuskoiraleiri

Yhdistyksemme oli vuokrannut Vihtijärveltä treenejä varten partiolaisten mökin viikonlopuksi. Rita nukkui yöt mökissä häkissä, päivät odotteli autossa tai nuotiopaikan vierellä hihnassa. :-) Jätettiin pikkupiipertelyt tältä viikonlopulta väliin, ja etsittiin vaan isompia alueita. Yksi negatiivinen juttu tietysti oli se, että etsittiin joka treenissä vain yhtä maalimiestä... No tuskimpa tuo viikon päästä olevassa kokeessa tulee ongelmaksi.

PS. mulla on ehkä maailman energisin koira. Kokoajan kaikkea häsellystä ja paljon pitkiä treenejä, muita koiria, odottamista... ja neiti ei missään vaiheessa kolmen päivän aikana osoittanut väsymystä. Vasta nyt kotiin tultua neiti käpertyi kainaloon ja alkoi laskemaan lampaita. :-)

1. Lauantai: hälytreeni
150 m irtoaminen, 2 min.

En ottanut Ritalle lauantaille mitään treenejä, kun annoin sen levätä illan hälytreeniä varten. Itse kävin kartturoimassa ensin toiselle koirakolle alueen, ja jouduin ottamaan Ritan aika suoraan autosta. Ajattelin viedä koiran hihnassa alueen kaakkoiskulmaan ja lähettää siitä, mutta koska nenä nousi jo heti tien varressa niin lähetin suoraan mökeiltä. Neiti pinkaisi matkaan ja katosi hetken ajaksi näkyvistä. Livuin hiljalleen eteenpäin ja pian Rita palasi rulla suussa. Sitten näytölle. Kaikenkaikkiaan ilmaisi kolme kertaa ennen kuin saavuimme maalimiehellä, joka makasi kuusen alla kiven takana.

Meidän iso 10 ha alue oli siis jälleen suoritettu 2 minuutissa... Maalimies oli saanut ohjeeksi etsiä vaikean piilon "koska se on niin nopea koira". :-) Ihanaa, että neiti oli taas oma irtoava itsensä.

2. Sunnuntai: pressulla peitetty maalimies kuusikossa
500 m siirtymää, 10 min.

Lähdettiin samoihin maastoihin kuin edellisen päivän hälytreeni oli suunniteltu. Otettiin ensin pieni matka liinassa tienvarsietsintää, sitten poikettiin metsään koira vapaana etsien. Rita kattoi isoa aluetta, kävi tarkastamassa jälkiä. Kävi kuittaamassa luonani ja sitten taas irtosi. Sopivan paljon - niin että kokoajan tiesi missä koira liikkuu. Tultiin hiekkakuopan yläkulmalle, jossa Rita irtosi alas. Itse tulin perässä, ja alas päästessäni näin kun Rita poikkesi tiheään kuusikkoon. Rita oli mennyt maalimiehelle, osunut pressuun, mutta ei maalimieheen, nuuskinut pressun, ottanut rullan... mutta maalimies makasi lammikon vieressä, niin Rita pudotti rullan, joi piiiiiitkään (aikasmoisen lämmin sää), nuuskaisi taas pressua, otti rullan uudelleen ja tuli ilmaisemaan. Hyväksyin ilmaisun ja mentiin maalimiehelle.

Tietysti myös janoisen koiran tulisi ilmaista ilman tuollaista, mutta... maalimies tosiin makasi 0,5 m lammikosta, ja koiralla tosiaan oli jano. Se juotuaan palasi suoraan hommiinsa ja jatkoi ilmaisun loppuun. Eli eipä tästä voi hernettä nekkuun vedellä, se hoiti sen niin hyvin kuin kykeni. :-)

3. Sunnuntai: pidempää etsintää
1,5 km siirtymää, 35 min.

Toiselle koiralle oli tehty alueelle jälki, mutta koska koira ei jälkeä nostanutkaan, päätettiin vaihtaa Rita puikkoihin ja etsiä maalimies haulla. Edellisestä treenistä oli kulunut 30 min. Aluksi Rita sai mennä liinassa ja jäljesti jäljen ensimmäiselle esineelle. Siinä oli kuitenkin vieressä toinen esine, joka ei kuulunut jäljelle, jonka Rita otti ilmavainulla. Otin sitten liinan pois ja jatkettiin haulla suuntaan, jossa jälki ei mennyt (tarkoitus kun oli saada kestoa). Rita liikkui ihan kivasti, kävi kuittailemassa luona vaan melko paljon, kun ei ollut hajua.

Sitten maalimiehen nappasi loppumatkalta jäljellä ja nuoli naamaa. Ilmaisussa ei luovuttanut rullaa (eli lähti rulla suussa näytölle :D) joten otin toisen ilmaisun. Kivasti saatiin vähän enemmän kestoa ja vielä väsyneellä koiralla.

  

4. Maanantai: pressulla peitetty maalimies ojan varrella
1,2 km siirtymää, 30 min (?)

Kolmas treenipäivä, ja koira oli vieläkin innoissaan lähdössä hommiin. Sai taas tehdä pitkän siirtymän ennen maalimiestä. Liikkui koko matkan todella kivasti, lähietäisyydellä etsiskeli hajuja, oli kokoajan näköpiirissä. Kävi juomassa paljon, sillä edelleen lämmintä säätä. Jäätiin loppupäässä kartturin kanssa tutkimaan karttaa, kun Rita irtosi rinteeseen. Kartturi ilmoitti että pitäisi lähteä vasemmalle, mutta Rita palasikin oikealta rulla suussa. Luotin koiraan ja lähdettin näytölle: maalimies makasi 20m polusta täysin pressulla peitettynä ojan varrella. Rita oli kävellyt yli, mutta ei kaivautunut alle. :-) Näytöllä palkkasin ensin itse, sitten maalimies.

Todella upea viikonloppu, ihana auringonpaiste, mahtavat maastot ja hauskaa seuraa. Ei voi valittaa. :-) Lisäksi tästä sai sellaiset tsemppifiilikset ensi viikonlopun kokeisiin, sillä mulla on erittäin pätevä pieni hakukoiraneitokainen... :-)

Alla muutama kuva viikonlopulta, kuvaajana Tanja Mykkänen.

Sanoivat, että pienet koirat on siitä kivoja, että
niitä voi pitää sylissä. Rita todistaa että kyllä
vähän isompikin koira mahtuu syliin. :-)

Hälytreenin jälkeen.

Hälytreenin jälkeen.

Rita ja poikaystävä Anssi. :-)

Pariskunta odottelemassa treenivuorojansa.

Lisää jälkeä

Tämän päivän halli jätettiin taas väliin, vaikka rupi on jo aikalailla parantunut. En viitsi ottaa riskejä, varsinkin kun tiedän moniko koira on tehnyt tarpeensa sen hallin lattialle. :-)

Tällä kertaa kävin tekemässä 710 m pituisen jäljen, jonka annoin vanheta tunnin. Jälki tehtiin samaan maastoon, mutta eri urille kuin edellinen jälki. Tuuli puhalsi etelä-pohjoinen suunnassa.

Rita nosti jäljen ihan ok, paikansi tosi paljon. Haju heitteli vielä jäljen ympärillä ja Rita kulki vähän siksakia jäljen päällä. Neiti huiteli ja minä menin vaan perässä. Pian oltiinkin ensimmäisellä esineellä, jolle Rita pysähtyi seisomaan.

Jatkettiin siitä eteenpäin. Rita ajoi jälkiä ihan into piukeena, mutta tarkasti tämän osuuden. Tähän osuuteen sisältyi U-mutka ja nousua. Näki hyvin miten nappasi esineen - oikein loikkasi sitä kohti.

Jatkettiin jälkeä ja tässä tuli sitten epätarkka osuus. Annoin Ritan jäljestää omaan tahtiin ja kuljettiin aluksi ihan jäljen mukana, mutta sitten hieman ennen esinettä tuuli ilmeisesti puhalsi sen hajun oudosti, ja tehtiin silmukka. Vähän pelotti että saako jäljestä enää kiinni, mutta uskollisenä kuljin Ritan perässä. Sinnehän se sitten jatkoi omine apuineen, oikeaan suuntaan. Saavuttiin kolmannelle esineelle, jonka neiti ilmaisi pysähtymällä seisomaan.

Jatkettiin tästä alas rinnettä viistosti. Rita jäljesti ihan kivasti, tosin laski vähän alempana rinnettä osan matkaa. Kaadettiinpa mukanamme tällä pätkällä kaksi lahoa puutakin. Sen verran oli vauhtia. Juuri ennen jälkeä oli 1 m leveä lammikko jonka yli jälki meni. Rita varmisteli tässä kohtaa, mutta jatkoi oikeaan suuntaan ja tuli pian esineelle, jonka ilmaisi pysähtymällä.

Sitten jatkettiin. Jälki meni kuusen alta ja päätin itse kiertää kuusen joten päästin liinasta irti. Se olikin ihan fiksu idea, sillä Rita sai vapaasti tarkennella jälkeä (sopi tuon koiran tyyliin paremmin) ja annoin sen jäljestää tämän pätkän vain liina perässä. Kulki juuri sopivaa vauhtia. Tuli viimeiselle esineelle, ja ilmaisi sen samalla tavalla pysähtymällä.

Ja okei, NYT lupaan että jatkossa en tee itse jälkiämme. :-)

Pääntyhjennys-nomea

Päätettiin kaivaa damit taas kaapista. Suunnitelmana oli tehdä haastavia markkeerauksia ja muistiohjauksia.

Heittopaikka oli ryteikön takana niin, että koira ei nähnyt heittäjää. Heittäjän molemmin puolin oli kaksi heitto paikkaa, joihin tuli markkeeraukset korkeina heittoina - koira näki ainoastaan lyhyen matkaa lentokaaresta. Matkalle heitettiin kaatuneita puista esteiksi. Ensin otimme kolme heittoa kumpaankin paikkaan, sitten kaksoismarkkeeraus. Alkuun vein kuusi minidamia muistipaikalle lyhyen 30 m päähän ilman selkeää linjaa. Piilottelin damit maastoon. Jokaisen markkeerauksen jälkeen Rita sai hakea yhden muistin. Tämä oli hyvää treeniä sille, että rintamasuunta vaihtuukin kesken treenin vaikka samalla paikalla puuhaillaan.

Rita markkeerasi todella hyvin, vaikka muutama heitto olikin niin matala, ettei koira voinut markkeerata kuin kuulolla. :-) Yhden koitti suorittaa haulla, mutta heittäjä haki damin pois kun ei mennyt suoraviivaisesti. Muut suoritti nopeasti ja suoraviivaisesti - myös kaksoismarkkeerauksen. Ohjaukset menivät myös hyvin, paitsi että ensimmäisellä vaihtoi. Meni suoraan alueelle ja pysyi oikealla alueella tekemässä lähihakua. Haki kaikki kuusi. Tämän päivän saldo siis 15 noutoa.

Koska tämä ei ollut tarpeeksi, niin otettiin vielä parihakua. Vein kuusi damia kaarelle lähetyspaikasta noin 50 m päähän. Ensin lähetettiin Rita noutamaan yksi. Palasi nopeasti damin kanssa. Sitten toinen koira haki damin, ja Rita odotti vapaana. Sitten lähetin Ritan ja toinen koira lähetettiin perään. Rita palasi dami suussa ja lähetin sen uusiksi. Tällä välillä toinen koira palautti yhden damin ja se lähetettiin uusiksi. Pian Rita palautti kolmannen daminsa ja jäätiin odottamaan että toinen koira toi viimeisen.

Sitten jätin Ritan istumaan ja täytin ruudun uudestaan. Palattuani annettiin koirien edelleen odotella ja Rita kävikin maahan. Loikoili viitisen minuuttia ja ohi meni lenkillä ollut koirakin. Sitten lähetin Ritan ruutuun, ja se palasi samantien damin kanssa. Sitten laitoin sen uudestaan ja toinen koira lähetettiin perään. Rita palautti pian toisen daminsa. Sitten kolmannen, joka oli roikkunut puussa 1m korkeudella. Tämän jälkeen toinen koira toi neljännen damin ja pian Rita viidennen. Rita oli noutanut jo neljä, joten jäätiin odottamaan että toinen koira tuo viimeisen damin. Toinen koira ei kuitenkaan saanut damia ylös, joten lähetettiin Rita uudestaan. Se irtosi kauas ja palasi dami suussa - olikin ihmeen pitkälle viety. :-) Tyytyväinen olen Kuuttisen suoritukseen tänään. Toinen koira ei häirinnyt neidin suoritusta ruudussa, ja Rita teki upeaa hakua. Toinen ohjaajakin kommentoi että ihan eri näköistä liikkumista kun viime kerralla (Ritan ollessa valeraskaana ja vaihtaessa JOKAISEN damin). Jes. :-)

300. teksti :-)

Huh, kylläpä on jo jonkin verran jaksettu rustailla, vaikka viime aikoina on ollut aika hiljaista.

Rita on ollut nyt aivot narikassa pari päivää, joten piti päästää se vähän hommiin. Hallivuoro jätettiin väliin, koska en viitsinyt viedä Ritaa koiria (ja pöpöjä) kuhisevaan halliin vielä... ja koska ulkona oli niin ihana sää. Käytiin Ritalle tuntemattomalla pihalla (kahden narttukoiran reviiriä ;-)) tekemässä hakua: ensin niin että piha-alueella sai etsiä vapaana kahta maalimiestä ja pihan ulkopuolella liinassa yhtä. Oli aika opettava treeni meille, sillä aina kerron mihin maalimiehen tulee mennä piiloon. Silloin jättää lukematta koiraa ihan joka tilanteessa, kun tietää missä se maalimies on ja missä ei ole. Yleensä meillä on ohjeena ollut että tietyn välimatkoin tietylle puolelle tietä tai polkua, mutta jatkossa aion antaa maalimiehille vapaammat kädet. Hyvää luottamustreeniä.

Rita oli toosi innokkaana menossa. Makuutin sitä varmaan 3-4 minuuttia valjaat päällä. Sitten lähti pihalle ja pinkaisi suoraan pihan perällä olevalle maalimiehelle, joka oli pressun alla. Oli astunut päälle, muttei kaivautunut, ja teki hyvän, nopean ilmaisun. Palkkasin itse.

Sitten tein suunnitelman palata vähän takaisinpäin pihalla, kun se alue oli jäänyt kunnolla katsomatta. Rita kuitenkin painoi toiseen nurkkaan talosta,  ja tunki kuonoaan ulos pihapiiristä aidan välistä. Sitten nousi vieressä olevaa pihahäkkiä vasten. Selkeästi jokin haisi juuri sillä kohdalla, ja Rita paikansi ja paikansi, mutta mitään ei löytynyt. Itsekin kävin koiran kanssa katsomassa, ja olin ihan varma että lähistöllä sen on oltava.

Jätettiin kuitenkin paikka ja lähdettiin takaisinpäin ja pian Rita merkkasikin kallion päällä, laskeutui sen taakse ja kuusen alle, jossa seuraava maalimies oli. Tätä ei ollut lähminyt. :-) Teki hyvän ilmaisun, vieläpä kahdesti vaikka oli aika lyhyt matka. Sai palkan niin, että minä annoin purkin maalimiehelle ja maalimies palkkasi.

Sitten siirryttiin portille ja pois pihasta. Ennen kuin kytkin Ritan, tiesin missä maalimies oli, sillä neidin eleistä ei ollut epäilystäkään. Se veti todella vahvasti autokatosta kohti, joten sinne suuntasin koira liinassa. Kova oli veto. Autokatoksen vieressä oli puuvaja, josta oli ilmarako autokatokseen. Välissä oli roska-astia ja muuta tavaraa, eli koira ei päässyt suoraan seinän viereen. Menimme katoksen puolelta ja koira merkkasi vahvasti seinää kohti. Roska-astiassa oli puita päällä, joten ei voinut olla siellä. Kävin itsekin tarkistamassa Ritan kanssa. Rita nousi jopa ohuen riman päälle seisomaan ja kurkottamaan kohti seinää. Siirryttiin puuvajaan ja siellä alkoi häntä heilua että "täällä!". :-) Ilmaisi ja sai palkan maalimieheltä.

Vahvasti merkattu pihahäkki oli siis tyhjä, mutta koiralla oli selvästi haju sen luona. Ihan mielenkiintoista. :-) Väkkäränä etsi ja etsi, muttei onneksi ottanut rullaa paineesta huolimatta. Pystyi luopumaan hajusta ja jatkoi maalimiehelle. Ja ihanaa oli, että Rita oli taas niin innoissaan. :-)

Koira, joka söi jalkansa

Rita on ollut nyt jonkin aikaa kumma. Luulin sen johtuvan valeraskaudesta. Mieliala tuntuu menevän vuoristorataa, ja normaalia enemmän esiintyy jonkinlaista jumitusta (seisoo pöydän alla piippaamassa, nuolee seiniä tai lattiaa, tuijottelee tyhjyyteen). Lauantaina huomasin, että Ritahan on jyrsinyt tassuunsa kaljun kohdan. Ei reagoinut jalkaan mielestäni muuten, joten mentiin kokeeseen. Kokeessa neiti jumitti, esimerkiksi alueen laidalla seisoi häntä alhaalla, eikä hakenut hajuja tuulesta kuten normaalisti. Oli ponneton versio itsestään. Sunnuntai-iltana alkoi ontuminen, siis ihan reipas ontuminen (video). Annoin yön levätä, ja aamulla ei enää aristanut jalkaa. Sai päivän lepäillä, eikä illallakaan enää ontunut.

Tänä aamuna huomasin, että oli pureskellut kaljun kohdan verille. Eipä sitten muuta kuin lekurille mars mars. Lääkäri kävi Ritan läpi ensin, kuunteli sydämen jne, ja kaikki on kunnossa. Sitten tutkittiin rupea ja ontumisen syytä. Nivelet eivät olleet turvonneet, eikä aristanut jalkaa mihinkään suuntaan. Ruvesta lekuri totesi, että todennäköisesti jalassa on ollut pieni haava, jota on alkanut nuolemaan... Sitten siihen on tullut tulehdus. Varmastihan ei tiedä, joten syynä voi myös olla kipu jalassa, jota Rita on alkanut "hoitaa" itse. Tämä kuitenkin tarkistetaan, kun antibioottikuuri on käyty loppuun - mikäli alue palautuu normaaliksi, ei ole syytä epäillä muuta kuin ensimmäistä teoriaa. Itseä taas mietityttää, että olisiko jalassa kuitenkin jotain kipua, koska on käyttäytynyt niin kummallisesti... Lääkäri kyllä pisti oudot käytökset valeraskauden piikkiin.

Lisäksi otettiin verikokeella maksa-arvot (vitamiiniepisodin takia), joista toinen oli hieman koholla, mutta se ei kuulemma ole niin maksaspesifinen... Nyt antibioottia poskeen, ja toivotaan, että menee ohi... :(

Kliininen yleistutkimus:
- oikeassa etujalassa kyynätän alapuolella etäsisäpinnalla rupinen naarmu, jonka ympäriltä karvat katkenneet nuolemisen seurauksena
- muuten terveystarkastuksessa e ihavaittu normaalista poikkeavaa, lavan edustan imusolmukkeet symmetriset ja tunnettavissa, eivät selkeästi suurentuneet
Toimenpiteet vastaanotolla:
alueelta ajeltiin vielä hieman karvoja ja alue puhdistettiin laimennetulla betadinella, päälle siveltiin puhdistuksen jälkeen Vetramil-hunajasalvaa
Diagnoosi:
sekundaarinen ihotulehdus
taustalla voivat olla mm. trauma (naarmu), kipu alueella esim. kyynärässä
Verinäyte/maksa-arvot:
Helmikuussa Rita syönyt purkillisen monivitamiinivalmistetta. Suositellaan maksa-arvojen tarkastamista muutaman kuukauden kuluttua. Ritalta tarkistettiin verinäytteestä maksa-arvot ALAT ja AFOS. ALAT-arvo oli normaalien viiterajojen sisällä (54,6, viite <74) ja AFOS-arvo oli himan viiterahan yläpuolella (71,6, viite <68). Näin lievä nousu ei ole merkittävää.
Antibioottikuuri, ja kontrolli ennen antibioottikuurin loppua

It's a beautiful night, we're looking for something dumb to do

Sain viikko sitten tietää että olimmekin päässeet sisään päiväkokeeseen tänä lauantaina.

Koe alkoi tutusti hallittavuusosuudella. Seuraamisosuus meni ankeasti, Rita ei pitänyt yhtään kontaktia ja edisti, mutta pysyi hallussa, joten päästiin paikalla makuuseen. Paikalla makuussa neitiä makuutettiin nelisen minuuttia.

Kartan sain käteeni alueen laidalla. Selkeää tuulta ei ollut, mutta muistelin että autolla ilma liikkui koillinen-lounas suunnassa. Tehtiin sitten etsintäsuunnitelma sen pohjalta. Suunnitelmana oli mennä ensin lounaisrajalle, sitten siitä luoteisrajalle, jonka puolesta välistä tulisimme alueen poikki takaisin kaakkoisrajalle ja sitten kävisimme vielä koillisrajan. Matkan aikana suunnitelma muuttui sen verran, että päätin ottaa kaksi siksakkia matkalla.

Mikäli olisin maaston tuntenut, olisi suunnitelma ollut varsin erilainen. Kartassa näkyvä vaaleanvihreä raidoitus oli tiheää kuusikkoa, jossa ojia pohjalla ja lunta puoleen sääreen. Tuhlattiin ensimmäisen rajan läpikäymiseen reilu 10 min (koko kokeeseen aikaa 30 min). Rita oli vaisunoloinen, en oikein tiedä miksi... Ihanaisessa umpihangessa tohotellessa rullakin irtosi pari kertaa.

Sitten luoteisrajan puolivälissä palasi rulla suussa ja lähdettiin näytölle. 3 m ennen maalimiestä nuuski maata ja huikkasin että "mene vaan" ja jatkoi sitten maalimiehelle. Sain sitten aika kovan suitsutuksen siitä, että olin kehottanut koiraa jatkamaan - sitä verrattiin siihen että kehuttaisiin haukkuvaa. Pyytelin anteeksi, sillä en tosiaan tiennyt etten saisi mitään sanoa, ja tiedän, että Rita näytölle olisi jatkanut ilman sanomisiakin jos vaan olisin jatkanut. Ja kun maalimies tosiaan oli näköyhteyden päässä.

Saimme luvan jatkaa, kunhan samaa virhettä emme toistaisi. Ilmaisu arvioitiin "tyydyttäväksi" sitten tuon kehotuksen johdosta. Rita oli ihan kumma, ja lähetys kesti jonkin tovin... Varmaan 20s sain odottaa että koira otti kontaktin. Se vain toljotteli. Ei kuumoillut, ei riekkunut. Oli vaan ja ihaili maisemia. Tarkoitus oli nousta korkeimmalle kohdalle, mutta päätinkin käydä kuusikon reunan vielä toisesta reunasta, jos koira jotain hajua sieltä olisi saanut. Eipä saanut. Kerran jäi tassu rullan sisään ja jouduin Ritan pysäyttämään ja vapauttamaan tassun. Käännyimme takaisin tehdäksemme toisen piston. Pian Rita irtosi alarinteeseen ja näin kun neiti seisoi kiven takana häntä vispaten. Peruutti ja otti rullan, tuli ilmaisemaan ja meni suoraviivaisesti näytölle.

Maalimies ilmoitti, että neiti oli tassulla kaivanut pressun niin, että sai päänsä sen alle (tarkisti kasvot) niin että maalimies oli joutunut laittamaan kätensä kasvojen eteen. Testaaja tuumi hetken että saadaanko jatkaa, kunnes totesi, että valitettavasti hylätty koe. Ja kyllä harmitti! Paristakin syystä. Rita ei meinaan ole kaivautunut nyt pressujen alle ilmaisutreeneissä - on varmistellut, muttei kaivautunut. Toinen syy on se, että olen kuullut, ettei maalimieskäytös saisi olla hylkäävä peruste, mikäli maalimies ei koe itseään uhatuksi... Ja kolmas syy se, että viimeinen maalimies olisi ollut aivan reitillämme, ja meillä olisi ollut aikaa vielä yli 5 min jäljellä....

Nyt ei voi muuta todeta kuin että leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. :-)

Fiilaten ja höyläten

 Perjantaina teen tenttiä, eli en pääse toisiin tokotreeneihin tällä viikolla. Siksipä hoidetaan perjantain ohjelma samalla kertaa. :-) Meillä oli taas oma liikkuri (Sara) mukana.

Alkuun pitkä seuraaminen suoraan halliin tullessa.
Oli hyvä idea, koska neiti oli täysin keskittynyt. Tehtiin koko hallin matkalla, ehkä AVO tasoinen seuraaminen. Sitten palkkaus, ja perään muutama lyhyt.

Paikalla makuu piilossa 3 min
Eipä tässä mitään kummallista, hyvässä asennossa makaili vielä halliin palatessa. Sai palkaksi purkista kissanruokaa.

Kauko-ohjaus

Avustaja palkkaa lelulla ”salaa koiran taakse”

Istumasta maa-istu (yksi sarja / etäisyys)

Etäisyyden kasvatus asteittain

• 5 m
• 7 m
• 10 m

Siis näissä on oikeasti tapahtunut kehitystä! Sehän osaa, eikä epäröinyt edes 10 m tehdystä! Oppi jo, mistä palkka tulee, muttei vilkuillut sinne yhtään. :-) Sara siis taas mukana treeniavustajana ja hoiti neidin palkkaamisen koiran huomaamatta.

Seuraaminen

Erilaiset häiriöt: ihminen, käskytys, hyppyeste

Kriteerinä kontakti

Kontakti käännöksissä


Aloitettiin sillä, että liikkuri käveli meidän vierellä, ensin oikealla sitten vasemmalla. Sitten liikkuri käveli edessä. Sitten ihan kiinni koiran selässä takana. Lopuksi liikkuri käveli siksakkia edessämme. Mikään näistä ei hämmentänyt Ritaa.

Lisäksi täyskäännösjutut alkaa pikkuhiljaa aukeamaan. Olen tehnyt käännöksen vasemmalle turhan tiukasti, ja kun ei palaakaan aivan samalle uralle omien jälkieni kanssa, niin käännös on koiralle teknisesti helpompi.


Hämmennys alkoi kun liikkuri huusi "maahan". Neiti pysähtyi, että mitäs nytten... Vasta kolmannella onnistui niin, että seurasi siitä huolimatta, mitä hallin reunalla huudeltiin. Sitten Sara käskytti ja me mentiin oma seuraamiskaavio välittämättä käskytyksistä. Vieraisiin käskyihin ei Ritakaan reagoinut.


Hyppyesteelle irtaantui estettä päin, mutta piti kontaktia. Toisella ohituskerralla tajusi jujun ja seurasi nätisti.


Käännöksiä tehtiin aika vähän, mutta niitä pitäisi vähän tehotreenata. Niitäkin.

Noutaminen

Heittoja niin, että ei pääse noutamaan kaikkia (pallolla palkataan)


Harjoiteltiin niin, että Sara ojensi meille kapulan. Rita ei sitä kohti kurkotellut. Ei myöskään nykinyt kapulalle, vaan leikki tyytyväisenä lelullaan. Tehtiin kolme kertaa.

Avustaja käskyttää 3 x käsky ennen noutoa, sitten luovutuksessa 3 x käsky.

Tämä toistettiin kahdesti, eikä neiti kummallakaan kerralla välittänyt mistään käskystä.

Tunnari

Hajustetuilla kapuloilla.

Tehtiin tänään kolme toistoa. Ensin kapulat läjässä, sitten kiinni toisissaan rivissä, sitten väljemmässä rivissä. Tutkii tosi tarkkaan, mutta tuo oikean... Epäröi kuitenkin (palauttaa kehuttaessa, mitä tekisi ilman kehua?).

Merkki

Kaksi sarjaa, 7 toistoa sarjassa. Alusta merkin taakse.

Reippaita merkkejä ja kaikilla merkin taakse. Naksun korvasi "jes". Pysäytin aina sarjan viimeiselle. Kerran pysäytyksestä nostikin nokan ja alkoi vimmatun haun. Noh, noin metrin korkeudesta hallin reunalta löytyi lapaset. Jeh.

Ketjutettuna

Liikkeestä seisominen

Noutaminen

Kauko-ohjaus

Huomio siirtymissä.

Jouduttiin tekemään kahdesti, kun jäi jumittamaan Saralle annettua kapulaa... Toisella toistolla sitten tuli ovesta vieressämme ihminen juuri Ritan jäädessä seisomaan - ja se seisoi silti kuin tatti. :-D

Palkan sai kaukoissa salaa palkkaamalla taas. Höpötuulella oli taas, joskin ymmärtänen tämän kun neiti ei ole päässyt treenaamaan tai riekkumaan koulukiireiden takia...

Korkealentoista etsintää

Tänään etsiskeltiin yhtä maalimiestä sillä teemalla, että koira ei tällä kertaa tekisi viimekertaista sinkoilua. Maalimies meni piiloon vasta meidän lähdettyä, ja me kierrettiin vajaa 500 m lenkki ennen maalimiehelle menoa. Tuuli tuli niin, ettei Rita reitillämme voinut saada hajua maalimiehestä. Ja lisäksi maalimies oli korkealla mökin päällä niin, että koiralla ei ollut siihen näköyhteyttä mökin vierestä.

Otin alkuun Ritalle paikalla makuun. Meni käskystä vaan puoliksi maahan (luuli että olin lähettämässä ilmasuun). Sitten uusi käsky ja maahan. Sai olla jokusen minuutin, en ottanut aikaa. Makoili valjaat päällä ilmaa nuuskuttaen, mutta pysyi varmasti. Matkaan lähti ihan kivasti, eikä sännännyt mihinkään. Kiersi pari lenkkiä hajun perässä niin, ettei kokoajan ollut silmien alla, mutta muuten ihan kivasti. Kävi kuittaamassa luonani ja annoin sille aina silloin namin. Otin yhden pysäytyksen ja neiti pysähtyi niille sijoilleen. Kävin sen luona palkkaamassa ja huomasin hieman edempänä lenkkelijöitä, joten vaihdettiin suuntaa.

Jo aika kaukaa Rita alkoi merkkaamaan hajua, muttei tehnyt mitään superirtoamisia. Maalimies oli sen verran hankala, että makasi pari metriä korkean pikku mökin katolla. Rita pyöritti hajua ensin kauempaa, ja sitten paikansi, mistä haju tuli. Nousi seisomaan mökkiä vasten. Kiersi mökkiä katsoen, mistä sinne pääsisi. Kun ei löytynyt reittiä, niin meni kauemmas katsomaan ja näki maalimiehen. Sitten uusiksi yrittämään kiipeämistä katolle. Kävi vielä luonani (seisoin ylempänä mäellä) ja näki taas maalimiehen. Sitten koitti taas kiivetä katolle, kunnes totesi ettei voi -> otti rullan ja tuli ilmaisemaan. Maalimies antoi minulle palkan ja minä palkkasin Ritan.

Hyvin paikansi hajun, mutta kauan koitti päästä maalimiehen luokse ennen kuin ilmaisi - kuten sen kuuluukin ensin varmistaa, että olisiko maalimiehelle reittiä. Lisäksi hyvä, että missään vaiheessa ei ollut jättämässä maalimiestä vaikka kauan sen luokse koitti päästä ja itse kävelin hieman poispäin. :)

Jälkikausi korkattu!

Tänään päätin korkata jälkikauden. Me ei juuri olla jälkiä ajettu, ja tämä taisi olla pisimpiä meidän ajamia ihmisjälkiä. Tällä kertaa kävin kävelemässä jäljen itse. Koska tein sen lenkkimaastojen läheisyyteen, en uskaltanut antaa vanheta hirveän pitkään, jotta ulkopuoliset eivät olisi esineitä bonganneet. :-) Esineinä oli purkki, jonka päällä kangaspala (peitti koko purkin).

Mulla on tästä video, mutta tällä kertaa en sitä täällä linkitä (hengästynyt Noora kulkemassa nelivedon perässä - joo ei) niinpä joudun selittämään sanoin. Rita lähti jäljelle ilman käskyä. Vauhtia oli siitä huolimatta... Se on hyvin ehdollistunut että jälkivaljaat ja liina = nenä maahan.

Jälki alkoi siis pellolta. Tuuli etelä-pohjoinen suunnassa, joten Rita jäljesti kohdassa, johon tuuli kuljetti hajun. Sitten metsänlaidassa oli ensimmäinen esine, ja Rita nappasi sen hajun selkeästi tuulesta (oli siis 1m päässä esineestä tuulen alla). Jäi seisomaan esineelle ja sai purkkipalkan.

Jatkoi sitten jäljestämistä. Edettiin jäljellä, kunnes Rita nosti nokkansa ja teki suoran kulman poiketen jäljeltä nenä pystyssä (tulossa suora kulma - olisiko koittanut oikaista ilmavainun mukaan. Seisoi nenä pystyssä pienen kallion päällä ja odotin että haki jäljen (lähti etenemään nenä maassa). Noustiin sitten jäljen mukana kallion päälle ja siellä oli toinen esine (jonka siis luultavasti oli haistanut kallion alta).

Jatkettiin jäljestystä, ja käveltiin maahan ulottuvien kuusenoksien ali. Sitten Ritalla tuli hukka, ja poikkesi oikealle, kun jälki jatkui suoraan. Kävelin koiran perässä ja annoin sen itse todeta, että hukka tuli. 10m jälkeen neiti tekikin täyskäännöksen ja palattiin jäljelle. Sitten edettiin taas jonkun matkaa, kunnes neiti nosti nokkaa taas... Oltiin jäljeltä sivussa 10 m. Neiti haki jälkeä nenä ilmassa ja odotin kunnes alkoi selkeästi merkata suuntaa ja laski nokan maahan. Jatkettiin jälkeä ja pian oltiin kolmannella esineellä. Tätä ei olisi halunnut ilmaista - noteerasi, mutta pyynnöstä meni näytölle esineelle.

Sitten jatkettiin eteenpäin kohti viimeistä esinettä. Tuli rinne alaspäin ja laskettiin se vauhdilla. Ei mitenkään supertarkasti mennyt - ehkä siinä metrin säteellä jäljestä. Varmasti juuri sen takia, että oli niin tuore jälki, ja haju vielä laajalla alueella. Tultiin sitten viimeiselle esineelle, ja Rita jäi sille seisomaan.

Summasummarum, kaikkien esineet bongattiin (niin, että neiti pysähtyi jokaiselle), mutta myös muutama hukka osui matkalle. Joskin nämä hukatkin neiti hoiti itsenäisesti. Ja joo, joku fiksumpi tekee ehkä fiksummin, mää teen näin. :-) Annan koiran mokata ja annan koiran korjata omat mokansa. Kunhan harrastellaan.

Ei kuulemma kannata ajaa omia jälkiä, eli ehkä tämä kokeilu jää tähän, ja ajetaan sitten muiden tekemiä jälkiä jos siihen joskus osuu sopiva sauma. Jatkossa myös vanhempia jälkiä, jolloin haju ei olisi niin vahvasti leijailemassa ilmassa.

Perjantai 13. päivä

...ei ollutkaan epäonnenpäivä.

Tänään oli hieman erilainen treenireissu. 30 min bussissa ja sitten 4 km kävelyä, auto kun ei ollut käytössä. :-) Ja tästä huolimatta Rita oli ihan ylivirittynyt hössöntössö. Sitten kun suoritti liikettä, teki hyvin. Kun ei ollut käskyn alla, hössötti ja nuuski maata (!!!). 

Käskytyshäiriöllä:

Liikkeestä seisominen 
1. "Liikkeelle" 
2. "Käsky" kunnes ei nää reagoi siihen
3. AVO-liike
4. Vapautus ennen perusasentoa
- purkkipalkka

Käskyä toistettiin kolmesti, eikä Rita reagoinut mihinkään käskyyn -> nopea seisominen luvasta. On oppinut nopeasti, ettei turhiin huuteluihin reagoida. :-)

Luoksetulo
1. "Jätä koira" + viive ennen lähtöä
2. "Käsky" x3 (liikkurin sijainti: lähempänä koiraa kuin ohjaajaa)
3. ALO-liike
- lelupalkka

"Jätä koira" käskyn jälkeen odotin muutaman sekunnin ennen kuin jätin istumaan. Sitten nytkähti ensimmäiseen "käskyyn", mutta kahteen seuraavaan ei. Sitten luvasta hyvä luoksetulo suoraan perusasentoon.

Liikkurihäiriöllä:

Hyppy
Liikkurin sijainti
1. esteen vieressä (yli - "paikka" - "palaa koiran viereen" - vapautus + lelu)
2. esteen toisella puolella (yli - "paikka" - "palaa koiran viereen" - vapautus + lelu)
3. ohjaajan vieressä (yli - "paikka" - "palaa koiran viereen" - viereen - vapautus ennen perusasentoa + purkkipalkka)

Mielenkiintoinen, hurtta tosiaan hämääntyy kun liikkuri seisoo esteen vieressä! Ei oikeen tiedä mitä tekisi, ja pörrää esteen ja liikkurin edessä, lopulta hyppää yli. Tämä siis tapahtui ekalla yrityksellä kun lähetin 5 metristä. Sitten otin pari metriä lähempää ja onnistuminen ja lelupalkka. Rita kävi niin kovilla kierroksilla, että päätin palkata namilla. Peruutettiin pidemmälle ja Rita epäonnistui taas... Toisella toistolla onnistui ja sai sitten siitä namipalkan. Sitten kaksi viimeistä (liikkuri esteen toisella puolella ja ohjaajan vieressä) meni ongelmitta. Mutta tähän pitää tosiaan pureutua jatkossa: harjoitella että esteen yli mennään vaikka sen vieressä seisoisi ihminen tai ihmislauma.

Ketjutettuna:

Liikkeestä seisominen (AVO) - hyppy - luoksetulo (ALO) (välissä vain pienet siirtymät)
- purkkipalkka

Ei tuolla virta lopu liikkeitä sarjoittaessa! Seisomisen teki hyvin, samoin siirtymisen hypylle. Hyppy onnistui, mutta kun siirryin esteen taakse, niin Rita liikutti toista etujalkaansa. Sitten liikuttiin esteen ohi, ja neiti hyppäsi sen yli... Luoksetulo meni hyvin ja siitä sai purkin.

Lisäksi otettiin pari lyhyttä paikalla makuuta. Ensimmäisellä olin piilossa, oli nuuskaissut maata. Toisella olin näkyvissä ja vilkaisi kerran sivulle, muuten tuijotti minua. 

Mutta hyvä mieli jäi treenistä. Hyviä harjoituksia kokeita ajatellen sekä vähän visiota mitä treenata. Liikkeestä seisominen on hallussa, samoin luoksetulo. Hypyssä liikkuriongelma. Ketjuttamisessa siirtymien hiomista, mutta liikkeet menee powerilla läpi.

Illalla tehtiin vielä Eilan ohjeistama pitkä seuraaminen alkuun (joka olisi siis hallilla pitänyt tehdä, muttei ehtinyt). Innostin ennen lähtöä, ja sitten mentiin: oli käännöksiä, nopea ja hidas osuus sekä pysähtymisiä. Sitten palkaksi lelurepimisiä. Sitten tehtiin vielä kaksi lyhyempää seuraamista.

Koska vire oli niin kova, niin tehtiin kakeja 10-15 metristä: istu-maahan-istu, sitten AVO-liike. Kaikki ihan täpöllä ja palkaksi sai heitetyn lelun. Näissä on muuten tapahtunut viime päivinä muutos. Intopiukassa ja varmemmin tekee. Hmm... :-)

Tasoa pöhköflatti

Treenikaverimme oli viikonlopun aikana käynyt nome-koulutuksessa ja tehtiin sitten hänen suunnittelemansa treeni.

Selitän ensin, miten treenin kuului mennä, sitten miten se meni. Eli lähetyspaikalta oli kahdelle heittopaikalle 70 m. Kakkospaikalle oli piilotettu ruohikkoon kanipalloja. Ensin tuli kakkosmarkkeeraus järjestyksessä 1.-2. Koira lähetettiin hakemaan 1. paikan markkeeraus, ja koiran palauttaessa heittäjä haki 2. paikalle heitetyn damin pois. Sitten heitettiin uusi markkeeraus kohtaan 1. mutta koira lähetettiin kakkospaikalle ja sen tuli hakea paikalta kanipallo. Seuraavaksi noudettiin markkeeraus 1. paikalta. Sitten uusi markkeeraus 1. paikalle, jota ei noudettu, vaan ohjauksella hakemaan kanipallo... jne.

Tämän harjoituksen tarkoituksena oli opettaa koira käyttämään nenää sekä vahvistaa linjaa ja käsimerkkiä. Itsellä ei mennyt ihan jakeluun se, miksi tehdä markkeeraus, jonka koira joutuu suorittamaan lähihaulla. Eikös sen damin pitäisi olla juuri siinä mihin koira sen näkee putoavan.

Rita oli ihan kierroksilla taas... annoin sen hetken riekkua pellolla, kunnes bongasi taaaas kepin ja alkoi sen kanssa leikkimään. Otin sitten kepin itselleni ja käytin loppupalkkana. Seurautin neidin 100 m suorituspaikalle ja siitä vielä 70 m lähetyspaikalle. Hötsys ja tötsys, kuten aina.

Ensimmäisenä tuli tosiaan kaksoismarkkeeraus. Me ei vaan oltu pohdittu, että nämä treenit ei ehkä ole tasoa pöhköflatti. Pöhköflatti lähti ensimmäiselle markkeeraukselle. Sen palautettua tuli uusi markkeeraus ja olisi koira pitänyt ohjata kanipalloille. No mihin menee pöhkis. Toi sitten markkeerausdamin. Tehtiin sitten niin, että otettiin markkeeraus 2. paikalle, käännyttiin ja heittäjä haki damin pois ja sitten koira ohjauksella hakemaan. Tämä meidän versio kävi siis vielä vähemmän mun järkeen.... Ihan ok jos olisi heitetty se markkeeraus ja koira olisi sen noutanut, ja sitten ruohikossa olisi ollut kanipalloja, jotka koira olisi eteenlähetyksellä lähetetty hakemaan.

Tosi hienoa lähihakua teki neiti kyllä kun tajusi että kanipallot on ruohikon alla. ;-)

Loppuun otettiin vielä eteenlähetyksiä 70 m päähän keskellä peltoa olevalle puulle, jonka oksilta roikkui dameja. Kolme toistoa, kolme purkkipalkkaa. :-)

Mikset ottais omast pontetiaalista selkoo?

Nyt ei ole kirjailijafiilis, joten kirjoitan suunnitelman perään punaisella miten toteutettiin. 

Alkuun paikalla makuu ilman piiloa 3 min, sitten kaukokäskyt (AVO)
Alkuun tosiaan paikalla makuu, ja Rita oli taas alkuun vähän kumma (nuuski maata). Sitten käskytettiin maahanmenoa ja kun vilkaisin koiraa niin se istui vieressä nenä maassa. Herättelin liikkumalla ja sitten muutaman "käskyn" jälkeen käskin maahan. Sitten otettiin ilman aikaa paikalla makuu, mutta oli aika pitkä. Rita nuuski välillä maata, mutta tuijotteli pitkiä pätkiä minua. Ei nousuaikeita, ei levottomuutta.

Sitten palkkasin Ritan purkista kissanruualla. Otettiin AVO-kaukot heti perään. Piti ottaa lyhyellä matkalla aluksi, kasvatettiin asteittain. On ne epävarmat. :-(

Hyppy treeneistä sai kaikista lelupalkan

• Hypyn matka otettiin vain kaksi toistoa, eka 2 m, toinen 7 m. Molemmat meni epäröimättä ja palkan sai hypättyään ja käännyttyään muhun päin.
• Hypyn kulmat tehtiin myös vain kaksi toistoa, vajaasta kulmasta ja sitten suoraan esteen vierestä. Sitten tein vielä yhden missä olin esteen sivulla, lähetin yli ja käskin istumaan esteen taakse, sitten kutsuin takaisin (suora linja olisi ollut tulla suoraan) ja neiti tuli hypyllä. :-)
• Istuminen hypyn jälkeen on takkuava osa. Tehtiin pari toistoa, joissa istui hitaasti. Sitten peruutin ja tein "liikkeestä istumisia" ja huh miten tuo alkoi tarjoamaan nopeita istumisia! Sitten uusiksi hypyn kanssa ja johan oli erinäköistä.
• Eri tavalla koiran vierelle palaaminen tämä jäi tekemättä.

Seisominen

• Seisovan koiran vieressä seisominen tehtiin kaksi toistoa, ensimmäisestä sai purkkipalkan, toisesta namin.
• Seisovan koiran takana seisominen seisoin pitkän ajan kaksi toistoa. Sitten palasin koiran viereen vapauttamaan. Neiti kovin koitti kurkkia taakse, mutta sitten kun lopetti, sai palkan.
• Erilaisista seuraamisista jääminen JEE, ei ennakoinut! Tehtiin viisi toistoa: kävelystä kaksi, juoksusta kaksi ja sitten vielä kävelystä yksi. On se varma.Tässä vaiheessa Eila tuli seuraamaan meidän treeniä ja kommentoi että jäi täpäkästi. Jes. :)

Luoksetulo ei tehty...

Tehtiin täyskäännösharjoituksia. Eila oli sitä mieltä että voidaan pitää aiempi täyskäännös, mutta voisin alkaa kehua koiraa käännöksissä - vahvistaa että pysyy kiinnostuneena. Lisäksi pitää kiinnittää huomiota siihen ettei seuraa koiraa aktiivisesti käännöksissä eikä kaarra päälle - menee itsevarmasti vain, ja tämä toimi Ritan kanssa! Rita seurasi kivassa kontaktissa ja Eilakin totesi että ihan eri vireessä kuin pari viikkoa sitten. Saatiin motivoivaa palautetta. Sitten lisäksi tuli ehdotus, että otetaan jatkossa alkuun pitkä seuraaminen, sitten muutama lyhyt sen päälle (nykyään tehdään aika paljon toisin päin) koska koetta ajatellen fiksumpaa. 

Loppuun tunnistusnouto hajustetuilla kapuloilla. Tehtiin kaksi toistoa. Rita meni kapuloilla vauhdilla, ja romahdutti keon, mutta oli suu kiinni ja toi molemmilla oikean. Varmistelee, edelleen, nuuskii siis tuplavarmistuksella. Mutta ottaa suuhun vain oikean.

Eihän tästä ikinä valmista tai täydellistä tule... Mutta askel askeleelta valmiimpaa.

Se osaa sittenkin!

Tänään oli vuorossa taas ohjatut nometreenit. Viimeeksi kaksi viikkoa sitten Rita eli omassa kuplassaan, ja oli juuri aloittanut valeraskauden. Tänään sain onneksi mennä ihan toisenlaisen koiran kanssa treenaamaan, joskin tänäänkin neiti oli alkuun vähän jähmeä.

Mentiin treenipaikalle jo hyvissä ajoin, ja tein Ritalle motivoitua linjaa. Ensin vein damit polulta vastakkaisiin suuntiin (tänne vasemmanpuoleisin nuoli ja tänne) muistiin. Lähetin hakemaan ensimmäisenä viedyn, ja meni suoraan damille. Toinen dami olikin sitten pidemmällä, mutta myös sen neiti hoiti suoraviivaisesti. Seurautin polkua pidemmälle ja vein aiempaan paikkaan kaksi damia. Sitten lähetin hakemaan ensimmäisen ja sen palautettua seurautin aiempaan lähetyspaikkaan ja lähetin Ritan siitä. Molemmat onnistuneita.

Sitten vein kaksi damia vielä pidemmälle, saman puun eri puolille. Sitten vein kauemmas vielä toisen puun juureen sekä siitä pari metriä pidemmälle. Viimeisen noudon suoritti hakemalla vähän, muut olivat suoraviivaisia.

Tällaisia harjoituksia on tullut tehtyä ihmeen vähän, ja vasta tänään tajusin niiden toimivuuden. Muistidameja. Ei selkeää linjaa. Jatkossa vielä useampi suunta. Jeps. :-)

Siitä jatkettiin sitten treeneihin. Otettiin alkuun lyhyt malttiharjoitus. Tässä vaiheessa Rita painui omaan kuplaansa - miksi, mikä muuttui? Ohjaaja heitti dameja meidän eteen, ja jätettiin koirat istumaan ja käytiin noutamassa. Kun hain damin niin Rita nousi seisomaan ja nuuski maassa olevaa keppiä... What. Sitten otettiin noudot niin, että ryhmä oli rivissä ja koira nouti koirien edestä. Rita odotti rauhassa ja teki hyvän noudon.

Sitten lampsittiin pellolle kilometrin päähän. Käveltiin porukan perässä eikä Rita vetänyt juurikaan! Sai tosin palkkaa reippaasti alkumatkasta. Pellolle päästessämme vietiin pellon toiselle laidalle jokaiselle koiralle kaksi damia (koirat mukana viemässä). Sitten vielä muistipaikalle ammuttiin (ampuja 10 m koirista), ja Rita ei noussut. Sitten otettiin markkeerauksia pellolla matkaa pidentäen. Rita pääsi markkeerauspaikalle neljäntenä. Siihen asti Rita sai katsella, kun muut noutivat (jokaiselle ammuttiin laukaus markkeeraukselle). Rita veti kohti lähetyspaikkaa, ja kouluttaja totesi sitten meille, että "hihna pois, ja seurauta koira". Totesin vaan takaisin että "ei tule seuraamaan, se lähtee heittäjän luokse". "Ei mene, kun pistät sen seuramaan". No, otin sitten koiralta hihnan pois ja seurautin vapaana. Edisti, mutta tuli pyynnöstä takaisin. Ja kun tajusin kehua niin tadaa - neiti seurasi sellasella kontaktilla että olisi tokokokeissakin kelvannut (ja joo, koira ei nomessa saa seurata kontaktissa, mutta mun koira saa. Kyllä se kontaktin laskee jos ympärillä jotain tapahtuu). Sitten laukaus ja heitto (noutomatka 75 m?). Hyvä, suoraviivainen nouto. Sitten peruutettiin sataan metriin ja otettiin uusi lähetys. Tällä kertaa kouluttaja totesi heiton jälkeen "neljä", jonka jälkeen sai lähettää. Neiti ei edes nytkähtänyt neloseen. Palauttaessa kouluttaja vielä heitti häiriöheiton Ritan kulkureitin viereen. Rita hidasti vauhtia, markkeerasi heiton ja sitten tuli luokse - suunta ei siis lähtenyt kaartamaan yhtään häiriötä kohti!

Tämän jälkeen Rita sai noutaa ensimmäisen muistidaminsa 80 m päästä. Meni suoraan metsään ja palautti heti damin suoraan (ei jatkanut hakua). Sitten jäätiin taas odottelemaan. Odoteltuamme jonkin aikaa otettiin kolmas, pisin (140m) markkeeraus. Rita toi senkin suoraviivaisesti. Odoteltiin hetki ja mentiin taas muistidami paikalle. Rita ei lukinnut pellon nurkkaa, mutta lähetin sen siksi... miksi. Koira paineli pellon laitaan ja oli vakuuttunut että siellä on, joten sai useamman kerran kutsua ennen kuin tuli. Sitten käveltiin lähemmäs oikeaa paikkaa, jätin Ritan istumaan ja kävin muistipaikalla. Palasin Ritan luo ja lähetin sen. Meni tällä kertaa sitten dameille.

Nämä treenit on juuri ne, joita tarvitsemme jos joskus haluamme startata! Jes! Saatiin kivaa palautetta treenikavereilta. Ritan kontaktia kehuttiin. Lisäksi sanottiin, että huomaa, että kyseessä on tokokoira, joka hakee vahvasti perusasentoa, ja tarjoaa sitä paljon sen sijaan että riekkuisi. :-) Kivat treenit, kiva mieli. Ehkä siitä joskus tuleekin koekoira? Vuosi sitten en olisi ikinäkoskaanmillonkaan voinut uskoa, että Rita voisi toimia kun selän takana seisoo viisi koiraa odottamassa - puhumattakaan että neiti odottaa hiljaa kun nämä viisi koiraa noutavat, ympärillä ammutaan ja joutuu odottamaan pitkiä aikoja.

Lisäksi tänään kaksi ihmistä kysyi että "onko tuo nuori koira?". Kun kuulivat neidin iän niin hämmästelivät kun oli niin pieni (ja karvaton) sekä pentumainen luonteeltaan. Ikilapsi. :-)

Hyvää ja huonoa

+ Rita ei noussut yhteenkään laukaukseen

+ Suorat linjat alkutreenissä

+ Rauhallisuus ryhmätyössä

+ Suoraviivaiset markkeeraukset

+ Ei häiriintynyt häiriöheitosta

+ Vapaana seuraaminen

+ Ensimmäinen muisti erittäin suoraviivainen!

- Kupla

- Viimeinen linja... ei tullut kutsusta.

Onnea Rita 3 vuotta! ♥

Ihana Rita-neiti täyttää tänään kolme vuotta. Vaikea uskoa, että vasta kolme vuotta neiti on ollut kanssani. Toivottavasti meillä on vielä monen monta vuotta edessämme. :-)

Onnea sisarukset Urho, Matti, Teppo, Jumbo, Freja, Mila, Lulu, Shaina, Betti ja Hope!

Päivällä ja pimeällä

Tänään treenattiin hakua kahdesti, päivällä ja pimeällä. Tämä on meillä myös kokeessa edessä, sillä Ritan hormonisotkujen takia peruin 14.4. kokeen, ja osallistumme oman yhdistyksen kokeeseen 5.5., ja tällöin suoritamme sekä päivä- että pimeäosuutta.

Päivällä otin Ritalle metsäpolun varteen kolme maalimiestä 50 m välimatkoin toisistaan. Maalimiehillä oli ohje olla piilossa polulta, mutta sen lähettyvillä, sekä polun sillä puolella, että tuuli tuo hajun polulle. Kierrettiin pieni lenkki, jotta tultiin alueelle eri kautta kuin maalimiehet. Otettiinpa sitten väärä polku, ja ihmettelin kun Rita pyöri väärällä puolen polkua... "Ihan kuin sillä olisi haujua tuolla". Lähdin sitten koiraa päin, ja löytyi oikea polkukin. Ensimmäinen maalimies makasi kaatuneen puun juuren takana. Rita oli kävellyt maalimiehen yli. Hyvä ilmaisu, jonka palkkasin.

Sitten jatkettiin polkua eteenpäin ja Rita irtosi polulta noin 20 m sivussa olevan kiven taakse, ja palasi rulla suussa. Oli taas töytäissyt maalimiestä... Ilmaisu hyvä, ja palkkasin taas. Koska ilmaisumatka oli pitkä, sai Rita ilmaista muutaman kerran.

Testattiin tässä välissä Ritan pysähtyminen, ja neiti seisahtui kuin seinään pillikäskyllä, sitten suullisella komennolla maahan. Kävin palkkaamassa koiran luona. Sitten jatkettiiin matkaa, ja Rita palasi luokse rulla suussa. Sai palkan ja lähdettiin näytölle. Neiti pysähtyi seisomaan ja olin ihan että what... kun pääsin koiran luokse, niin huomasin, että maalimies oli makaamassa pienen syvänteen alla koiran edessä. Phuuh! :-) Kauempaa näytti että seisoi keskellä ei mitään. Ei ollut lähminyt tätä maalimiestä. Loppuun palloleikkiä palkaksi.

Illalla mentiin sitten etsimään aluetta... Tai niin oli tarkoitus. Alueella oli yksi maalimies. Lähetin Ritan jo alueen ulkopuolelta ja neitihän lähti. Alkoi ärsyttämään, kun koiralla ei ollut valoa, mutta en viitsinyt sitä kutsua... Annoin vaan mennä ja kaavailin, miten loppuilta etsitään sitten koiraa metsästä. Päästessäni alueen laidalle Rita palasi rulla suussa. Sitten näytölle. Kolme kertaa sai ilmaista ennen kuin päästiin maalimiehelle. :-) Hyvin toimii Ritan uudelleenilmaisu systeemi. Verrattuna että olisi taitettu sama matka siinä ryteikössä liinan kanssa. Maalimies makasi pressuun peitettynä. Rita oli taas varmistellut, muttei ollut kaivautunut pressuun.

Alueella oli myös kaksi esinettä ja käytiin ne bongaamassa. Ensimmäiseltä esineeltä merkkasi hajun vahvasti ympärillä, seurasi jälkeä sen ohi, mutta ei noteerannut esinettä... Toisen tuli ilmaisemaan jo pidemmän matkan päästä (puussa oleva takki). :-)

Ongelmana seuraaminen

Tokojoukkueemme treenasi kolmen koirakon kokoonpanolla. Ritalla oli ohjelmassa seuraamista ja kaukokäskyjä. Paino oli seuraamisella. Kirjoitan nyt ensin mitä tehtiin, sitten mitä saatiin irti. :-)

Tehtiin siis alkuun seuraamiskuvio, jonka aikana Rita hömpsötti vähän. Seurasi hyvin, mutta ajoittain pudotti kontaktin. Pidemmälle mennessä paransi jonkin verran. Sitten täyskäännöksissä teki huonosti, taas.
Kokeiltiin erilaista täykäännöstä (oikealle) ja erilaisia tapoja harjoitella sitä. Sitten tehtiin uusi seuraamiskuvio, jonka Rita teki jo paremmin (oli ehtinyt ottaa koiraa paremmin haltuun). Sitten seurautin hallin takaosassa, jossa herpaantui kunnolla ja törkeästi jäi nuuskimaan maata!! Kyllä hämäs kerpele. Palattiin sitten seuraamaan sinne vielä eestaas, eikä enää nuuskinut... Odotellessa nuuski paljon maata, eikä olisi tohtinut oikein odotella. Ei ihan vielä ole täysin oma itsensä... mutta parempi jo. Kakeja tehtiin yhden maahan-istu vaihdon verran.

Saatiin irti se, että seuraamisessa täyskäännös vaihtuu oikealle kääntymiseen. Saatiin hyvät neuvot sen treenaamiseen. Lisäksi seuraamisessa käskettiin pohtimaan sen korjaamista, kun koira pudottaa kontaktin. Nykyäänhän pysähdyn ja peruutan. En kuitenkaan ala kieltämään, ärisemään, rankaisemaan... Mutta olisiko joku huomiosana, liike? Pitää pohtia. Kyllä se jaksaa jo tehdä kivasti pidempääkin seuraamispätkää, joskin laatu saa parantua. Seuraa liian edessä, edelleen. Ja perusasento on välillä vino, edelleen. Perusteet kusee.
Kakeille ei saatu uusia ohjeita, vaan jatketaan vanhoilla: eli yksittäisiä maa-istu vaihtoja sinne tänne. Välill ävain pidempää sarjaa.

Ding Dong The Witch is Dead!

Ding Dong! Mulla oli tänä iltana taas oma koira mukana treeneissä! Ainakin 90%:sesti. Mietiskelin jo, että pitääkö perua viikon päästä häämöttävä koe, mutta nähtävästi ei pidä!

Ilmaisuja tuli tänään kuusi (+kahdesti/kolmesti uudelleenilmaistut). Hirmunen määrä, mutta neiti teki kaikki satalasissa. Josko vähän turhankin: karkasi kahdesi maalimiehelle, eikä palannut kutsusta.

Ensimmäinen maalimies oli jo piilossa, kun lähdettiin, eikä mulla ollut hajuakaan missä se oli. Kierrettiin kunnon kierros pihaa ympäri. Rita merkkasi tosi vahvasti jätekatokseen (nousi seisomaan ovea vasten) joten piti huhuilla olisko ollut siellä. Ei ollut, mutta koska katoksen valo oli päällä, siellä oli joku käynyt hetkeä aiemmin. Aika hauska miettiä, jos koira tuosta olisi ilmaissut, niin sen olisi tulkinnut helposti valeilmaisuksi. Pitää vaan oppia luottamaan, että jos koira ilmaisee, se haisee. Mutta meidän maalimies löytyi lopulta pellolta, josta Rita sen hienosti ilmaisi. Naksautin rullan noston ja palkkasin luovutuksen (syy lopussa). Sitten annoin maalimiehelle palkan, ja hän palkkasi.

Maalimies lähti meidän nenän edestä, ja Rita sitten lähti perään luvatta... ilmaisi ja sai palkan siitäkin (syy lopussa). Sitten maalimies lähti uudelleen ja jätin Ritan paikalle istumaan. Maalimies meni jätekatokseen, mutta jätti oven rakoselleen. Rita teki iso hakukaarta, ja päätyi jätekatokselle, pujahti sisään. Rullan nostosta taas naksu ja luovutuksesta palkka.

Sitten maalimies meni parkkipaikan toiselle puolen, ja Rita karkasi liian aikaisin. Menin kulman taakse odottelemaan, ja neiti palasi rulla suussa. Mentiin näytölle. Ilmaisi kolmesti ja palkkasin jokaisen ilmaisun. Maalimieheltä palkaksi vinkupallo.

Sitten oli pakko ottaa vielä yksi toisto, johon ei karkaisi, ja maalimies lähti juosten Ritan nenän edestä. Luvasta päästin etsimään. Tuli rulla suussa - palkkasin - ja sitten näytölle. Ihmettelin, kun haki eikä ollut jäänyt maalimiehelle... Sitten kulman takaa ilmestyi maalimies, joka oli päättänyt vähän liikkua... Rita sitten ilmaisi uusiksi. :-D Otettiin vielä yksi ilmaisu liikkuvalla maalimiehellä. Ilmaisi hyvin, mutta näytöllä epäröi (jäi nuuskimaan maata, eikä huomioimaan maalimiestä tai ilmaisemaan uusiksi). Maalimies palkkasi.

Ja nyt loppuun ne "syy lopussa" -kohdat. Aloitan tuosta viimeisestä, eli liikkuvasta maalimiehestä. Rita ilmaisee ne varmasti, mutta näytöllä epäröi ja alkaa nuuskimaan maata... Pitäisiköhän tehdä niin, että maalimies kun on ilmaistu, niin maalimies on näytöllä purkki valmiina? Vai kosketuskeppi? Toinen kohta, eli miksi naksautan ilmaisusta ja palkkaan luovutukset. Pari syytä: a. koska olen korjauttanut koiralla niin monta ilmaisua, että sen itseluottamus asian suhteen on rappeutunut -> parannettava ja b. kun koira ilmaisee uusiksi, saattaa kokea sen "vääräksi", eli rankaisuksi, koska niin se joutuu tekemään myös virheen tehdessään (ei mitään signaalia että tekee oikein) -> syö itsetuntoa. Nyt siis itsetunnon ja motivaation paikkausta. Ja samasta syystä siis palkkasin myös Ritan karkaamiset. Motivaation takia.

Sitäsuntätä-tokoa

Olipas kiva reeni. Koira ei ole tuntunut omalta vähään aikaan, ja nyt taas tuntui. Olisko hormonihirviö lähdössä?

Otin alkuun "luoksepäästävyyden", sillä siskoni oli tällä kertaa treeneissä mukana. Päädyttiin vaan kättelemään, kun Ritan olisi tehnyt mieli moikata. Ei moikannut. Sitten makuussa 2 min, niin että olin piilossa ja Sara kierteli silloin tällön Ritan ympärillä. Oli Ritan takana kun huusi "aika!". :-D Kikeä ei haitannut. Mutta se haittasi, kun Sara huuteli että "käsky, käsky". Nousi, ja sitten käskytin maahan. Sara huuteli ja palkkailin Ritaa, niin pysyi maassa.

Tämän päivän treeneistä on kuuden minuutin video, joten en jaksa sen tarkemmin sepustaa. Tehtiin pitkiä seuraamisia, liikkeiden sarjoittamisia ja kaikenmoista. Sara hajusti tunnarikapulat, joten laitettiin ne kunnon kekoon (iso epäonnistumisen riski) vaan neiti osasi jutun. Seuraamista jaksoi pitkät pätkät hyvällä kontaktilla. Juoksuseuraamisessa pitkällä matkalla aloitti pomput, joten tähän voisi kiinnittää huomion jatkossa. Liikkeestä jäämisten ennakoinnin poistumista harjoiteltiin... Ei ollut niin pahaa ennakointia kuin mihin on totuttu. Loppuun kokeiltiin muistaako neiti vielä miten keinu suoritetaan... Niin... :-D

Hei ota minut kiinni, tai pompahdan pilviin asti!

Hyi hyi, onpas Ritalla taas laiska emäntä. Ei paljoa treenata, enkä näistä vähistäkään jaksa kirjoittaa! Ja siis syy treenien puuttumiseen ei ole laiskuus, vaan Ritan valeraskaus. ;-) Nih! Neiti on luonteeltaan kumma, ja mietityttää josko pitäisi viedä lekurille. Eilen seisoin pöydän alla piippaamassa. Edessä oli kaksi tuolia, joiden välissä reilu rako. Toisella puolen pöytää oli kirjahylly. Kutsusta neiti tuli sitten kirjahyllyn läpi. Että sillälailla.

Nomea ollaan treenattu parina päivänä nyt. Maanantaina treeniteemana oli haku ja markkeeraukset. Tehtiin pitkästä aikaa motivoitu ruutu, mikä ei ollutkaan niin kuningasidea. Rita ollut levolla tostaista asti ja se näkyi. Oli sitä vanhaa tuttua Kikeä taas. Tässä videota maanantain treeneistä:



Duuninsa teki hössöilystä huolimatta ok, siis haku oli tehokasta ja markkeeraukset tarkkoja. Kerran aikoi vaihtaa damia hakiessa, kutsusta tuli luokse. Vein damin takaisin sinne, mistä toi sen ja haetutin uudestaan -> tuli suoraan. Loppuun vielä harjoituksia toisen koiran kanssa parkkipaikalla.

Tiistaina Rita oli kamala. :-) Treenikaveri totesi, ettei ole nähnyt ikinä Ritaa mulla niin huonosti hanskassa. Itsellä oli pinna kireällä ja se heijastui ikävästi koiraan. Hakuruudusta vaihtoi kolme ensimmäistä, ja mä kävin aina viemässä damit takaisin ruutuun. Sitten otin naksuttimen esille, ja kun otti damin suuhun -> naks ja koira palautti laukalla ruutuun vilkaisematta. Sitten neljä oli tuonut suoraan, niin lähti taas jatkamaan hakua dami suussa. Häivyin paikalta autoon istumaan. Kike säikähti, meni paniikkiin. Tulin pois autosta ja Kike sitten nopeasti damille ja oli vähän että "mitäs nyt??". Tuli kutsusta luokse ja sitten nollattiin... Vein damin takaisin ruutuun ja sitten lähetin Ritan vielä. Palautti toisen damin päältä juosten vaihtamatta. :-) Tehtiin sitten vaihtamattomuusharjoituksia, eli neiti noutoon ja sitten tuli häiriöheittoja, joihin ei saanut vaihtaa (avustaja varmisti) ihan palautusmatkalla. Ei vaihtanut, eikä aikonutkaan, kartteli niitä häiriödameja. Sitten autoon kun otettiin toinen koira.

Päätin ottaa Ritalle markkeerausta, teemana esteen ylitys. Metsässä oli kaatunut puu, jonka eteen ensin markkeraus, sitten ihan runkoon kiinni ja kolmas yli. Onnistunut treeni ja saatiin neiti loikkaamaan suorinta reittiä damille (kun koitti kiertää -> avustaja haki damin pois). Oli tässä vaiheessa jo turhat hössöt väännetty pois, joten oli ilo reenata sen kanssa. Tai jotain. :-)