Maltti on valttia?

Menin tänään hallille vähän normaalista poiketen, eli treenejä sen suuremmin suunnittelematta. Ajatuksena oli tehdä seuraamista, ja loput sitten fiiliksen mukaan. Eniten pelotti, ettei neidissä olisi vetoa. Maanantai kummitteli vielä mielessä. Mutta eilen nukuttiin molemmat koko ilta, eikä tänään ollut minkäänlaista puutosta vireessä.

Ennen treenejä käytiin puolen tunnin peltolenkki umpihangessa tallustellen.

Paikalla makuu välipalkalla 3 min ilman piiloa. Alkoi nuuskia maata, ja kun lopetti -> palkka. Sitten makoili minuutin oikeassa asennossa -> palkka. Ja loppu aika myös oikein, ja loppupalkaksi jotain kuivattua luuherkkua.

Ensin tehtiin tosiaan seuraamisharjoituksia. Palkkasin myös kestosta perusasennossa. Teki kivalla vireellä, ja hyvällä kontaktilla. Pidin pätkän aika lyhyinä. Laatua, ei määrää. Aika paljon täyskäännöksiä ja vasemmalle kääntymisiä. Sitten tehtiin luoksetuloja ja vahvistin pysähtymisiä takapalkalla. Aika hyvin on oppinut ennakoimaan käskyjä: "tänne" = tule luokse ja "tule" = luoksetulo, jossa tulossa pysähdys. Jokaisella "tänne"-käskyllä luokse asti (vaikkakin välillä pukkilaukalla), ja "tule"-käskyllä ennakoi pysähdystä. :-D Ennen en ole jättänyt koiralle takapalkkaa, mutta hyvin toimi sen kanssa.

Sitten hyppyä! Oli maanantain katastrofit painuneet historiaan, ja neiti taas loikki kuin pikkueläin. Palkkasin hypyistä pelkästään ensin (heittämällä lelun), sitten tein AVOa ja ALOa sekaisin. Sitten hyppynoutoa, ja... neiti palautti jokaikisen hypyn kautta! :-) Lällättely esteen takana on tuottanut tulosta. JA, mikä parasta: ei karannut kertaakaan kapulalle!!! Wuhuu. Ja palautukset laukalla loppuun asti.

Sitten kaukokäskyt. Ne kamalista kamalimmat kaukokäskyt. Onneksi Eila oli tänään treenaamassa oman koiransa kanssa ja saatiin häneltä apua ongelmaamme. Ohje oli, että palkka aina ensimmäisen istumaan nousemisen jälkeen. Aina. Ja vain yksittäisiä toistoja silloin tällöin. Näitä ohjeita aion toteuttaa. Johan olen tunnarikapulalla ja ruudulla joutunut toteamaan, että Ritalla ei ole järkevintä teettää paljon toistoja ihan kaikessa. Niinpä malttia tähänkin. Pitää jatkossa suunnitella tarkemmin, että ei tulisi pitkiä sarjoja. Naksulla tehtäessä alkeita kestää toistoja, mutta pidemmillä liikkeillä puutuu.

Lopuksi yksi tunnari. Neljä väärää, oma keskellä. Otti oikean suuhun, mutta jäi vielä tutkimaan kapuloita... Toi silti oikean. Ens kerralla vahvistan naksulla noston suoraan, ettei tarvii epäröidä. :-)

Otin vastaan 30 päivän haasteen tehdä jotain,
mitä en normaalisti tekisi. Minut haastettiin
ottamaan yksi valokuva joka päivä 30 päivän
ajan. Tässä kuva tämänpäiväiseltä lenkiltä.

Tokoa kera laaman

Rita on taas niin ponneton. Onko se valeraskaana, väsynyt vai kipeä? Kaipaan räjähdysaltista otustani. Nyt hajut vie ja vire ihan nollassa.

Oltiin tänään ohjatussa tokossa, jossa aluksi tehtiin perusasentoja, joissa kasvatettiin kontaktin kestoa ja lisättiin häiriötä. Ajatuksena, että koiran piti perusasennossa pystyä olemaan kontaktissa sama aika kuin seuratessakin, sillä eihän se muuten jaksa seuratessakaan olla kontaktissa. Häiriöttömästi meni hyvin, ja oli muutenkin aluksi kivassa kontaktissa, vaikka oli ollut autossa 1h odottelemassa. Vire meni nopeasti, ja häiriötreeniä ei kestänyt hirveästi. Kun teki väärin, piti kieltää, mutta minä käytin "väärin" -merkkiä. Näitä treenejä pitäisi kyllä tehdä lisää, sen verran helposti lähti houkutteluiden mukaan. Ehkä harjoituksen kieltojen määrää voisi pohtia, mutta muuten tosi hyvä harjoitus, ja tehdään kyllä ehdottomasti näitä lisää. Hyödynnetään keskiviikon hallivuorolla.

Sitten tehtiin hyppyä, ja Rita-laama ei hypännyt ekalla käskyllä!! Siis koira, joka karkaa hypylle, ei irronnut käskyllä. Meinasi karata toisen koiran luoksekin vapautuksesta... AVO-hypyn teki hyvin. ALO-hypyssä liikutti koipia odotellessa (ainakin yhtä ;)). Huono maku jäi tästä, miten se on noin kamala. Kouluttaja sanoi, että ohjaajan pitäisi aktiivisemmin koittaa saada koira vapautettua "tilasta", ja näinhän se on. Mutta kun sitä on tottunut, että koiralla on virettä vaikka puolikkaalle kylälle. Sitä pitää yleensä rauhoitella eikä virittää. Myös se, että laskee vaatimustasoa ja palkkaa pienemmästä, ja lelulla... kun koira on omissa maailmoissaan. Jälkiviisasteluna todettakoon, että olisi pitänyt lopettaan ensimmäiseen toistoon, kun näki, että nyt ei pysty.

Tein päätöksen, että pidetään nyt pari viikkoa hiljaisempaa treenikautta. Tokohallivuorot käytetään, muuten hyvin harkitusti. Turha vahvistaa näitä vireettömiä suorituksia, varsinkaan tokossa. Katsotaan, millaset rallatustreenit sitä keksisi keskiviikolle. :-)

Rati riti ralla

Ritalla oli aikamoinen päivä. Autossa istuskelua kuusi tuntia (aamulla lähdettiin hakemaan kaneja Tuusulasta klo 10:30, sitten vuosikokoustin 12-16), ja sitten treeneihin tekemään kolmen maalimiehen etsinnän. Sellanen motivaatiorallatus tähän väliin. Paikka oli koulu taajamassa: ympärillä lenkkeilijää jos jonkinlaista. Rita otettiin toiseksi viimeisenä, eli sai keittää itseään autossa. Otin sen kanssa tassun antamista, kunnes keskittyi, ja sitten lähdettiin etsimään.

Nuuskutti kohti avointa puistoa, mutta lähti ohjaamaani suuntaan, josta nappasi ensimmäisen maalimiehen heti. Maalimies makasi ritiläportaiden alla. Rita lipaisi nenää ja söi maasta edellisen koiran jättämän palkan, ja tuli sitten ilmaisemaan. Hyvä ilmaisu (ruotsalaisella rullalla) ja näytöllä maalimies palkkasi.

Sitten kävi piha-aukealla, jota nappasi leikkitelineessä istuvan maalimiehen (istui jonkin 1,5 metrin korkeudessa, jalat roikkuen laidan yli) hajun ja poukkaisi suoraan sinne. Loukkasi ylöspäin kiipeilytelinettä vasten, ja otti rullan. Noin 10 m ennen mua pysähtyi äkisti, ja teki tarpeet :-D Kävi luonani, mutta kääntyi samantien takaisin ja kävi uudelleen maalimiehelle ja tuli ilmaisemaan. Sanoin "kiitos, näytä", mutta en osunut rullaan, joten koira juoksi näytölle rulla suussa. Maalimies antoi purkin minulle ja minä palkkasin.

Sitten palattiin pihaan. Rita tarkisteli sisäpihalta talon piilosta vastakkaista kulmaa, jossa oli aiemmin ollut maalimies. Kuljeksin itse kohti maalimiestä hitaasti, ja pian Ritakin sinne irtosi ja tuli ilmaisemaan. Maalimies istui metrin korkeudessa kierreportaissa. Sama juttu kuin edellisellä maalimiellä, eli en saanut rullaa koiran suusta kun lähetin sen jo näytölle. :-D Ainakaan ei oo pito-ongelmia!

Eipä näistä mitään syvällistä analyysia irtoa. Ei olisi saanut tehdä tarpeita kesken ilmaisun, mutta se ei ole koiran syy kun ei ohjaaja lenkittänyt autossa istumisen jälkeen kunnolla. Ja sitten pitää keksiä onko tuo rullan pito näytölle asti hyvä vai huono juttu. Ehkä jatkossa kiinnitän siihen erityishuomion, että OTTAA SEN RULLAN SILTÄ KOIRALTA. Mutta norskia me varmaan käytetään jatkossa... ;-)

Läpi hangen ja roudan

Voihan källinen etsintäharjoitus... :-) Koira oli hieno. Ei mitään pöljäilyä, vaan 100% työtä. Källin teki treenin järjestäjä, eli maalimies, joka meni piiloon vasta meidän mentyä alueelle.

Kartassa näkyy gepsin mukaan kulkemamme alue, eikä mulla ole oikeastaan mitään korjattavaa. Matkaa taittui 2,4 km, ja aikaa n. 50 minuuttia. Alueella oli kokoa 7,8 hehtaaria, ja se oli myös eilen toisen koirakon etsintäharjoituksen paikka, eli jälkiä oli. Lunta kumminkin reilusti, mikä myös osaltaan helpotti alueen läpikäyntiä. Etsintäsuunnitelma oli kiertää alue vastapäivään, eli koira vapaana pohjoisraja, ja etelärajan tie sitten liinassa etsien.

Lähtiessä Rita merkkaili vahvasti. Veti myös pihaan, jossa maalimies piileskeli. Siellä oli muitakin ihmisiä, joten ajattelin merkkaavan sitä. :-) Lähdettiin liikenteeseen, ja siinä oli heti esine. Rita kävi nuuskimassa sen, mutta jatkoi eteenpäin. Palasi, ja nappasi suuhun, mutta palloili, eikä  kantanut kunnolla. Toi jalkoihin, josta sitten nappasin sen taskuun. Jatkettiin metsään ja siellä tuli aika pian toinenkin esine. Merkkasi sen vahvasti, muttei ilmaissut eikä noutanut. Kävin palkkaamassa esineen päältä.

Jatkettiin pientä polkua pitkin. Rita liikkui ehkä parikymmentä metriä edessä - aika maltillisesti. Ei mitään hirveän ritamaista menoa, mutta teki iloisesti hommia. Kaikki jäljet, joihin törmättiin  käytiin tutkailemassa. Koira kyllä ilmoitti vahvasti ne, jotka sen mielestä kannatti tarkistaa, mutta kävi kiltisti myös läpi ne, jotka ohjaajan mielestä kaipasivat tarkistamista. Merkkasi ajoittain voimakkaasti, ja teki pieniä pistoja jopa umpihankeen. Alueella meni voimalinja, jossa nokka nousi, kun ilma liikkui niin paljon. Gepsistä näkeekin hyvin pidemmät jäljet jotka tarkistettiin.

Tultiin alueen länsirajalla olevalle tielle, jossa Rita taas liikkui vapautuneemmin. Pysäytin tien päähän, kun oli noin 20m päässä minusta, ja pysäytyksestä maahan (tarvitsi kaksi käskyä). Ei valunut lainkaan päin. Menin luokse palkkaamaan (sai saman palkan kuin maalimieheltä, joten vahvistetaan, vahvistetaan). Pidettiin pieni tauko. Matkaa oli taittunut 1,2 km, ja aikaa mennyt noin 25 minuuttia.

Laitoin sitten Ritan liinaan, ja jatkettiin tietä pitkin liinassa. Rita oli upea, eikä ole moitetta sen liinassa etsimisestä. Liina kireällä mentiin, mutta Rita ei säntäillyt vaan pysyi oikealla puolella tietä nousten ajoittain lumivallille nuukimaan. Tienvarressa törmättiin jälkeen, joka oli vain pieni lenkki. Näin että jälki tuli pois, mutta koira tutki niin kiinnostuneesti, että annoin tutkia. Kartturikin totesi, että nyt kyllä merkkaa vahvasti. Ja sitten yhtäkkiä nosti lapasen hangesta. :-) Superkehut siitä, koira jatkoi taas entistä iloisemmalla fiiliksellä hommia.

Sitten vastaan tuli jälki, jota lähdettiin menemään. Jossain vaiheessa Rita menetti kiinnostuksensa ja tiesin, ettei jälki johda maalimiehelle, mutta jatkettiin sitä koko matka ylös. Tosi rankka Ritalle mennä askeleita. Ritan koivet ylttivät jäljen pohjalle, mutta rinta ja vatsa sitten raastoivat kovaa lunta. Aika voimakuutti mulla, ei voi muuta sanoa. Reippaasti paineli koko rinteen ylös. :-)

Ylhäällä päätettiin muuttaa etsintäsuunnitelmaa, ja mennä polkua pitkin itärajalle, ja siitä aloituspisteeseen ja liinalla loppumatka. Rita alkoi merkkaamaan aika voimakkaasti alueen itäreunassa, ja sitten kun saavuttiin aloituspisteeseen, huomattiin, että puupinon takaa lähti jälki, jota Ritan kanssa alettiin ajaa. Lunta oli ihan mielettömästi. Itsellä vähän yli polven. Lumi ei ollut yhtä pakastunutta kuin muualla alueella, vaan raskaampaa. Ajoittain Kuutilla oli tosi raskasta edetä, mutta niin se vaan etesi. Jäljen päässä makasi maalimies, jonka Rita ilmaisi (otin rullan edessä, kun ei mahtunut kiepahtamaan viereen), ja sitten neiti teki raskaasti täykäännöksen ja meni takaisin maalimiehelle. Maalimies oli saanut nenään nuuskaisun tai lipaisun (en muista, mutta pienen pientä siis). Maalimies palkkasi Ritan, ja palkaksi neiti sai sitten vinkupallon. :-) Rämmittiin alas rinteeltä tielle, ja det var det. 50 minuuttia. Mulle paljastettiin siinä vaiheessa, että maalimies oli mennyt piiloon jälkikäteen. Muuten etsintätreeni olisi jäänyt liian lyhyeksi.

Kartturilta saimme palautetta, enkä muista kaikkea mutta tässä jotain:
- Koira irtosi sopivasti - ei liikaa, ts. järkevää voimankäyttöä.
- Hyvä etsintäsuunnitelma.
- Sopiva vauhti.

Oma-arviointi:

+ Koira oli ihan super - just tuollaisen koiran kanssa on kiva tehdä töitä. Toisin kuin edellisessä etsintätreenissä, nyt luotin taas koiraan. Hormonihumala on väistynyt. :-)

+ Koiran fiilis: teki niin iloisesti, ettei voi moittia.

+ Oma fiilis: ei kiristänyt missään vaiheessa, osasin luottaa koiraan. En kyseenalaistanut.

+ Koiran fyysinen kunto: ei joka plikka jaksaisi sellaista rasitusta. jonka neiti tänä iltana veti. Eikä edes väsyttänyt.
- Esineilmaisut
(- Norskirulla, joka aukesi reissun aikana kahdesti, ja joka oli kokoajan neidin tassujen tiellä lumihangessa kulkiessa) 

Jatkossa
- Esineilmaisua

Jossain vaiheessa siellä hangessa rämpiessä alkoi mietityttää, että tuo koira olisi mennyt hukkaan, jos ei olisi päässyt näihin hommiin. En olisi etukäteen osannut toivoa koiralta mitään erityistä tämän harrastuksen suhteen: enhän itsekään tiennyt hommasta sen enempää. Rita on ollut oikea onnenpotku. Tuskinpa tulen saamaan toista samantasoista (ja itselleni sopivampaa) etsijää ja työkoiraa. Onko ikinä pakko ottaa toista koiraa, jos vaan pitäisin tämän ikuisesti? ♥

Kuinka pitkä matka on Norjasta Ruotsiin?

Rullien suhteen nääs. Meillähän on ollut norskirulla, joka välillä jää neidillä tassun alle, ja aukeaa. Aika usein siis. Toisinaan ei napsahda auki, ja neiti jää paikalleen seisomaan tassu rullan sisällä. Nyt ollaan kokeiltu ruotsalaista, joka on siis toisesta päästä auki, eikä neidillä ole ollut mitään siirtymävaikeuksia. Mutta tuleeko vaikeuksia pidemmillä matkoilla? Hakkaako patukka neitiä naamaan häiritsevästi? Muutaman kerran on tallonut sen päälle, muttei se menoa ole haitannut. Tuntuu paremmalta mutta sitten tuli toinen näkökulma: huomaako esimerkiksi pimeässä ilmaisut yhtä hyvin? Toisaalta neidin rullan luovutustilanteen pito-ongelmat on lakanneet rullan vaihtoon, kun ei enää rulla paina kieltä kurkkuun. Pitää vaikka maailman tappiin, ilman mitään ylimääräisiä käskyjä tai muuta. Hmm... Ehkä me asteittain siirrytään myös ruotsalaisen käyttöön, katsellaan  ja tunnustellaan.

Tänään treenattiin kahdesti. Aamulla testailtiin uutta ruotsalaista rullaa. Illalla käytiin Oitissa reenaamassa. Pääsin ratsastamaan jättiponilla, ja Urpokin talutti ratsastajaa. ;-) Rita kunnioitti poneja, muttei pelännyt. Rellesti ympäriinsä, kävi tarkastamassa poneja, mutta ei käynyt iholla. Sitten treenattiin hakua, eikä pelailtu tänään laisinkaan dameilla. Rita teki kaks maalimiestä, toinen tallin vintillä, toinen metsässä vaan rinteessä pötköttämässä. Alla näkyykin ne videossa. Olin varma, että viuhahtaisi ohi vintin oven, mutta sujahtaakin sinne suoraan, tulee ulos, mutta palaa samantien takasin, ja tuli sitten ilmaisemaan. Oli ekalla kerralla kiertany rojukasan väärälle puolelle maalimiestä, ja sitten toisella kertaa suoraan oikeaan paikkaan. Metsästä löytyi myös hyvin, vähän rämpimistä oli välissä. :-) Kävelin pois kun tuli ilmaisemaan, käännyin joku 5 m ennen kuin koira oli luona.

Urhosta on tullut kanssa varsin pätevä hakukoira. :-) Kaikki alkoi jostain vitsistä, kun Uupo varsin äänekkäästi ilmoitti ruoka-ajoista, ja sitten oppi "haukkumaan Nooraa". Opetettiin joskus huviksemme Urho haukkumaan pakasterasialle, ja siitä se sitten lähti. Ensin vihjeistettiin haukku, mutta nykyään pakasterasia riittää haukun synnyttämiseksi. Urho olisi aika mainio haukkuilmaiseva, meinaan kuuluva ja voimakas haukku. Haukkua saa vielä entisestään parannettua kehumalla haukkujen päällä. Ja kivointa on, että Urho on hommasta niin pirun innostunut. Tällä hetkellä tilanne on se, että maalimies voi näkölähdöllä lähteä huoletta, ja tulee haukutuksi. Motivoimattomat lähdöt ei vielä suju yhtä hyvin, mutta pienellä treenillä nekin saadaan kuntoon. Ja sitten häivytetään pakasterasia, ja sitten... ;-)

Tilannekatsaus tokosta

Tänään etsittiin yksi maalimies lumen alta (siis ihan täysin lumen peitosta). Rita lähestyi kinosta hakien, ja justiinsa kun oli vaihtamassa seuraavaan kinokseen, sai hajun ja tarkensi. Meni sisäänmenolle ja tarkensi, kunnes tuli ilmaisemaan. Maalimies kaivautui pois lumesta ja palkkasi neidin. :-)

Sitten tehtiin tokoa ulkona. Meillä oli kamera mukana niin kuvattiin samalla koko juttu videolle, ja tehtiin pieni tilannekatsaus tämänhetkisestä tilanteesta. Liikkeestä maahanmeno ei vieläkään ole hyvä, mutta parempi. Ei valu yhtään niin paljon kuin aikaisemmin. Seisomiset meni ihan kivasti. Seisoo ihan lysyssä, kun jää seisomaan. Emmä tiedä miksi, mutta seisoo kuin pikkulehmä. Sitten seuraaminen oli ponnetonta, ja jätätti käännöksissä. Kuvista varsinkin näki miten edistää. Ei sitä niin huomaa siinä seurauttaessa itse... Ja toimhuom, koira saa palkan ja vapautetaan seuraamisen lopussa, ei lähde omiaan haahuilemaan. ;-) Kaukot meni hyvin, niistä ei moitetta. Ei epäröinyt. Kuikuili vähän ympärilleen, kun sisällä haukkui koira.

Illan treenivuoro jätettiin väliin, kun keli äityi niin ikäväksi... Rita ei myöskään tule osallistumaan yhteenkään (toko)kokeeseen ennen huhtikuuta. Nisät on jo nyt ihan turvonneet, eli valeraskaus on taas edessä... Vaikka tuntuu että sitä jo osin oireilee nytkin... on meinaan sen verran ponneton likka.

Confidence flying high and free

Tehtiin tällaisen suunnitelman mukaan, eli toteutettiin suunnitelma tallaamattoman hangen ylityksestä. Maalimiehet siis menivät alueelle sivukautta jättämättä jälkiä. Ensimmäinen tuli melko lähelle tietä (10 m) kuusen alle. Seuraava meni sitten 50 m pidemmälle, ja jäi vähän kauemmas tiestä (20 m) kaatuneen puun juuren alle. Kolmas asteli sitten vielä 50 m ja jäi istumaan kaatuneen kuusen alle 30 m tiestä. Hanki oli erityisen raskas tänään, kun keli on ollut hieman plussan puolella ja painanut lysyyn aiemmin satanutta lunta.

Maalimiesten mennessä piiloon mentiin Ritan kanssa vähän syrjään tottistelemaan. Tehtiin ensin paikalla makuu pari minuuttia, ja sitten kaukokäskyjä. Asteittain pidensin matkaa, ja varmaan 15 m oli pisin. Siis sain Ritan nousemaan istumaan maasta 15 metrin etäisyydeltä! Ilojen ilo. :-)

Lähetin Ritan jo parikymmentä metriä ennen tietä. Katsoin ensin, että vetää suorana toiselle maalimiehelle, mutta se vaan pyöritti hajua sen verran. Hyppäsi kinokseen, mutta upposi sinne kokonaan. Palasi vähän takaisinpäin ja kipusi aurauslumesta tehdyn vallin yli (kesti vähän paremmin painoa). Poukkaisi noin 10 m syvemmälle metsään, ja palasi maalimiehen jälkeä. Otti rullan ja tuli ilmaisemaan samaisen lumivallin yli. Lähti näytölle, ja annoin maalimiehen palkata. Kiipesin itse perässä lumivallin yli palkkaamaan vielä Ritaa, mutta sitten palattiin takaisin tielle.

Seuraavaksi näki oikein hyvin Ritan toimintatavan: Rita meni tiellä edes takas useamman kerran tarkentaen paikkaa, eli ei mennyt lumeen ennen kuin oli seulonut tarkemman paikan. Fiksu koira, ei tuhlannut voimiaan. Normaalistihan olisi painellut metsään ja tarkentanut sieltä. Eli siis lumettomana aikana. Sitten Rita poukkaisi metsään, ja lumi oli tosi raskasta. Silti Rita paineli metsään ja odoteltiin tiellä kunnes nähtiin, että Rita tuli rulla suussa. Kävi sääliksi ja väkisinkin tunsi pientä epäreiluutta koiraa kohtaan, kun se ui lumihangessa rulla suussa. Ja rulla ei missään vaiheessa pudonnut, vaikka toisinaan hangen päällä näkyi vain kuono. Näytölle lähdettiin, ja Rita liikkui aikalailla samaa vauhtia mun kanssa - kuljettiin siis peräkanaa. Sitten koira pääsi liikkumaan nopeammin ja näin kun Rita kävi kaatuneen puunjuuren taakse näytölle makaamaan.

Sitten kolmannelle muutinkin suunnitelmaa, eli ei enää palattu tielle, vaan jatkettiin suoraan jälkeä pitkin. En halunnut pilata onnistunutta treeniä enää siinä vaiheessa: eiköhän jo toisella toistolla nähnyt, että koira irtoaa lumihankeen. Kävelin sitten Ritan perässä jälkeä, ja se irtosi ehkä 10 m edelleni. Palasi sitten rulla suussa ja mentiin näytölle, josta sai palkan ensin maalimieheltä ja sitten minulta. Sitten maalimies riekutti Ritaa kunnolla lelun kanssa.

+++ maalimieskäytös (ketään ei lähmitty tänäänkään!)

+ ilmaisut

+ liikkuminen lumessa

+ koiran tyyli liikkua lumessa selveni ohjaajalle (tai polulta lumeen - tarkentaminen siis) 

+ ei mitäääään pölhöilyjä tänään!

(+ AVO-kaukot onnistu 15 metristä)

Pitkästä aikaa Rita oli Rita. Se oli oma säpäkkä itsensä, eikä enää niin vaisu kuin nyt muutamissa treeneissä. ♥ 

Ja jälleen olin itse rauhallinen, enkä perfektionisti (otan muka treenit yleensä liian tosissaan... pah).

Training is simple, but it is not easy

Tänään tajusin hirmusen ahistavan asian. Joka siis joillekin saattaa olla itsestäänselvyys, mutta mua ahistaa. Ritan pöljäilyt haussa saattaavat olla mun rullan luovutus prässäämisen tulosta. Tai varmasti ovatkin. Yhtä juttua prässää niin toinen alkaa repsottaa. Koira juoksi tuomaan mulle rullaa joissain treeneissä viidestikin ennen kuin hyväksyin. Kyllähän siitä alkaa koiran itseluottamus hommassa rakoilemaan. Nyt motivaatiotreenejä. Paljon ilmaisuja. Ahistaa. Tehdään hommasta taas vaan puhtaasti kivaa.

Aloitettiin tänään jo "paljon ilmaisuja" -treenit. Kahdella ilmaisulla, jotka tehtiin täysillä. :-) Sama maalimies, kaksi toistoa omassa pihassa. Ilmaisipa Rita välissä naapurin sedänkin, tosin siitä sai vaan namipalkan, ei päässyt näytölle (miksköhän).

Illalla oli tokotreenit. Ekan tunnin koulutin (pentuja <3), toisella olin kouluttautumassa. Koska en halunnut jättää Ritaa kylmään autoon, toin sen kentän reunalle. Haukkui siinä, kun oli hihna kiinni! Joten piti laittaa vapaana makaamaan, jolloin oli hiljaa. Pöljä.

Sitten oli meidän tokot. Olipa taas kiva olla pitkästä aikaa ohjatussa tokossa, ja saatiin paljon irti. Ensin katsottiin Ritan seuraaminen: ekassa käännöksessä herpaantu. Sitten edisti seuraamisessa ja käännöksissä jäi vissiin jalkoihin. Vaikutti kuulemma siltä, että olen palkannut koiraa suusta namilla - niin intensiivisesti seurasi joissan kohdin kohti kasvoja. Puututtiin sitten Ritan edistämiseen, jota ollaan aiemminkin pähkäilty eikä kyllä juuri sinänsä olla siihen puututtu muuten kuin nopeuden muutoksilta. Nyt systemaattista palkkaamista suoraan vasemmalta (siis oman kyljen) vierestä - ei taskusta eikä yhtään edestä päin. Palkkasin sitten seuraamisesta ja perusasennosta suoraan vasemmalta (koira joutui "hakemaan" palkan takaansa - niin paljon edistää). Tuntui, että painui taaksepäin jo näillä treeneillä, eli toivotaan, että tulos alkaa näkymään, kun treenaa, treenaa treenaa. :-)

Sitten harjoiteltiin takapään käyttöä. Ne menivät meiltä hyvin: piti siirtyä perusasentoon kun ohjaaja oli koiran edessä 90 asteen kulmassa, ja sitten koiran toisella puolella (rintamasuunta ensin koiran taakse, sitten eteen). Rita jokaisesta suoraan oikeaan perusasentoon. Semisti hämmästytti, sen verran ollaan perusasennon kanssa painittu.

Loppuun otettiin vielä 2 min paikalla makuu. Menin piiloon ja Rita oli kuulemma maannut rauhassa ja valppaana. Meni jostain syystä superhitaasti maahan... Sitten katsottiin vielä maahanmenot perusasennosta. Rita meni rintamasuunta suoraan, mutta askelsi - ei siis mennyt kerralla alas. Läksyksi tuli harjoitella tämä kuntoon: antaa koiralle vaikka ennakoiva merkki ("valmis" tai hengähdys), ja sitten hirmuenergialla maahanmenoja.

Olipa muuten hämmästyttävää, kun piti miettiä "millä tavalla olet kouluttanut seuraamisen?". Niin miten. Aika sekametelisoppa on meidän seuraamishistoria. Aiemmin, kun Ritasta ei pitänyt tulla tokokoiraa, riitti että se piti kontaktia. Naksulla vahvistin kontaktia. Sitten panostin seuraamisvireeseen, ja leikittiin ja riekuttiin. Aika paljolti riitti vaan että koira tulee kontaktissa, eikä muuhun kiinnitetty huomiota. Sitten päästiin Eilan oppiin, ja hommaan tuli vihdoin vähän tolkkua. Ja nyt toivottavasti taas vähän enemmän tolkkua. :-)


Harjoiteltava:
- Seuraamisesta edistämisen kitkeminen
- Maahanmeno kerralla

Ahkerina otettiin jo ilta-aterialla aiheeksi maahanmeno (nopea + suoraan maahan). Tehtiin kosketuskepillä, ja hyvin meni. Tällähän on suora apu varmasti kaukojen maahanmenoon, joissa toisinaan on valunut taakse.

Lahjattomat treenaa...

Pikkasen masokisti täytyy olla kun tämän päivän säässä ajelin treeneihin.

Ensimmäinen maalimies oli lähtöpisteestä lähes samantien, sillä puolella tietä, että oli mahdollista saada haju. Toinen maalimies tuli hiekkakuopalle vastakkaiselta laidalta, ja jäi rinteeseen.

Rita oli kivalla mielentilalla. Ei sinkoillut, ei kuumoillut, vaikka pääsi vapaana autosta. Laitoin samantien liivit ja rullan päälle, ja sitten seurautin kymmenisen metriä edistävää seurausta ennen lähetystä.

Rita haki ensimmäisen tien toiselta puolelta, jonne tuuli nähtävästi hajun painoi. Ei lähminyt, ilmaisi hyvin. :-)

Sitten jatkettiin toiselle maalimiehelle. Irtosi tieltä vielä lumipenkkaan pari metriä, mutta totesi että hölmö idea. Mentiin hiekkakuopalle, ja edettiin polkua pitkin. Rita merkkasi tosi vahvasti hiekkakuopan reunaa. Pysähtyi ja nosti nokkaa. Meitsi huusi että "mene vaan", vaikka olen luvannut ja vannonut, etten sitä enää huutele: kyllä se menee jos on mennäkseen. Nousi jyrkkää rinnettä polun ylös, mutta merkkasi edelleen väärälle puolelle... Ei voinut saada maalimiehestä hajua, kun tuulikin väärään suuntaan. Jos olisin etukäteen tiennyt maalimiehen tarkan paikan, olisin kiertänyt yläkautta hiekkakuopan. Rita paineli jyrkän seinämän alle, nosti nokkaa ja otti rullan.

Hyvä Noora! Hermo ei pettänyt, ei edes pienesti. Koira pudotti rullan itsekseen. Se oli vähän hämmentynyt, hyppy perässäkulkijoita päin ja söi sitten lunta. Nollattiin parikymmentä sekuntia, ja lähdettiin uusiksi. Lähdin johdattamaan koiraa oikeaan suuntaan, ja siitä näki, kun se sai hajun. Nousi rinteen ylös maalimiehelle. Ei lähminyt, vaan kääntyi tuomaan rullan ja sitten näytölle. Ensin palkkasi maalimies, sitten minä. Autoille takaisin sai kantaa vinkupalloa. :-)

Hyvää ja huonoa:
+ ilmaisut (rullanluovutukset)
+ mielentila
- tahmeus lumessa (ei irtoa)
- hajusta rullan nosto

Mitä seuraavaksi:
Sain treenikaverilta apua tämän pohtimisessa: tehdään Ritalle harjoituksia, joissa joutuu etenemään koskemattomia lumipätkiä, mutta helposti. Ensin 5 m, sitten 10 m... jne. Totutetaan koira lumeen elementtinä, koska se tuntuu (orastavan valeraskauden kanssa) olevan hankalaa sille. Nostaa nokkaa, että haisee, muttei sitten lähde ajamaan hajua.

Tosin seuraavat hakutreenit taitaa olla meidän etsintätreeni perjantaina. :-)

Tunnarikapula

Tylsä treenipäivitys luvassa... Tanjan sanoin "Lopeta jo toi viherpiipertäminen". Nyyh.

Ritalla on ollut normikapulaa hankalampaa pitää tunnarikapulaa suussa: suu on levoton. Niinpä naksulla tehtiin "muutama" sarja asian korjaamiseksi. 161 toistolla päästiin tilanteeseen, jossa koira otti maasta kapulan, istui ja piti sitä suu levollisena 10 s.

Kun aloitettiin pitoharjoitukset, huomaa, että Ritan kanssa piti edetä hitaasti. Ajattelin, että voitaisi edetä muutama sekunti kerrallaan, mutta näkee että harppaus oli liian iso, koska jumituttiin useammaksi sarjaksi (1s. -> 3s...). Ongelma tosin saattoi olla sekin, että namit oli mulla pöydällä, ja siirsin niistä aina sivuun epäonnistumiset. Tein kolmen sekunnin kohdalla niin, että siirsin namin sivuun aina koiran epäonnistuttua - eli otin kapulan pois ja kurotin nameille... Virhe. Sitten lopetin epäonnistumisnamien siirtämisen ja otin vain yksinkertaisesti kapulan pois ja odotin 5 s passiivisena. Siitä eteenpäin eteneminen käy ihan ok. Epäonnistumisissa siis pyöräytti kapulaa suussa, joten otin sen pois siltä (=rangaistus). Nyt pitää kasvattaa kantomatka asteittain. Seuraavat 161 toistoa siis luvassa... ;-) Yhden noudon tein, 5 metristä, eikä suu liikkunut ollenkaan.

Tässä vielä tylsempi osuus: otos meidän treeniseuranta-Excelistä. Onnistumiset, epäonnistumiset ja onnistumisprosentti. Keltainen tarkoittaa, että kriteeriä on nostettava (liian helppo: yli 80% onnistumisprosentti), vihreä, että kriteeri on sopiva (50-80%). Hyvin onnistunut treeni, kun keskiarvo onnistumisprosentti 81% - optimihan on 80 %. ;-)

 

	Kriteeri	Onn.	Epäonn.	Onn%
1.	Ottaminen suuhun maasta	8	0	100
2.	Kapulan nostaminen	5	1	83
3.	Kapulan pitäminen 1 s.	5	0	100
4.	Kapulan pitäminen 3 s.	3	2	60
5.	Kapulan pitäminen 3 s.	4	1	80
6.	Kapulan pitäminen 3 s.	4	2	67
7.	Kapulan pitäminen 3 s.	3	3	50
8.	Kapulan pitäminen 3 s.	5	1	83
9.	Kapulan pitäminen 4 s.	4	2	67
10.	Kapulan pitäminen 4 s.	5	1	83
11.	Kapulan pitäminen 5 s.	5	1	83
12.	Kapulan pitäminen 6 s.	4	2	67
13.	Kapulan pitäminen 6 s.	5	1	83
14.	Kapulan pitäminen 7 s.	3	3	50
15.	Kapulan pitäminen 7 s.	4	2	67
16.	Kapulan pitäminen 7 s.	6	0	100
17.	Kapulan pitäminen 8 s.	4	2	67
18.	Kapulan pitäminen 8 s.	6	0	100
19.	Kapulan pitäminen 9 s.	4	2	67
20.	Kapulan pitäminen 9 s.	5	1	83
21.	Kapulan pitäminen 10 s.	6	0	100
22.	Kapulan nostaminen	6	0	100
23.	Nosto + pito 1 s.	5	1	83
24.	Nosto + pito 3 s.	6	0	100
25.	Nosto + pito 5 s.	5	1	83
26.	Nosto + pito 7 s.	6	0	100
27.	Nosto + pito 10 s.	5	1	83
	KESKIARVO	4,9	1,1	81

Naksutinkoulutusta koirallesi

Satuinpahan törmäämään kirjastossamme Karen Pryorin kirjaan Naksutinkoulutusta koirallesi (2002 / 2007 painos). Koska en tätä kirjaa ollut vielä lukenut, oli se pakko lainata. Varsinkin kun olin luvannut tänä vuonna kouluttaa itseänikin aktiivisesti. ;-) Karen Pryor on ollut mukana kehittämässä naksutinkoulutusta, ja kirjasta irtosi hyödyllisiä pointteja, mutta myös muutamia ristiriitoja minun tuntemani naksutinkoulutuksen kanssa. Pryor on eräänlainen pioneeri naksuttimen kanssa, ja aloitti naksutinkoulutuksen delfiinien parissa jo 1963: delfiinejähän ei voi rankaista kuten koiraa (nykäistä hihnasta, lyödä, jättää ilman ruokaa).

En ikinä ole miettinyt eroa namilla palkittavan ja naksulla+namilla palkittavan koiran välillä, mutta Pryor toteaa, että eläin, jolle käytetään ruokavahvistetta ilman ehdollista vahvistetta toimii kyllä innokkaasti, mutta oppii hitaammin (ei tiedä tarkasti mitä vahvistetaan). Koira saattaa jopa tarkkailla ohjaajaa jatkuvasti ruuan toivossa, koska ei tiedä, miksi saa namia. Ilmaisee sen esimerkiksi käsiä nuolemalla.

Miksi tulisi käyttää naksua eikä vahvistesanaa:

• Tarkkuus: sanojen ääni ja äänenpaino vaihtelee - naksuttimen ääni pysyy samana.
• Pienten liikkeiden vahvistaminen silmänräpäyksessä
• Ajoituksen erottaminen, myös kouluttajalle (tietää tarkkaan, onko ajoitus oikea vai väärä).
• Ihminen puhuu myös silloin kun ei vahvista käytöstä -> koira ei erottele merkitseviä sanoja äänivirrasta
• Koira reagoi voimakkaammin naksuun kuin ääneen

Tapoja huonon käytöksen hallitsemiseen (vs. korjaaminen)

• Ehdollinen negatiivinen vahviste: "väärin" -sana tai selänkääntö
• Positiivisesti vahvistamalla yhteensopimattoman käytöksen kouluttaminen: opetetaan koiralle tilanteeseen toinen, houkuttelevampi, käytös väärän käytöksen päälle
• Aikalisä: oikein ikäville käytöksille. Uuvuttavaa eälimelle, joten käytetään säästeliäästi.

Pieniä ehdollisia vahvisteita voi käyttää kokeissa: merkit, jotka merkitsevät palkkaa (nuuhkaisu, kosketus, sana...). Tätä voisin miettiä Ritan kanssa. Tai esimerkiksi, että opettaisi "valmis" -sanan merkitsemään kontaktia. Hmm...

Naksutinkoulutus tarjoaa ohjaajalle työkalut: lukematon määrä eri tapoja naksuttimella päästä samaan lopputulokseen. Pitää improvisoida ja käyttää mielikuvitusta. Jokaisella kouluttajalla on siis oma tapansa kouluttaa naksuttimella, ja tämän olen kyllä huomannut omalta kohdaltanikin. Opetan paljolti jokaisen käytöksen samalla kaavalla. En enää opiskele kirjoista, miten opettaa uusia temppuja, vaan hyödynnän naksukoulutuksen periaatteita. Nämä kaavat ovat Ritallekin tutut, joten sekin varmasti osaltaan nopeuttaa koulutusta.

Kummastukseni oli esimerkiksi se, että Pryor ehdollistaa naksuttimen varsin heikosti. Heti kun koira heristää korviaan naksulle, siirrytään käytösten opettamiseen. Lisäksi ehdollistaessa ei anna namia välittömästi jokaisella kerralla. Tällä tavalla koitetaan opettaa koiralle ettei nami tule aina välittömästi. Kouluttaessa vihjaa sekä keholla, että houkuttelee namilla. Esimerkiksi maahan ohjaa namikädellä, ja naksauttaa sitten... Lisäksi Pryor toteaa, että palkitsemishetkellä ei ole väliä: väliä on vain sillä mitä koira tekee kun kuulee naksun. Bob Bailey puolestaan toteaa, että "Click for action, feed for position": esim. maahanmenossa naksutetaan, kun koira lähtee laskemaan maahan, mutta nami annetaan maasta etutassujen välistä - vahvistaa koiran painoa alaspäin.

Lisäksi kirjassa todettiin, että ihmiset, jotka syöttävät koiraa näyttelyssä seisottaessa jatkuvasti, eivät tunne käsitettä ehdollinen vahviste. Kuvassa oli vielä flatti, ja sitä verrattiin ilman syöttämistä seisovaan labukkaan. :-D

Kaikenkaikkiaan mielenkiintoinen opus, ja kuitenkin eräänlainen perusteos. Pitäähän jokaisen naksukouluttajan lukea se. ;-) Enää en kylläkään hämmästele niin kovasti sitä, kun naksukurssilla oli ihmisillä kaikenlaisia mielikuvia naksukoulutuksesta. Kirjan opeilla kouluttaa positiivisesti, mutta ei anneta koiralle erityisen paljon tilaa omaan oivaltamiseen.

Kontrolli nada, silti ihan sama

Urpo-turpo ja Ritva reenailivat tänään, teemana tasontarkastelu. Suunnitelmassa oli testauttaa kaikki osa-alueet: haku, markkeeraus ja ohjaus. Ja sittenhän se suunnitelma lössähti.

Seurautin Ritan parkkipaikalta pätkittäin pallolla palkaten. Seuras sitten kivassa anna-pallo-anna-pallo -kontaktissa.

Haussa oli neljä damia: kaksi helppoa, kaksi umpihangessa. Ekaan lähetykseen karkasi, ja löysi sitten ihan suoraan damille. Dami suussa jäi ruutua katselemahan niin, että piti kutsua -> en palkannut. Toiselle lähti luvasta ja sekin meni melko suoraan. Palkkasin. :-) Sitten mieleen tuli edellisessä treenissä suunniteltu: "Helppo rallattelumotivaatiohaku (tehty liian vaikeita hakuja)". Joten jätin haut siihen, eipä tullu juuri tasoa tarkasteltua, kun neiti haki helpot vaan.

Seurautin Kiken mäen päälle, josta tuli kaksoismarkkeeraus: toinen alas jyrkkää rinnettä, toinen metsikköön. Lähetin ekalle heitolle ensin, eli alas jyrkkää rinnettä. Neiti paineli suoraan damille. Sitten palkkasin purkista, ja vasta tässä vaiheessa tajusin, että se oli kaksoismarkkeeraus. Oops, tulipa taukoiltua. No lähetin silti toiselle, ja näytti muistavan. Niin muistikin, suunnan, ei tarkkaa paikkaa. Kutsuin pois, ja uusittiin markkeeraus. Sekin nousi sitten haun jälkeen... Mutta todettiin ettei pudotuspaikka näkynyt neidille... Mutta hyvin silti markkerattu: ei juuri poistunut muutaman metrin säteeltä damin ympäriltä, mutta kesti ennen kuin kaivoi sen lumen alta.

Sitten otin ohjauksen alas rinnettä (oli noin metrin sivussa urasta). Neiti veti suoran linjan pari metriä pitkäksi ja palasi sitten - aikas suoraan siis. Otettiin vielä yksi markkeeraus metsän puolelle, ja sekin oli hyvin markkeerattu. Lähetin Ritan vielä ohjauksilla hakemaan hakuruudun umpihankidamit, ja suorilla linjoilla haki ne!! Siis tallaamattoman lumen yli lumen alta... :-) Noh, matkaa oli vähän, myönnettäköön. Mut se on sekin Ritalle paljon.

Treenistä jäi käteen:

+ Ohjaaja piti kiinni hakusuunnitelmasta ;-)

+ Haun tehokkuus

+ Hyvät markkeeraukset (paikantamiset)

+ Ohjaukset
+ Ok seuraamiset

- Ruutuun karkaaminen

- Aikoi jatkaa hakua dami suussa

- Lumi vaikea edelleen Ritalle...

Mitä jatkossa:
- Haku: lähetyksiin huomio (ei karkaamisia). Ei mitään turhan haastavia, luotava tilanne, että koiralla mahdollisuus onnistua.
- Markkeeraus: ei umpihankeen...
- Ohjaus: ei sokkoja taas vähään aikaan, eli lisää vahvistamista. :-)

Paluu hyiseen halliin

Kahdeksan hengen porukastamme paikalla oli kolme, eli juuri sopiva määrä siihen halliin. :-) Alkuun paikalla makuu, ja päätin ottaa pitkästä aikaa niin etten mennytkään piiloon. Meni hyvin, maahanmennessä lonkka-asentoon, jonka sitten korjasi suoraksi kesken makuun. Kolme minuuttia makuutettiin.

Sitten ohjelmassa oli asioita, joissa meillä on ongelmia, mutta joista jostain syystä olen todennut että "sitten kun". Nyt oli sitten kun.

Alkuun juoksuosuutta seuraamisesta. Olen huomannut, että Rita herpaantuu juostessa, mutten ole jaksanut sitä aiemmin noteerata. Pidin namia kädessä alussa, eli vähän imuttamalla. Ihmeen helpolla tuli mukana. Tehtiin juosten seuraamiskaaviota, ja Rita oli kokoajan täpöllä mukana! Tehtiin myös vähän normaalia seuraamista ja täyskäännöksiä vahvisteltiin. Lisäksi seuraamisia esteitä kohti/ohi, sekä seiniä kohti ja seinän viertä. Olen huomannut, että Rita saattaa välillä irrota seinää päin tai päinvastaisesti hidastella seinää lähestyttäessä.

Tehtiin yksi sarja perusasentoja, namilla ohjaamalla sekä ilman. Palkkaus ulkokautta. Teki suoria asentoja, enkä jaksanut sitten useampaa sarjaa tehdä.

Seuraavaksi harjoiteltiin paikalla seisomista. Ennakoi maanantaina istumista, kun tulin viereen seisomaan. Ensin kiertelin Ritaa sen seisoessa, vapautin vierestä (6s odottamisen jälkeen). Sitten liikuskelin eestaas koiran ohi. Lopuksi potkin palloa koiran ohi (jalkojen ali, edestä, päin) ja lopulta menin viereen ja vapautin pallolle. Pysyi hyvin, ei moittimista. :-)

Seuraava ongelma oli noutoon karkaaminen. Sitähän on tapahtunut monesti, liian monesti. Aloitin jättämällä pallon takapalkaksi, ja heiton jälkeen vapautin pallolle. Ei edes kärkkynyt. :-) Toistin saman kerran, ja kolmannella olin laittavinani pallon, mutta pidinkin kädessä, ja heitin taaksepäin, kun kapula oli heitetty. Sitten en edes ollut laittavinani, vaan heitin kapulan, odotin 5 s ja heitin pallon selän taakse. Pari kertaa sai hakea kapulan, eikä kertaakaan karannut! Ei edes kärkkynyt. Ei kai tämä näin helpolla voinut olla korjattavissa...

Loppuun vielä tunnari. Aluksi kapulan pitoa, koska tämä on ainoa kapula ollut jota on pureskellut... Rauhallisesti teki, ja jos suu yhtään liikkui niin otin kapulan pois, pieni tauko ja jatkui. Itse tunnarissa kolme väärää kapulaa, oikea laitettiin riviin toiseksi vasemmalta. Etsi-käskyllä kapuloille, ja empi kahden laitimmaisen välillä jostain syystä... Nuuski molemmat tosi tarkkaan. Mutta otti oikean, ja siitä sitten superkehut ja reenin loppu. :-)

Kike oli jotenkin kumma, nuuski maata normaalia enemmän. Kun teki, teki hyvin, kun oli tauolla, nuuski maata. Alkutunnista. Sitten loppua kohti lopetti, onneksi. Vaan miksi tällaista, normaalisti saavat tuoksut olla rauhassa. Pistetään treeniloman piikkiin... Hallilla edellisen kerran oltu joku kuukausi sitten...

Illalla jälleen ruokaillessa tehtiin AVO-kakeja. Lisäksi neiti on saanut seikkailla kotona tänäänkin rulla kaulassa, eipä se siitä välitä. :-)

Pitäisi suunnitella näitä treenejä taas eteenpäin, mutta ei nyt. Lisäksi meillä alkaa ensi maanantaina ohjattu tokoryhmä, jes! :-) Toivottavasti saadaan uusia aatoksia, joita voidaan omatoimivuorollakin hyödyntää. Lisäksi puntaroin, josko lähtisi Kannukseen flattien toko/agiviikonloppuun vaiko Mänttään talvinomeen Ei Hajuakaan porukan kanssa, kun sattuvat osumaan samalle viikonlopulle. :-/

Ei ne karhutkaan koko aikaa riehu, ne vetää välillä puolukoita

Rita on ollut kumma. Hiljainen, nukkuu paljon. Kun treenataan, syttyy ja tekee. Kun ollaan kotona, nukkuu. Mietiskelen, onko neidin vitamiiniepisodilla jotain vaikutusta, vai onko tää vaan mun mielikuvituksen tuotetta. Tai sitten viime viikko painaa. Vaikka olikin treeneistä taukoa, oli viikko muulla tavalla rankka.

Tänään treenattiin WT-juttuloita. Ensin linjaa 70 metristä. Suunnitelmana oli noudattaa samaa ideaa kuin aiemmissakin treeneissä. Tarkoituksena oli, että ensimmäinen heitto olisi tullut, kun Rita oli puolivälissä, ja sitten kaksi seuraavaa astetta lähempänä damia. Viimeisenä sitten dami sokkona ilman heittoa samaan paikkaan.

Sää oli lumituiskuinen. Päästin Ritan hetkeksi vapaana juoksemaan. Sitten sai odottaa paikallaan, kun kävin selittämässä heittäjälle treenin kulun. Seurautin neidin noin 20 m matkan lähetyspaikalle. Lähti ensimmäisestä lähtien kuin tykin suusta ja suoraa linjaa. Toisella heitto tuli vasta kun Rita oli jo melkein perillä, ja viimeisellä dami lipesi ja meni vinoon, mutta sillekin päätyi suoraan. Palkkasin neljään osaan jaetulla Dentastixillä, joten aikaa meni jonkin verran palkkaamiseen. Sokkokin tuli suoraan ja samalla nopeudella. :-) Todella onnistunut harjoitus.

Sitten neiti meni hetkeksi autoon, jonka jälkeen otettiin hakua parihakuna. Damit oli uponneet hankeen, joten turhaa hakua tuli taas teetettyä... Sitten kaivettiin damit esiin ja tehtiin helpotettuna. Loppuun koirat tekivät vielä vuorotellen muutamia markkeerauksia.

Tästä treenistä jäi käteen:

+ suorat linjat

+ nopeus

+ hakumotivaatio

- haun tehottomuus: ohjaaja teki liian vaikean harjoituksen

Mitä seuraavaksi:
- Helppo rallattelumotivaatiohaku (tehty liian vaikeita hakuja)
- Ohjauksissa:
     - koira ei näe kun heittäjä lähtee
     - heittäjä peruuttaa
- Lisää työskentelyä toisten koirien kanssa

Illalla kävin tekemässä seuraamista lelupalkalla pihalla. Suht lyhyitä pätkiä, hiottiin käännöksiä. Sitten kahdessa sarjassa (8 + 8) liikkeestä jääviä välittömällä vapautuksella ja takapalkalla. Sotkin seisomisen ja maahanmenon satunnaisesti, ja kyllä siitä on tullut melkosen varma niissä, kun ei epäonnistunut kertaakaan, ja maahanmenoistakin olisi tullut nopeat! Jes, työ tuottaa tulosta. Iltaruualla tehtiin vielä kakeja istu-maahan, sekä vikalla toistolla maasta seisominen 1 m etäisyydeltä, vapautus 5 s seisomisen jälkeen. :-)

Reagointiharjoitus

Lähdettiin lenkille normaalisti, tosin rulla kaulassa. Keskelle lenkkipeltoamme (100m x 100m) oli puoliksi lumen alle piiloutunut maalimies. En antanut Ritalle mitään käskyä. Ensimmäisenä neiti teki tarpeensa, ja sitten löysi toisen koiran vanhan kepin, jolla leikki. Otin kepin itselleni ja hetken aikaa koira seurasi kontaktissa... Ensimmäisellä laidalla nosti jo nokkaa, mistä kehuin sitä, mutta Rita ei lähtenyt mihinkään.

Toisella reunalla vastaan tuli hiiri, jota neiti säntäsi jahtaamaan. Onneksi ei saanut kiinni. Odoteltiin hetki, ja samalla pellon toista laitaa meni lenkkeilijä koiransa kanssa. Sillä laidalla ei oltiin tuulen väärällä puolella, joten ei mitään reagointia. Jatkettiin. Kolmannella sivullakin nosti nokkaa, josta kehut, muttei taaskaan lähtenyt. Viimeiselle sivulle tuuli, ja sieltä lähti myös jälki. Rita nappasi jäljen samantien, mutta seurasi sitä vain 10m, pysähtyi ja jäi tuijottamaan hetkeksi minua kunnes palasi viereen. Lähdin kävelemään mukaan, ja Rita eteni jälkeä, mutta kun pysähdyin, ei se enää jatkanut. Lähdin etenemään viistosti maalimiehen ohi, ja noin 20 m ennen maalimiestä Rita irtosi. Lipoi naaman tutulta maalimieheltä ja sitten otti rullan. Kävelin poispäin, kun tuli ja käännyin kun koira oli 5 m päässä. Ilmaisi toisenkin kerran.

 

Tulin siihen tulokseen, että me pyritään nyt saamaan mahdollisimman paljon uusia maalimiehiä, eikä käytetä samaa maalimiestä peräkkäisissä treeneissä. Lisäksi neiti saa rallatella rulla kaulassa lenkeillä ja kotona muutenkin, kun kerran jälleen viime hälytreenissä sitä nosteli ja kantoi. Tosin edellisen kerran teki tätä valeraskaana ja nyt tärppipäiväisenä. Toinen päätös on se, että lopetetaan (tai ainakin vähennetään) nämä treenit tärppien ja valeraskauksien ajaksi.

Illalla kävin kouluttamassa hallilla ja Rita oli mukana koska ennen sitä piti hoitaa muitakin asioita. Ensimmäisen tunnin neiti odotteli nurkassa makoilemalla (hihna irti, koska se maagisuus, kun laittaa hihnan mihin vaan kiinni aiheuttaa itkua), mutta tuntien välissä tehtiin kolme ALO-hyppyä. Sitten Rita tuli toisen ryhmän mukana paikallamakuuseen (tunnin makoilun jälkeen, kjeh), olin piilossa. Sitten Rita istuskeli perusasennossa ja lopputunnista hihna kiinni seinässä piippaamatta. Demosipa AVO-kaukot ehkä 3 m etäisyydeltä. Meni hyvin, ei epäröinyt tai ennakoinut yhtäkään vaihtoa. Tosi rauhallisena pysyi koko tunnin, vaikka varsin vähällä huomiolla sai elellä. :-)

Kakeja ollaan treenattu ruokakupilla nyt jonkun verran, ja sillä varmaan vaikutusta. Illalla kotona tehtiin kakeja, myös seisomisia. Vahvistin liikkeitä kosketuskepillä. Seisominen on parantunut tosi paljon, pitää taas videoida, kunhan löydän kamerani.

Don't say no, no, no, no, no

"Just say yeah, yeah, yeah, yeah, yeah. And we'll go, go, go, go, go.

Lomalta kotiuduttu. Viikko reilussa +20 asteessa pitkine unineen teki terää, mutta nyt on taas paluu arkeen. Kaksi viikkoa treenaamatta ja jo polttelisi.

Ritan viikko Suomessa meni niin, että sunnuntaista torstaihin ystäväni Marika oli meillä Ritan kanssa, ja torstaina Tanja sitten haki Kiken hoitoonsa sunnuntaihin asti. Viikko alkoi lupaavasti, kun Rita sunnuntaina söi purkillisen vitamiinitabletteja. Dyykkari/varaskoira taas omassa elementissään. Homma on vielä minulle jokseenkin hämärän peitossa, mutta koira oli käytetty eläinlääkärillä ja mitattu verensokerit. Olivat olleet ok. Hoitona oli saanut sokerinestettä tai hunajaa. Syöty määrä ei pitäisi olla haitallinen, mutta myöhemmin taidetaan vielä tarkistaa maksa-arvot varmuudeksi. Ei mitään muutosta ollut voinnissa, vaan sama hyper-Kiketin ollut.

Molemmilla hoitotädeillä oli muuten mennyt ongelmitta, mitä nyt Tanjan luona oli saanut varastettua pussillisen ruisleipää. Lauantaina oli kauneushoitolapäivä, ja karvat laitettiin ojennukseen. Sunnuntaille Rita oli ilmoitettu näyttelyyn. Näyttelyssä piti olla brittituomari James Irvine, mutta koska koiria ilmoitettiin niin suuri määrä (101), siirrettiin käyttöluokka toiselle tuomarille, Hans Lehtiselle. Kikelle KÄY-EH seuraavanlaisen arvostelun kera:

"Tällä hetkellä hetkellä liian kevyt ja karvaton. Tyylikäs pää, kaunis kaula. Toivoisin enemmän luustoa, litteät käpälät. Hyvä takaosa ja ylälinja. Korkea häntä." 

Kiitos Tanjalle neidin hoitamisesta ja handlaamisesta. :-) Arvostelu kuulostaa hyvin samanlaiselta kuin ollaan saatu jo aikaisemminkin, eli kehittymätön, kehittymätön, kehittymätön... Nyt kotona on varsin väsynyt tyty, jonka kanssa viikon eron jälkeen vietettiin vartti eteisen lattialla pusien, jonka jälkeen neiti onkin koisinut.

Veli ja sisko. <3

Lomalukemisena oli Caroline Hebardin "Jotta toiset saisivat elää - Caroline Hebard ja hänen pelastuskoiransa". Kirjassa kuvataan kansainvälisiä pelastusoperaatioita toiminnan alkuaikana. Surullisia kertomuksia kriiseistä, joissa koirista on ollut suuri apu. Itseäni kummastutti suuresti se, että vielä 80-luvulla koiria ei etsimisessä arvostettu, sekä se, että ilmahakuisuus oli tuolloin uusi juttu. Hebard ei myöskään kouluttanut yhdelleenkään koiralleen mitään tiettyä ilmaisua. Lukemalla koiriansa hän tiesi kun koira oli tehnyt löydön. Lisäksi koiraa lukemalla näki, onko kyseessä elossaoleva, pahasti loukkaantunut vai kuollut, mikä on tärkeää rauniokoiralle, joka ei aina etsittävien luokse pääse. Kaiken kaikkiaan ajatuksiaherättävä (sekä motivaatiotanostattava) opus.

Viikko oli tosiaan aikaa pohtia muun muassa näitä koirajuttuja. Treenaamista on tehtävä suunnitelmallisemmaksi (mielummin jätetään treenaamatta kokonaan kuin treenataan suunnittelematta) niin että treenien päämäärä tiedostetaan ja pidetään se mielessä jokaikisessä treenissä. Lisäksi mun on muututtava ohjaajana rennommaksi ja reilummaksi. Annan paremmin anteeksi virheitä, sekä otan opikseni niistä. En lannistu vastoinkäymisistä, olen Ritalle oikeudenmukaisempi sekä hallitsen hermoni (vaikken sanoisi koiralle mitään, se tietää kyllä kun ole kireänä). Ehkäpä ostan paketin rauhoittavia itselleni. Muistan, että mulla on lupaava, taitava koira. Lisäksi kouluttaudun enemmän: luen, kursseilen. Viime vuonna en opiskellut niin paljon kuin edellisenä, vaan kehitettiin yhteistyötä Ritan kanssa. Nyt olisi aika taas kehittyä.

Esimerkiksi pelastuskoirapuolella ajatusta mukaan harjoituksiin. Treenataan liikaa osa-aluetta, jota ollaan treenattu paljon, ja jonka koira osaa. Koska en jaksa, niin ei tehdä isoja alueita, vaikka juuri ne olisivat molemminpuolisen luottamuksen valossa se tukijalka koko toiminnalle. Loppukokeita olisi tarjolla jo huhtikuussa. Siihen on enää kaksi kuukautta... Lisäksi pitäisi suunnitella jälkeä: miten, mihin mennessä, millä tavoitteilla. Muutenkin tekisi mieli tehdä enemmän, suuremmin. En saa ajatuksia tämän ympärille, ehkä pohdiskelen paremmalla ajalla tätä tarkemmin. Jotenkin haluaisin laajentaa koiran osaamista kuitenkin tällä alalla. Käyttää enemmän sen kapasiteetista.

Tokossa ollaan muuten palaamassa ALOon. TK1-koularia tavoitellaan... Tavoitteena toukokuun loppuun mennessä ALO1:set, sitten kesän/alkusyksyn aikana (juoksusta riippuen) TK2.

Nyt paluu arkeen. Huomenna menen kouluttamaan, mutta päivällä voitaisi treenata. Tiistaina hakua, keskiviikkona tokoa ja torstaina WT:tä. Perjantaina leppäillään ja viikonloppuna taas reenaillaan. Iiiiihanaa päästä taas reenien makuun.