Nomekurssi alkoi tänään. Olin hyvissäajoin paikalla, ja käytiin kouluttaja Ullan kanssa lenkittämässä koirat. Tai ensin oli mukana vain Ullan koira, ja Rita vinkui autossa. Sitten otin neidin, ja se oli kierroksilla. Kun näki, että Ulla lähti koiransa kanssa metsään niin sillä flippasi. Lukittautui kohtaan eikä tohtinut liikkua ja päästipä jonkun äänenkin. Odoteltiin sitten paikallaan kunnes he tulivat metsästä.
Rita oli kumma koko treenien ajan. Muistin taas, miltä tuntuu kun koira tulee treeneihin ilman ohjaajaa... (joskin treenin jälkeen huomasin, että neidiltä tulee todella paljon maitoa). Ajoittain haki kivasti kontaktia, mutta työläät treenit oli. Aloitettiin rivissä istumalla. Eteen heitettiin dameja, ja ohjaajat sitten noutivat ne. Rita sai olla hihnassa odottamassa, mutta ei se edes noussut. Sitten harjoiteltiin damin pitämistä ja kuljetusta, ja nämä oli Ritalle helppoja ja tuttuja juttuja.
Käytiin kukin viemässä koirille muistit omiin suuntiinsa. Ritalle vein tietä pitkin 50 metrin päähän. Reippaan linjan teki, ja hyvän palautuksen. Sitten harjoiteltiin seuraamista ja pillipysähtymistä niin, että kesken seuruun pysähdys, "istu"-käsky ja pillikäsky päälle. En tehnyt tätä Ritalle, kun ollaan pysähdyksiä harjoiteltu jo muilla keinoilla.
Sitten otettiin rinteeseen markkeeraukset. Ennen Ritaa suoritti yksi koira, ja annoin Ritan katsella sen työskentelyä. Istui hiljaa ja kiinnostuneena. Sitten kävelimme suorituspaikalle ja otettiin Ritalle markkeeraus. Veikkaukseni oli että a. karkaa ja/tai b. markkeeraa huonosti. Olin väärässä kummassakin. Markkeeraus oli monelle vaikea, mutta Rita suoritti sen suoraviivaisesti. Nopea palautus perusasentoon. Otettiin toiseen suuntaan markkeeraus lumivallin taakse. Lumivallin vieressä oli pikkumökki. Jostain syystä Rita palautti mielummin kiertäen mökin kuin kiiveten lumivallin yli. Teki toisella toistolla saman... Sitten peruutin 50 m taaksepäin ja otettiin pidempi markkeeraus, jonka senkin suoritti suoraviivaisesti, vaikka minäkään en nähnyt tarkkaa pudotuspaikkaa. :-) Ei siis karkaillut, eikä muutenkaan pölhöillyt.
Palautteena tuli, että koira on teknisesti taitava, ja korviin jäi kommenttin "Sun pitää Noora olla tiukempi sun koiralles, kun sillä on liian kivaa". Sitten vitsailua siitä, että nome on vakava laji... Kun annoin matkaa kasvattaessa Ritan mennä vapaasti, ja kun ojensin dameja pois niin Rita loikkasi perään ja kun annoin käskyn niin odotin, että se tottelee, enkä antanut hihnasapiskaa kun ei totellut. Ohjeeksi tuli ottaa koira haluun tiukemmin, näyttää sille kuka on johtaja... kiertää treenin alussa hihna tiukalla kehää ja jyrätä koira jos edistää. Näyttää, että mä päätän nyt, ja tämä sitten laskee koiran virettäkin. Noh, nää on taas näitä ohjeita, jotka ei ole meitä varten, eli joojoot vaan. Mutta tosi hyvää ryhmätreeniä sain Ritalle! Olis pitänyt tuohon kommenttiin muuten vastata, että sittenhän oon päässyt tavoitteeseeni, kun koiralla kerran on kivaa. ;-)
Nomemaailman karu ajatusmalli on, että koirien on oltava tottelevia robotteja. Kun tehdään, koira ei saa keskittyä kuin työhön. Mun ajatusmalli on, että koira saa tehdä miten vaan, kunhan homma on sille mielekästä.Tietyissä rajoissa tietysti, olenhan mäkin tiukka kouluttaja, joskin eri tavalla kuin nomessa tiukalla kouluttajalla tarkoitetaan. Jotenkin sitä vaan tunsi itsensä ihan pilipalikouluttajaksi, kun osa porukasta vaati koirilta niin piiruntarkkaa tottista, ja heti sakotettiin koiraa jos teki väärin. Vain muutama palkkasi koiran namilla. Mutta sitten kun alettiin hommiin, niin olen itsekin tosi tyytyväinen Ritan tekniseen suorittamiseen.
Tuota valeraskautta seuraan nyt kunnolla, niin ei tarvitse ensi juoksun jälkeen taas arvuutella. Eli juoksu loppui tammikuun lopussa, ja maidontuotanto alkoi 24.3, eli 52 päivää juoksun loppumisen jälkeen. Tuossa välissä oli helmikuun lopussa/ maaliskuun aluessa parin viikon pätkä, jona nisät turposi ja laamavaihde oli päällä. Me jäädään taas kevyelle treenille. Keskiviikon hallivuorot käydään tekemässä, mutta maastotreenejä kartetaan. Ketuttavaa koska aika kevyesti ollaan muutenkin treenattu. Pikkujuttuja reenaillaan kotona, jotta kumpikaan meistä ei menetä mielenterveyttään. Kyllä sapettaa. Ja Rita on nyt käyttänyt todenteolla aikaansa nukkuen. Nukkuu kokoajan kotona ollessamme. Paitsi tänään kun tulin kotiin, niin kuului vinkumista alaovelle asti. Eipä ole sitäkään tehnyt sitten pentuajan, vaan liittyykö tähän... Voi v%&!#n narttujen vaivat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti