One last chance

Aamusta sain ihania uutisia: meille on varasija auennut Kirkkonummella järjestettävään tokokokeeseen 15.10.! Viimeinen mahdollisuutemme ALO1-tulokseen tänä vuonna. Ajankohta mainio: valeraskaudesta kuukausi ja juoksuun yli kuukausi. Eli paperilla hommalla on aika hyvät lähtökohdat. Ja tokokurssi alkaa maanantaina!

Samaan syssyyn täytyy todeta että onneksi en ilmoittanut Ritaa mihinkään näyttelyyn. Karvaton hurttani nääs pudottaa loputkin karvansa. Vähän aikaa olen jo seuraillut että karvaa lähtee ihan reilusti, mutta tänään päätin harjata koiran...



Käärme on luonut nahkansa.

Illalla otin sitten kaiken hyödyn irti hurttasen aivokapasiteetista. Tänään naksuttelin maassamakuun uusiksi. Sehän on siis koiran vahvoja puolia, mutta jos me joskus edetään luokkiin, joissa sivullenuuhkaisusta vedetään pisteitä, on paikallamakuu opetettava fiksusti.

Päätin opettaa elukan makoilemaan niin, että Rita pitää päätä maassa etujalkojensa välissä. Aluksi naksutin siitä, että maassa makuussa pää laski alaspäin, ja viidennellä sarjalla koira makasi maassa jo 10s pitäen päätä rauhallisesti etutassujen välissä. Ei jessus tuo hoksaa nopsaan! Nyt edettiin oikeasti nopeasti. Mutta se käsky, jumalauta. Taas on niin vaikeaa keksiä käsky.

Maasta seisominen ja seuraamisoivalluksia

Kun koulu alkaa vasta puoliltapäivin, on aamulla aikaa säätää...

Viime kerralla huomasi, että vaikeampi koiralle oli maasta seisominen. Istumasta nousi ongelmitta, mutta maasta välillä istumisen kautta. Niinpä tänään vahvistettiin heikkoa. Tehtiin kolme lyhyttä sarjaa (jumankekka, elukka pursusi energiaa!). Kuvasin taas, koska itse näen koiran etuperspektiivistä, ja videolla saa analysoida pidempään. Alla olevasta videosta esimerkiksi sellainen huomio, että on liikaa käsillä koira kokoajan, siksi vaihdoin niin, että pidän palkat selän takana.

Mutta, tässä ensimmäinen sarja:

Videolla päätön koira. :) Ohjaaja tahtoo pysyä piilossa, ja kropanliikkeet ne tärkeimmäit on.

Eli hyvin meni, koska koira tarjosi vain oikeanlaista seisomaannousua. Onpa kyllä oikein perusnaksutinkoira: tarjoaa, tarjoaa, tarjoaa. Ja tämä johti sitten uuteen hiomiseen, sillä Rita vaatii välittömästi vahvisteen, ja nyt alettiin sitten kasvattamaan kestoa, ja palkkasin vielä usealla namilla. Tämän kanssa saa sitten tehdä jo hieman enemmän töitä, silllä hös-hös-hössöttää ja tarjoaa kokoajan. Istuu, seisoo, makaa... Istuu, seisoo, makaa...

---

Illalla tehtiin sitten tätä ajan pidentämistä. Tehtiin sarjana istu-seiso-maahan jne. Saatiin tosiaan pidennettyä, mutta hössäs samalla tavalla! Siis mikä ihme saa pelkästä naksuttelusta koiran intoutumaan! Tyytyväinen olen siis, tyttö tykkää siitä, ja on niin innokas tarjoamaan ja tarjoamaan. :)

Sitten mentiin ulos. Ajattelin vahvistaa oikeaa otetta damista. Vaan miten kävikään. Koira otti niin nätisti, ettei se vaadi vahvistamista... Joten päätin että nyt tehdään seuraamista. Seurasi lepsusti aluksi, mutta kun paransi, niin sai palkaksi onton kumipallon (joka pomppi asfaltilla joka suuntaan yli-innokas kakara perässään). Ja siitäkös seuraaminen parani. Jopa niin paljon, että ei dami enää kiinnostanut. Koitin palkata niin, että pääsi noutamaan häiriödamin, mutta ei halunnut. Joten siirryttiin pellolle ja vedettiin pusikoita ympäriämpäri, ja palkkana lensi kumipallo. Ei jumalauta, ei tuo oo koskaan damihäiriössä seurannut noin nätisti!

Pari viikkoa sitten treenikaverille valitin, että kaiken muun saan opetettua jotenkin, mutta kun tuo seuraaminen ei maastolajien yhteydessä vaan luonnistu. Kun nyt 2,5 vuotta on opetettu seuraamista, eikä se vielä ole onnistunut, niin ei se enää tule onnistumaankaan tällä tavalla opettaen. Tähän tuli kysymys, että millä palkkaat. No nameilla, kun ei saa kuumentua. Niinpä. Milläs muuten palkataan seuraamista? No lelulla... Joo, eli omaa rajoittuneisuuttahan tämäkin. Kiinnostavuusjärjestys menee: 1. lelut 2. damit 3. ruoka. Eli eihän namit ole mikään vahviste dameja vastaan (tän mä jo tiesinkin, en vaan osannut vetää tästä mitään johtopäätöksiä). Eli tästä lähtien meidän WT-reenilöt järkätään niin, että lelupalkka on mahdollinen! Tuo lelu toimii tällä hetkellä, ja tennispallo on varma klassikko!

Mutta joskus sitä vaan tajuaa vasta kuullessaan itsestään selvyyden toisen suusta... Eipä ole ensimmäinen kerta.

Rita etsii...

Tänään lähdettiin treenitauosta huolimatta pelastuskoirailemaan.

Otin Ritalle kolme toistoa kahdella maalimiehellä, ja jokaisen yksitellen. Tarkoituksena että olin jokaisella ilmaisulla vähän piilossa. Ensimmäinen maalimies meni piiloon Ritan katsellessa. Laitoin sille liivit, ja sitten juttelin jotain, kun koira nosti nokan pystyyn ja paineli menemään. Paikansi maalimiehen ja alkoi kaivaa rullaa... Kaivoi ja kaivoi, sitten kiersi maalimiehen että missä se rulla on. Lopulta palasi mun luokse. Odotin hetken ja laitoin rullan kaulaan.

Lähti suoraan ensimmäiselle, ja menin pusikon puolelle. Tuli ilmaisemaan ja pysähtyi hetkeksi, kun ei nähnyt mua. Sitten liikuin eteenpäin, ja hurtta paineli suoraan luokse - pudottamatta rullaa!! Sitten nopeasti näytölle ja odotti hetken ennen kuin annoin maalimiehen palkata.

Seuraava meni tietä eteenpäin ja sitten poikkesi tieltä jyrkkää rinnettä ylös. Rita paikansi maalimiehen, ja olin tällä kertaa ihan keskellä pusikkoa. Rita tunki rullan pusikosta läpi (en vaatinut perusasentoa kun ei ollut tilaa), ja sitten näytölle peruutti ensin pois puskasta ja suoraan maalimiehelle. Siellä sai odottaa hetken ennen kuin pääsin palkkaamaan. Oli niin jyrkkä rinne. Mutta neiti odotti eikä lähminyt.

Viimeinen istui kuusen vierellä ja Rita oli tönäissyt. Mukanatulija käveli tiellä, ja minä pusikossa. Rita kiersi ensin mukanatulijan, ja kun oli väärä, niin koukkasi pusikkoon luokseni. Nopsaan näytölle.

Eli ilman epäröintiä kaikki, vaikka oli muutenkin haasteelliseksi tehty rullanluvutukset. Taas luottaa himpun verran enemmän Ritaan. Oli kyllä ihan ihme innoissaan tänään, mutta jälleen teki hommat siitä huolimatta. Katsellaan, jos treenitauko kutistuisikin tähän... Saa nähdä, ei nyt mitään ihan hirmuista motivaatiopotkua tullut, mutta ihan vähän.

Se istuu, seisoo ja makaa

Sunnuntaina opetin koiralle seisomaannousun. Naksulla opetettiin tämänkin. Eli odotin että tekee nousun ja sillä vahvistin. Ekalla sarjalla sai langan päästä kiinni, toisella teki jo hyvin, ja kolmannella meni ihan 100%. Sitten lisättiin käskysana "rivi" (koska eroaa "istu" ja "maahan" komennoista).

Tätä vahvisteltiin jonkin verran nyt pari päivää, ja tänään huvikseni kokeilin maahanmenon ja istumisen kanssa. En siis kuvittele että liike on valmis nyt, mutta Ritan kanssa on edettävä aika nopeasti. Tehtiin kolme sarjaa. Aika pitkiä sarjoja muuten. Tässä ensimmäinen sarja:

Koira mokaa, ohjaaja mokaa (ja kaksoiskäskyttää), mutta niin se neitikin korjaa omat virheensä. :) Tässä sarjassa vahvistin maahan-seiso -liikettä enemmän, ja vikan suorittaakin reippaasti! Muuten aika hitaasti ja pohtien. Istu-seiso on hyvä, sillä sen kautta seisominen on opetettu. Toiset sarjat tehtiin ihan satunnaisesti, ja pari virhettä oli kaikissa, mutta ylipäätänsä tosi hyvä. Lauantai-iltana tuskailin kun koira ei osaa seisomaannousua, ja nyt sillä on jo pieni idea mitä homma meinaa. Ainiin ja mä en käytä käsimerkkejä tän kanssa! Eli ihan käskyillä mennään tässä vaiheessa, katotaan niitä käsimerkkejä sit jossain vaiheessa. Pitää myös tehdä sarjoja vaan istu-maahan, ajatellen AVOa.

Hämmästyttävää miten nopeasti hommat uppoaa neidille. Kun vaan jaksaisi opettaa niin tuolle voisi opettaa vaikka ja mitä. Pitää vaan jaksaa aina hioa loppuun asti. :)

Sitten käytiin kentällä tokoilemassa. Tehtiin hyvä seuraamispätkä ja kaikki ALO-liikkeet läpi käskytettynä. Kaikki todella hyvin, ja palkkasin liikkeiden välillä sen takia. Sitten AVO-paikallamakuu 2 min! En ikinä ole Ritan kanssa tehnyt noin pitkää piiloa. Oli maannut ryhdikkäästi paikalla kokoajan. Heti perään paikalla istuminen, 20s piilossa! Ja tääkin meni ongelmitta, vaikken tuon paikalla istumiseen luotakaan. Ei olla juurikaan tehty (tai vahvistuuhan se näissä nome-hommissa, kylläkin). Yksi kapulanouto: oikea ote, nopea nosto ja rauhallinen suu. Great!

 Otettiin me yksi ilmaisukin. Koira ja ohjaaja käveli pusikossa, ja Rita ilmaisi ne tosi vauhdikkaasti, ja koska en tullut näytölle tarpeeksi nopeasti niin ilmaisi uusiksi vielä. Super! Ei epäröinyt yhtään kakkosilmaisua.

Nyt on taas supersupersuper-vaihe. :) Pitkää ketutti toi valeraskaus ja nyt on taas normaali Kuutti. Najs!

Liikkeelle mars!

Taas tokokoulutusta jonka jälkeen Kike autosta treenaamaan. Menikö hetki päästä oikeeseen vireeseen, kun se oli ensin koko päivän ollu kotona yksin, sit nopee pissatus pellolla ja autoon pariks tunniks katsomaan toisten tokoja. Mutta sitten kun se oikee viretaso löytyi niin jopas. :)

Tehtiin hyppyjä. Ihan ok. Kerran meinasi mennä maahan!? Mutta se palkkaamatta ja loput hyvin. Sitten pari noutoa kapulalla, mutta ongelmaksi muodostui se että hiekkainen kapula on niin ÄLLÖTTÄVÄ ettei sitä voi suuhun ottaa! Pyöritteli tassulla ja kantoi huonolla otteella. Joten ei jatkettu, hoidetaan tuo joskus omalla ajallaan.

Sitten seuraamiseen... Ihanat käännökset vahvistettu lelupalkalla! Oikealle suorastaan syöksyy. Sitten vasemmalle kääntyminen sai uutta tuulahdusta kun aloin vahvistaa käännöstä oikealla jalalla ensin kääntyen. Vaikea selittää, mutta oikea jalka siis kääntyy koiran "eteen". Hmm.. Joka tapauksessa, terävät käännökset saatiin molempiin suuntiin, mutta oikealle oikeasti tosi hyvät. Niissä oli ennen liikaa ilmavuutta ja nyt toimii! Jesh. Palkkasin vinkupallolla.

Urho ja Rita viikonloppuna

Noutokapula

Eilenhän siis selvisi, että Rita tahtoo ottaa kapulaa väärästä paikasta kiinni. Tänään sitten tehtiin korjausta asian suhteen. Ensin kapula oli maassa ja vaadin pelkän kosketuksen, ja seuraavassa sarjassa noston. Sitten laitoin kapulan "pystyyn". Toisella toistolla otti päästä kiinni, mutta kun en ottanutkaan kapulaa, niin pudotti sen. Odotti hetken ja sitten nosti oikein. Tämän jälkeen kaikki oikein.

Sitten piti saada vaikeutta, ja laitoinkin kapulaa jakkaran alle. Lopuksi tehtiin sama homma pihalla. Kolme toistoa joista 100% oikein! Tässä video näistä:

Eilen kokeessa tuomari totesi, että seuraaminen kertoo niin paljon koirakon yleistasosta, ja niinhän se on. Ja meillä seuraaminen häiriössä ihan kuraa. Otettiin video siitäkin, ja siitä sain hyviä ideoita. Lisäksi treeneissä seurautan aina Ritaa hirveän nopealla askeleella. Nyt tulee tahdin hidastus ja laadunseuranta tiukkenee. Kontaktia kontaktia... Erityisesti käännöksissä erityistarkkana. Lyhyitä toistoja pari sarjaa, ja lelupalkka loppuun. Eiköhän tällä saada seuraaminen joihinkin raameihin.

Pidetään lyhyt tauko pelastuskoirahommista (tauko, joka olis pitänyt pitää valeraskauden aikana, eikä nyt) ja keskitytään tokoon ja WT-juttuihin. Koitan saada vielä koepaikan loka-marraskuulle, mutta saas nähdä...

Tokokoetta kehänauhan väärällä puolella

Jep jep, eli järjestin tokokokeen UMN:n nimissä ja siellä tuli talkoiltua tämä päivä. Myös Ritan veli Urho teki tokodebyyttinsä. :) Hienosta paikalla makuusta (9,5p) huolimatta tuli ALO0 (tulos Tanjan luvalla :D) koska Urhon moottori ei tänään oikeen käynnistynyt. Tais olla talvidieseliä tankissa...

Muuten oikein motivoiva päivä, jonka seurauksena tehtiin Tanjan kanssa illalla hyppyä, noutoa ja paikallamakuuta. Hyppy hyvin, mutta jumalauta kun ihminen menee esteen viereen, niin hyppää, ja menee sit näytölle!! Että sitä saa, mitä vahvistaa. Tähän otetaan fokusta jossain vaiheessa. Vaikka tokokurssilla, jos mahdollista.

Nouto, haha. Tekee suorituksen hienosti, mutta se ote kapulasta! Tahtoo ottaa kapulan päästä. Noh, naksuttelun paikka, nää on nopeasti korjattu. Toivottavasti. :) Ja on meillä sinne AVOonkin matkaa vielä ainakin yhden ykkösen verran. Hyppynoutokin tehtiin ja neiti veti kuin rutiinilla.
Paikalla makuussa Tanja koitti oikeen häiritä. Kädet taskussa se käveli koiran ympäri ja yli, seisoi etujalkojen välissä, tanssi vieressä, leikki lelulla, laittoi lelun etujalkojen väliin ja selän päälle... ja Kuutti makasi! Eli valeraskaus on ohi, kun kykenee taas tohon. Ihanaa, 2kk mulla on harrastuskoira! Wuhuuuu!

Tulipa tänää kokeessa muuten hyvä pointti siihen, et miksei haettais TK1:stä. AVOssa on seuraamista puolet vähemmän, ja se on Ritalle se tylsin liike... Hmm... Voisi harkita, että sittenkin ekalla ykkösellä vaihtaisi ylempään. Mikäli se ensimmäinenkään tulisi.

PS. Ritan emälle tänään CACIB, SERT ja Crufts-kvalifiointi Itävallasta... Mitäs sitä sanotaan niistä isoista saappaista... Onnea Tuulalle ja Dorikselle! :)

Hyvä treeni - parempi mieli

Tänään köröteltiin Sälinkäälle treenaamaan Tanjan poikien kanssa. Aloitettiin pienellä lenkillä, jonka aikana kuvailtiin elukoita.

Valitkaa kuvien fiksuimman näköinen koira... Se on minun:

Sitten oli treenien vuoro. Tottiksessa me panostettiin vireeseen tällä kertaa, se kun on ollut viime aikoina niin hukassa. Tänään se vire vihdoin löytyi edes jonkinasteisesti. Seuraamista tosi vähän, seisomiset hyviä, mutta maahanmeno hidas (meni silti jokaisella maahan). Luoksetulo nopea ja törmäten. Eli perussettiä. Sitten paikallamakuussa kun Urpon kanssa väännettiin jotain ja sitten Urpon viekussa paikallamakuussa aikasmoisen pitkä aika.

Sitten siirryttiin pellolle ja otettiin sama lähihaku kuin kaksi viikkoa sitten. Tällä kertaa vaan dameja ei piilotettu niin perusteellisesti. Rita haki kolme (viidestä). Yhden toiston lähtee vinoon, mutta ei pienistä stressata, kun ei ole iso kulmanmuutos ja päätyy silti oikealle alueelle. Alla video:

Ääniraita vaihdettu yleisöystävällisemmäksi. Selostetaan Tanjan kanssa taustalla kaikenlaista, ja mun ääni kuulostaa ihan ihmeelliseltä muutenkin.

Ihanat ja nopeat palautukset. Kuuttihan ihan loikkaa päin, en oo ennen tajunnut, mut tekee kuulemma usein noin. Hoh. Mut hyvin mun mielestäin meni ja kiva fiilis jäi!

Lisää kuvatuksia treeneistä löytyy täältä.

Ritaa ei paljoa Urpon jutut kiinnosta...

Kokeen perumisia

Perun lauantainkin kokeen, mutta kokeilen vielä jossain kokeessa syksyllä. Odotellaan, että valeraskaus ehtii oikeasti ohi, eihän meillä kiire ole. Syksyn tavoite on enää se peruspimeä, joten pari viikkoa lisäodotusta ei vaikuta mihinkään. Jospa tuo hölmö ohjaajan kadotus paniikki katoaisi valeraskauden mukana. ;) Ja jospa koko helkkarin valeraskaus katoaisi, ja hurtta muistaisi ohjaajansa. Jospa saisi mennä kokeen sen oman koiransa kanssa.

Tänä vuonna ei muuten osallistuta enää yhteenkään näyttelyyn ja tokokokeetkin on niin täyteenbuukattuja, että saa nähdä mahdutaanko minnekään. Eli valioituminen ensi vuoden tavoitteeksi. Tokokoeilmoittautumisilla pommitellaan. Ritan pitäisi olla kohta oma ihana itsensä, ja seuraava juoksu on sitten joulukuussa. Eli noin kahden kuukauden mulla on oikea harrastuskoira!

Pikkasen mennyt nyt kyllä hermo koko narttujen juoksuihin ja valeraskauksiin. Mulle suositeltiin jo koiran viemistä tutkimuksiin, kun on todella niin epänormaali. Että vika ei vaan olisi jossain muussa... Mutta koska lekuri totesi edellisellä käynnillä valeraskauden, niin pysytään vielä toistaiseksi siinä teoriassa. Ritan leikkaaminen siintäisi mielessä aika hyvänä vaihtoehtona, mutta en sitä vielä tee. Katsellaan, eihän sitä tiedä mitä tulevaisuus tuo tulessaan. ;)

Kadonnut ohjaaja

Eilen olin taas kouluttamassa pari tuntia, ja Rita oli kyllä mukana, mutta en tehnyt sen kanssa mitään. Eli lepopäivä kakaralle.

Mutta tänään ongelmankorjausta. Viime etsintätreenissä koira minut hukatessaan pudotti rullan. Testattiin, ja tekee saman myös damilla. Hätääntyy ja alkaa etsimään minua, ja löytäessään on unohtanut että suussa on jotain ollutkaan.

Tehtiin tänään damilla kuusi noutoa seuraavanlaisesti (etäisyys damiin - ohjaajan piilo):

1. 80 m - puun takana
2. 150 m - pusikon vieressä/alla
3. 30 m - pusikon takana
4. 30 m - puussa
5. 100 m - heinikossa
6. 60 m - heinikossa

Onnistumisprosentti sopiva, kun yksi viidestä saa epäonnistua. Kuudesta siis yksi epäonnistui (viides).

Aloitettiin siis jättämällä dami pellolla menevälle polulle, josta seurautin Ritan 80m päähän, ja lähetin noutoon. Sitten menin puun taakse piiloon. Otin valmiiksi kissanruokapurkin, ja koira löysi mut aika nopeasti ja dami vaihtui nopeasti kissanruokaan.

Toiselle lähdettiin taas aika pitkän matkan päähän ja koko matka seuraamista. Lähetin Ritan noutoon ja vasta sitten huomasin että damin ohi kulki pariskunta koiran kanssa. Menin silti piiloon ja kuikuilin kun Rita menee koiran vierestä hakemaan daminsa ja suoraan palauttamaan sitä. On se toisinaan aika kone! Ohjaaja löytyi helposti ja taas sai nopean kissanruokapalkan.

Sitten otettiin yksi helppo ja se menikin helposti. Seuraava oli myös suht helppo, mutta olin 1m korkeudessa puuhun rakennetun levyn päällä istumassa. Sen neiti suoritti tosi nätisti ja nousi tasoa vasten seisomaan palautuksessa. :) Oikein tyrkytti damin.

Sitten tuli epäonnistuminen. Olin polulta 10m sivussa kyykyssä heinikossa, kun koira juoksi polkua ohi ja teki kauempana käännöksen. Palasi sitten ilman damia... Nousin piilosta ja kävelin polulle, jona aikana Rita äkkäs että jotain puuttui. Etsi damin ja palautti sen, ja uusittiin vielä viimeinen. Tällä kertaa onnistui ja sai kissanruoan lisäksi vinkulelun palkaksi.

Mä olisin voinut tehdä piiloon menon pienemmissä askelissa ja suunnitelmallisemmin, mutta Ritan kanssa paras homma on aloittaa helposta, mutta edetä nopeasti. Tämä huomattiin noudon korjauksessa, jossa pidin ensin tauon, ja sitten aloitin metristä noudon ja kasvatin parilla sadalla toistolla matkaa 100 metriin. Kuulostaa paljolta, mutta aikaa ei mennyt kauaa. Ja erohan on suuri, jos joku on nähnyt Ritan noudot ennen tätä treeniä.

Ja toisena huomiona tästä treenistä jäi se, että Rita oli jo ihan ok! Ajoittain nuuskutti pusikkoa liiankin tiiviisti, mutta ei mitään laamailua, ja noudot vain luvalla jne. Ehkä me noustaan tästä suosta?
Pitäisi tästä vaikeuttaa vielä piiloja. Heh, on tässä työsarkaa. Ehkä koirakin alkaa seuraamaan ohjaajaa tarkemmin. Tässä välissä kyllä ihan jotain muuta, ettei ala ennakoimaan piiloon menoa.



Fiksuilmeinen otustus.



Damireenailuja

Peruin sitten kokeen. Ei vaan pysty lähtemään sinne puolitehoisen koiran kanssa vahvistamaan hölmöjä koesuorituksia. Ja puoliteholla mentiin tänäänkin. Rita ei ole kuuma, mutta ei vaan keskity. Kulkee oman kuplansa sisällä ja tekee puoliteholla. Tottikset maistuu puulta, mutta maastolajit menee hyvällä vireellä. Hajut osuu nenään voimakkaammin, ja koira joka normaalisti ei häiriinny toisista koirista/ihmisistä tai tuoksuvista pusikoista, ei suostuisi sieltä lähtemään kuin väkisin.

Ohjaajana treenaaminen tuntuu turhauttavalta, joten fiksuinta olisi tietty pitää tauko. Koira oli kesällä niin unelma, ettei tämä tunnu edes samalta koiralta. Huoh.

Tänään siis treenailtiin kasvattajan luona. Otettiin alkuun tottisteluja. Kumma kilipää nousi venyttelemään kesken paikalla makuun. Ennen sitä nuuskutteli maata ja arvasin ettei tule pysymään. Ajoittain pysyi kontaktissa, mutta sitten ajautui nuuskimaan puskia. Sitten taas hyppi päin. Mielialahäiriöinen narttu.

Sitten mentiin metsään, jossa ensin vapaana seuraaminen 50 m, jonka jälkeen markkeeraus ruutuun, ja koira jätettiin istumaan paikalleen. Itse käveltiin 20m poispäin ja kutsuttiin koira. Siitä lähetys hakuruutuun.

Meillä seuraaminen meni kuten arvata saattaa. Koira jäljesti edellisiä. Sitten laski ryhti ja näytti samalta kuin aiemmin tänä vuonna jäljestäessään kania. Nuuski maata ja pyri väkkyrää - käskyt meni kuuroille korville. Huomasi sitten kauempana seisovat ihmiset ja jähmettyi hetkeksi. Sitten loikki viereeni. Tämän jälkeen seurasi hyvin! Kumma otus.

Markkeerauksen istui nätisti, ja odotti paikallaan kun kävelin pois. Kutsusta olisi jatkanut ohi (markkeeraus tuli selkäni taakse). Tuli kuitenkin luokse ja namin saatuaan jatkoi matkaa ruutuun. Kutsusta ei tullut takaisin, enkä sitten prässännyt. Löysi ensimmäisen ja oli vähän hämilläolevan näköinen ("teinköhän mä nyt väärin?") mutta otin damin ja jatkettiin ruutua. Kaikkiaan neiti taisi tuoda viisi tai kuusi. Todella kivasti liikkui ruudussa, eikä turhaan kuluttanut energiaansa. Palautukset oli nopeita ja perusasentoon.

Sitten autoon taukoilemaan, jonka jälkeen oli vuorossa markkeeraus. Laukauksen kera ykkösmarkkeeraus. Otin koiran hihnaan, ja se kannatti. Oli ihan lähtökantimissa. Lähti kuitenkin vasta luvasta. Suoraan damille ja palautus ok. Sama uusiksi, ja edelleen hihnassa. Tämä meni jo vähemmällä hösäämisellä. On toi laukaus vaan aikamoinen akilleen kantapää meille.

Kyllä meidän suorituksesta paistoi varmaankin epäluottamus koiraan. Vielä vuosi sitten se juoksenteli samaisessa metsässä dami suussa kaikkia karkuun. Treenikaverin sanoin: "Se oli sika". Mutta nyt ei ollut tällaisia elkeitä, jotain tehty oikein. Paineenkestoa ollaan testailtu ajoittain enemmänkin, eikä ole vielä palannut vanhoihin kaavoihinsa. Pitää tehdä silti joku päivä helppo&kiva palauttavatreeni. Pidetään motivaatiota yllä.

Eli varsinaisesti uutta ei opittu, vahvistettiin vaan vanhaa ja tarkistettiin taitoja. Tässä tämän päivän perusteella koiran plussat ja miinukset:

Hyvää:
+ haku
+ markkeerauskyky
+ palautukset
+ nopeus

Huonoa:
- valeraskaus
- seuraaminen
- ruutuun karkaaminen
- laukauksen kesto

PS. Kiitos Tanja niistä hakusanoista, joilla blogimme etsit.....

Misson mun oma Kuutti?

Ja kuka on tää laama, joka mun luona asustaa?

Tänään hirveä tokokoe. Oikeasti, kesken ensimmäisen seuraamisen ajattelin keskeyttää. Sitten totesin, että vedetään vielä pari liikettä, onnistuu se keskeyttäminen sittenkin.

Palataanpas ihan alkuun: mun piti olla koepaikalla hyvissä ajoin, vaan enpäs ollut kun navigaattori halusi ohjastaa junaradan läpi... Kun päästiin paikalle niin eläin autosta ja lenkille. Ja se veti ja säntäili, ei mitään kontaktia. Meni puskia ja oli kumma.

Nurmella nenä meni maassa, ei keskittynyt. Vitutti. Sitten mentiin paikallemakuuseen ja Rita veti kehään. Sitten piti työllä saada se istumaan ja pysymään siinä paikallaan. Ei keskittynyt yhtään. Luoksepäästävyydessä nousi seisomaan, pisteitä irtosi 9.  Sitten paikallemakuuseen ja kummakseni koira käskyllä suoraan maahan. Sitten kävelin pois sen luota ja pulssi oli korkea ja jalat tuntui tosi painavilta. Rivin päädystä yksi koira lähti liikkumaan ja nuuskimaan ja joku piippasi, ja Rita katseli ympärilleen. Koirien takana pauhasi moottoritie, ja mulla luottoa nolla. Sitten aika loppui ja palasin Ritan luo. Häntä vispas, kun kävelin sitä päin ja toivoin ettei noussut. Nousi vasta käskyllä, jotain hyvää. Tästä 9.

Sitten omaan kehään numerolla 9. Seuraaminen päin vittuja. Anteeksi karkea kielenkäyttö, mutta millä tätä kuvaisi paremmin? Koira käveli vierellä maata nuuskien, hihnakin oli välillä kireä. Kujalla ku puliukko. Tästä kutonen, vaikka olin jo varma, että ei saada mitään. Sitten hihnatta meni jo paremmin. Kontaktikin löyty, mutta kerran  tais mennä sivulle (en muista oikeesti mitään), tästä 7. Aika pieni parannus hihnassa seuraamiseen vaikka laadultaan olivat ihan eri maata.

Liikeestä maahanmenossa edisti ensin seuraamisessa, ja sitten viime koetta muistellen annoin kaksoiskäskyn (oli menossa maahan, mutta hiiiiiitaaaasti). Siitä 7. Luoksetulossa syttyi, mutta törmäs ihan kunnolla, 9. Liikkeestä seisominen 9. En tiedä mikä tässä oli? Tuomari ei perustellut mitään pisteitään.

Hyppy olikin kokeen kohokohta :) Liikkeenohjaaja menee seisomaan hypyn oikealle puolelle ja Ritalle sanon "hyppy" niin neitihän menee näytölle!! Makaa liikkurin edessä ja tuijottaa, että tuutkos palkkaamaan... Kutsuin sen luokse ja uusiksi hyppyyn, mutta meni taas liikkurin eteen näytölle :D Sitten koira hihnaan ja viimeisestä nollat. Ja mitä luulis että tällaisesta sais, kun viimeeksi asiat meni enemmän putkeen ja koira oli enemmän mukana? No hitto ALO2! Ei tajua, miten voitiin parantaa pisteitä viime kerrasta.... Kokonaisvaikutus kuvaa hyvin eroa edelliseen kokeeseen: kymppi laski kasiin.

17.09.2011 Hämeenlinna

Tuomari Hannele Pörsti

143 pistettä

ALO2

1. Luoksepäästävyys: 9

2. Paikalla makuu: 9

3. Seuraaminen kytkettynä: 6

4. Seuraaminen taluttimetta: 7

5. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 7

6. Luoksetulo: 9

7. Seisominen seuraamisen yhteydessä: 9

8. Estehyppy: 0

9. Kokonaisvaikutus: 8

Tennispallo - ehtymätön moottorin lähde

Huhhuijaa, huomenna kokeeseen. Ei ole taaskaan koefiilis (onko mussa joku vikana?). Eniten pelottaa se, että koe on nurmikentällä. Voimakkaampi hajumaailma kuin hiekkakentällä. Tää on tää iänikuinen luottamuspula, mutta ei kai nyt voi vaatiakaan luottamusta kun koira on ihan kumma ollut viime aikoina.

Mutta käytiin siis viimeistelytreenit vetämässä nurmella. Aluksi neiti oli omissa maailmoissa, mutta tennispallo palautti apinan treenitilanteeseen. Sit mentiinkin niin että moottorissa oli virtaa, ja just sitä oikeata "keskityn töihini" -virtaa, eikä sitä "hössötän ja höösään" -versiota.

Vedettiin läpi putkeen vapaana seuraaminen, maahanmeno, luoksetulo ja seisomaanjääminen. Sitten lensi tennispallo ja neiti oli ihan innoissaan. Luoksetulot ei vaadi vauhtia, mutta tein kerran niin, että puolessa välissä heitin pallon selkäni taakse ja neiti veti kuin veturi. Sitten toinen luoksetulo, jossa pallo lensi vasta perusasennosta.

Vinot perusasennot vaivaa edelleen, tietysti.

Maahanmenoja pari, palkka maahan namilla. Ihme apina, teki kaikki nopeasti ja oikein. Tekiskö viikonloppunakin? Seisomiset varmoja. Kerran palkkasin heittämällä seisomisesta pallon selän taakse, ja sitten tein toisen perään, jota seurasikin luoksetulo, josta pallopalkka.

Loppuun pitkiä seuraamisia, ja millä vireellä. On se ihme juttu tuo tennispallo. Nopeat istumiset pysähtymisistä ja tosi hyvä kontakti. Eipä häirinny nurmen tuoksut, vaikka tuo on yleinen koiranulkoilutuspaikka.

Nyt jostain koefiilistä. Koira oli tänään jo enemmän mukana kuin aikoihin. Näyttäis että valeraskauskin on menossa ohi. Noh, viikonlopun tavoite ykkönen. Pidetään peukkuja.

Joenylitysmarkkeerauksia

Sanahirviö otsikko. Mutta tosiaan, tänään laji WT ja treeniseurana Tanja ja Urho. Ollaan sovittu, että treenataan vuoroviikoin toisten luona ja treenin isäntä suunnittelee treenin. Tänään siis Klaukkalassa ja minun suunnitteluvuoro. Suunnittelin hallintaosuuden sekä pellolla markkeerauksia joen yli.

Aloitettiin siis hiekkakentällä tottisosuudella. Vasemmalla kuvatus treenisuunnitelmasta. Ajattelin että ihan supervaikea. Otettiin Urho ekana, ja Upi suoritti treenin ongelmitta. Pienet paineet Ritalle. :) Autosta tullessa oli kierroksilla, ja aika nopeasti aloitettiin. Meni kyllä kuin oppikirjoissa yhtä kauneusvirhettä lukuunottamatta. Ensimmäisellä markkeerauksella istui nätisti. Seuraaminen oli tiivistä (yllättäen) mutta ei edistänyt. Ei noussut kun hain damin. Sitten seuraaminen 2-3 tosi hyvässä vireessä. Katsoi heiton mutta ei elettäkään että olisi noutanut. Palkkasin noudolla.

Sitten se kauneusvirhe. Luoksetulossa kutsu, jonka jälkeen heitto vaakkumisen kera. Rita poikkesi damille päin (ja mä osasin kerrankin tukkia turpani enkä kutsunut!) mut hokas et väärin meni ja pysähtyi itsenäisesti noin 10m päähän minusta. Sit odottelin ja tuli viereen istumaan. Jätin 2-pisteeseen istumaan ja otin luoksetulon 3-pisteeseen. Vauhdikas! Ei ennakoinut heittoa. Sitten uusintayritys häiriöheiton kanssa ja hyvin meni! Taitava hurtta, jes! Annoin palkaksi noutaa heiton ja loppuun heittelin tennispalloa.

Sitten siirryttiin viereiselle pellolle. Mentiin koirien kanssa vastakkaisille puolille jokea. Ensin Tanja heitti markkeerauksen ja Rita nouti sen. Suoraan joen yli ja damille, mutta palautti sillan kautta! Silta lähetyspisteeltä ehkä parikymmentä metriä. Ei tyhmä kylläkään, oltiin just ylitetty silta mennessämme lähetyspaikalle.

Sitten heitin damin, jonka Urho nouti. Meille uusi markkeeraus. Rita teki samoin kuin ensimmäisenkin. Uusi heitto Urpolle ja sitten Ritalle. Nyt Rita jo meni damille siltaa pitkin, joten Tanja haki sen pois. Kike teki hakua, mutta palasi kun ei löytynyt... Sitten uusi heitto ja meni veden kautta. Palautus edelleen sillan kautta.

Hyvät palautukset kylläkin, suoraan perusasentoon. Ei hömelöintiä, eikä ohjaajan turhaa käskyttämistä. Ehkä mäki pikkuhiljaa opin. :) Hyvät treenit ja pikkuhiljaa motivaatioboostiakin! Taitava sisaruskaksikko, mielenkiintoinen syksy edessä.

Etsintäharjoitus pimeässä

Pimeässä metsässä mua vaivaa luottamuspula, joten pyysin Ritalle etsintätreenin. Sää oli sateinen, ja mieliala huono (vieläkin).

Sillä aikaa kun maalimiehiä vietiin piiloon, otin Ritalle paikallamakuun - siis oikeasti pitkän, melkein 10 min. Ei häröillyt. Eli ei ongelma ole pimeässä paikallamakuussa, joka onnistuu aina treeneissä muttei kokeessa. Ongelma on vissii mun mielentila, joka saa koirankin säikkymään pimeässä. Höh.

Sitten lähdettiin, ja Rita veti hihnassa. Matkaan lähti vauhdilla ja mun mieleen liikkui oikein kivasti. Ei lähtenyt näkyvistä. Sitten ohjasin metsään ja irtosikin oikein kunnolla. Liiaksikin: kävi kolmosmaalimiehellä ja oli ottanut rullan. Odottelin jännittyneenä, kun ei edes kello kuulunut... Sitten palasi - ilman rullaa. Tuli viereen ja pohti hetken, jonka jälkeen otti rullan suuhun. Otin sen pois ja jatkettiin matkaa. Tiesin tuossa vaiheessa jo, että maalimieheltähän neiti on tulossa...

Ykkösmaalimies istui "puussa" ison ryteikön keskellä. Tosi nätti ilmaisu ja liinassa näytölle. Sitten mä ajattelin meneväni tielle päin takaisin, mutta meninkin taaksepäin ja jouduin suuntaa katsomaan. Vilkaisin koiraa, ja se etsi rulla suussa (ei tullut ilmaisemaan kumminkaan). Otin rullan siltä pois ja jatkettiin. Luoteiskulmassa pysähdyin ottamaan suuntaa: tarkoitus oli halkaista alue luode-kaakkosuunnassa. Koira lähti irtoamaan linjaa pitkin ja poikkesi jonkun matkan päästä metsään. Sain suunnan otettua juuri kun koira palasi. Sanoin ääneen, että toivottavasti ei tule ilmaisemaan just kun sain suunnan otettua, mutta rullahan sillä oli suussa. :D

Koira liinaan ja pientä säätöä kun piti kompassit ja kartat järjestää taskuihin. Näytölle tosi pitkä matka, kerran pysähtyi odottamaan, ja sitten kehotuksesta jatkettiin ihan maalimiehelle asti! Super!

Sitten jatkettiin matkaa ja lounaiskulmassa otin suunnan, mutta poikkesin siitä liikaa pohjoiseen päin. Tiesin että teen niin, mutta päätin silti tehdä. En tiedä miksi. Ei riittänyt kiinnostus suunnistamiseen. Sitten tultiin tielle ja olin jo luovuttamassa. Käytiin kumminkin viimeinen kulma, ja siellähän se maalimies oli. Koira ei lähminyt (eikä muuten muitakaan koko harjoituksen aikana) ja tuli ilmaisemaan. Sitten liinan laitto keeeeeesti. Näytölle mentiin kulman kautta ja pistin neidin ilmaisemaan uusiksi. Loppupalkaksi kissanruokaa.

Ei helvetti. Irtoava koira joka panikoituu kun ohjaajaa ei löydy... Nyt ongelmankorjausta ja treenisuunnitelmaa tähän.

Palautustreeniä

Eilen olin taas kouluttamassa kaksi tuntia, ja tällä kertaa olin kentällä jo 30 min etuajassa, ja otin Ritan silloin. Vire on ihan tipotiessään, vaatii hirveästi vaivaa ja innostamista. Sitten kuitenkin syttyi (kun vaan jaksoin kannustaa, kun tuntui etten oikein jaksa). Tehtiin alkuun lyhyitä seuraamisia, sitten liikkeestä jäämisiä ja luoksetuloja ja loppuun piiitkiä seuraamisia. Kivasti jaksoi, kun löydettiin se vire. Maahanmenossa eka hidas, ja muut hyviä. Tein sekaisin seisomisia ja maahanmenoja eikä hämmentänyt. Seisomiset 100%, jälleen. :) Ihan kivaa perusjuttuu. Ja joo, tiedän ettei pitäs treenata, kun oma fiilis kateissa. Mutta mä oon nykyään aina niin saamarin väsyny, ettei me sit treenattais ollenkaan!

Tänään tehtiin palautustreenejä. Teemana toki myös maltti sivutuotteena, mutta naksulla vahvistin palautuksia. Tai tarkemmin palautusasentoa. Jostain syystä neiti koittaa poiketa, eikä tule suoraan sivulle istumaan. Saattaa jäädä eteen istumaan tai kiertää minut ympäri... Alussa teki treeneissä nyt samaa, mutta sitten loppua kohti hokasi että nami tulee kun tulee suoraan perusasentoon. Ihmeen nopeasti kakaralla menee asiat perille, mutta vaatii toistoja että saadaan varmuutta.

Otin muutaman heiton ja muutaman ohjauksen. Koira on ihan erilailla ohjattavissa, onko syy targettreenin vai minkä? En valita. :) Loppuun tein vielä kolme toistoa niin, että vein kaksi damia vierekkäin, ja hurtta ei saanut vaihtaa. Ekalla ei vaihtanutkaan, mutta toisella vaihtoi. Annoin palauttaa, otin damin ja vein sen takaisin. Sitten kaksi viimeistä ihan suoraan otti vain toisen. Fiksu otustus! Kun näitä jaksaisi vaan ahkerammin niin pitäisi vähemmän hakata päätä seinään. Vaihtaminen meillä nääs ongelma. Kakkoset kyllä sujuu, mutta paineessa tekee hölmöjä. Parantanut kun ollaan näitä treenejä tehty, mutta ei voi luottaa.

Saattaa olla että alan vetämään tokokoulutusta kahdesti viikossa, mikä rytmittää kivasti meidän treeniviikkoakin. Maanantaina vedän yhden ryhmän ja pääsen itse kisaavien ryhmään! Ihana päästä itse pitkästä aikaa ryhmätreeneihin ja saada uusia ajatuksia meidän toimintaan. Ohjaajalla itsellään kultsu, ja pidempään jo harrastanut lajia, joten lupaavalta kuulostaa. Keskiviikkona vedän toisen tokoryhmän mahdollisesti (Jatkan siis mahdollisesti nykyisten kurssilaisten kanssa, vaikka tarkoitus oli että kurssi loppuisi. Ryhmä syntyy, mikäli saadaan kenttävuoro. Helpompaa tämä kouluttaminen kun pikkuhiljaa alkaa tutustumaan koirakoihin.) Tällöin voi taas tunnin jälkeen kouluttaa omaa. Torstai on WT-päivä Urpon&Kiken-WT-piirissä. :D Perjantaisin meillä alkaa agilitykurssi. Palataan siis tämän saman vanhan pariin, mutta tämä vaan yhteistyötreeniä. Ei koetavoitteita, lupaan. :) Koira on liian nopea ja ohjaaja ihan liian hidas ja kömpelö. Tämä jättää sitten pelastuskoirailulle tiistait ja viikonloput. Ja sit tietty kaks vapaapäivää viikossa, ne järjestetään jokaiselle viikolla.

Ja ilmoittauduinpa mukaan Flattien kimppatreeneihinkin (NOME/WT ALO), jos osuis joku treeni vapaaseen ajankohtaan niin olis kyllä kiva. Sillä saralla vieraat neuvot ehkä tervetulleimmat. Korjasin vissiin meidän ongelmia liian määrätietoisesti ettei me oikein saada enää palautetta (oli selkeä visio, jota noudatin enkä ollut hirveän vastaanottavainen millekään muulle). Nyt ongelmat korjattu (=taipparit läpäisty) ja on aika keskittyä koiran taitojen kehittämiseen. Kaikki uudet ideat, jotka eivät sisällä koiran rankaisua (fyysistä tai henkistä) tai pakoitteita ovat ehdottoman tervetulleita. :D

Vapaa-aika, sitä ei oo ollut tähänkään mennessä. Emmä sellasta tarvii.

"Ota rauhassa, me ollaan sun puolellas"

Miksmä en vaan luota koiraani? Eilisestä listasta uupui yksi kohta: aika loppui kesken koska kutsuin koiran juuri kun oli alkamassa paikantamaan maalimiestä. Kaksi kertaa. Mutta vaikka tämä olisikin löytynyt, olisi aika loppunut silti, koska kierrettiin yksi maalimies niin kaukaa. Tämä oli etsintäsuunnitelman heikkoutta. Nyt jos suunnittelisin uusiksi, niin mentäisiin alue ympäri, mutta ei palata alkupisteeseen, vaan olisi halkaistu alue etelä-pohjoinen suunnassa. En vaan jaksanut kokeessa ottaa suuntaa. :D
Koepaikalle tultaessa oli vartti aikaa ottaa koira haltuun, ja Rita oli oikein kivasti. Seuraamisia ja paikallamakuuta. Sitten koira autoon sen ajaksi, kun kävin näyttämässä koekirjan ja rokotukset. Tämän jälkeen otettin koirat ja luoksepäästävyyteen. Hohhoh mikä show. :) Koira pussaili testaajan naamaa... Halusi katsoa tassun pohjan ja pidin Ritaa pannasta, jotta tämä onnistuisi. Hehe, ratamestari kysyi myös että "ei kai Noora ole menossa maastoon Crocseissa?". Haha, jälleen mun Crocsit keräs epämääräistä huomiota. Ja ei, en mennyt maastoon Crocseissa.

Kuusikko länsirajalla, itäraja helppokulkuisempi.

Sitten odoteltiin ensimmäisen koiran ajan. Juttelin muiden kanssa, ja Rita oli siinä vieressä. Otin yhden paikallamakuun. Sitten kohti aluetta. Neitipä nappasi hajua heti jo odotusalueella. Veti ja oli ihan kumma taas. Ei mitään kontaktia. Perkele. Paikallamakuita ja seuraamisia.

Sitten tuli meidän vuoro, ja koira säikähti edestä tulevia valoja. Ryhti alas ja hipsittiin testaajan ja muiden luokse. Annoin tervehtiä, jotta koira kokoaisi itsensä. Seuraavaksi bongasi odottavat maalimiehet ja jäi niitä tuijottamaan. Seuraamisen alku veeeeeenähti, kun odotin kontaktia, jota ei tullut. Sitten pienen hetken vilkaisi ja käsky. Tuli mukana. :D Kävelin siis koiran tahtiin ja oli rumaa. Sitten meni edelle, mutta odotti paikka-komennosta. Sitten mentiin loppumatka hyvin. Tai siis "hyvin".

Sitten odottavien maalimiesten ohi ja alueen laidalle paikallamakuuseen. Rita seisoi ja tuijotti takanaolevia otsalamppujen valoja. Siitä namilla sain maahan ja jätin paikalleen. Koko etsintäsuunnitelman teon ajan olin selin koiraan. Sitten sain kääntyä, ja koira seisoi tuijottaen valoja. Perkeleen säikky koira, valeraskauden takia?

Sitten piti innostaa matkaan lähtiessä. Säätöä tässäkin, ei meinannut istua! Saamari. Mutta onneksi lähti etsimään eri suuntaan, kuin missä lamput olivat. Kettu mitä maastoa... Näin ehkä metrin eteeni ja kokoajan mieltä kalvasi edelliset treenit.

Sitten koira tuli rulla suussa, ja mentiin näytölle. Ilmaisun arvosana erinomainen ja itsekin olin tyytyväinen. Maalimiestä ei oltu lähmitty, vaikka oli pressulla peitetty. Aikaa mennyt ihan muutama minuutti.

Sitten jatkettiin länsireunaa, ja koira merkkasi yhdessä kohdassa tosi paljon. Kutsuin sieltä neidin (maalimieheltä) ja sitten koira tuli ja irtosi sinne uusiksi ja menin mukaan. Kierrettiin lenkki, mutta ei paikantanut. Irtosi samaan paikkaan vielä kerran ja kutsuin koiran. Heh. Kämmi. Testaaja sanoi loppupalautteessa, että tässä kohtaa oli vähän pyöritellyt silmiään.

Sitten rämmittiin siellä ja kokoajan mieltä kalvasi että se on varmaan käynyt maalimiehellä... Luotto kohdillaan siis. Hirveä maasto, ja huono näkyvyys. Kokoajan saamarinmoista kuusikkoa, ja toivoin ettei koira tulisi ilmaisemaan. Ei ollut tilaa sille. Oli ihan haukkuvan koiran alue. Huomasin myös, että Rita ei oikein halunnut mennä kuusikon läpi, kun olivat niin tiheitä. Pari kertaa näin että koitti mennä, ja päättikin sitten kiertää kuusikon... Edellinen koirakko ketoi myös, että heillä sama ongelma. Ja vielä kelpie, joka kokonsa puolesta oli alueella ihan pulassa...

Kokoajan kuulin vain koiran kellon ja kutsuin sitä jatkuvasti (ja siis meitsi, joka on päättäny ettei kutsu koiraa ellei ole selvästi alueen ulkopuolella). Ja Rita muuten liikkui paljon alueen ulkopuolella, ja annoin, koska ajattelin että nostaa sieltä hajun. Tämän takia ohitettiin toinen maalimies... Koira siis itäpuolella alueen ulkopuolella ja sitten kun mentiin alueen "halki" (kuljettiin läntistä korkeuskäyrää pitkin, koska en jaksanut ottaa suuntaa), oli etäisyys maalimieheen liian pitkä. Näin nämä tapahtuu.

Noh, kierrettiin alue, mentiin "halki" ja käytiin tarkistamassa vielä länsireunan kuusikkoa. Sitten aikaa jäljellä minuutti, joten keskeytin. Ei siinä ajassa enää kahta löydetä.

Palautetta tuli, sekä hyvää, että huonoa. Hyvää oli se, että olin kokoajan kartalla ja hahmotin alueen hyvin. Huonoa oli se, että koira liikkui alueen ulkopuolella paljon, ja tuhlasi sillä energiaansa. En oikein muista muuta.

Kahden viikon päästä uusiksi. Toivotaan, että alue ei olisi yhtä hankalakulkuinen. Siis ettei olisi tiheitä kuusikoita ja jatkuvasti ylitettäviä puunrunkoja jne. Siis että ympärillä olisi edes sen verran tilaa, että hurttalainen mahtuisi ilmaisemaan. Ja ei, en kutsu koiraa vaikka liikkuisi viiden kilometrin päässä. Saamari, antaa sen hoitaa hommansa kun se kerran sen osaa! Ja jos ei sitten parin viikon päästä mene läpi, niin jää varmaan kevääseen. Ei meidän itsetunto kestä näitä kokeita..

Ja hei, me ollaan nyt kolmesti läpäisty hallittavuus, JUHUU!!! Toinen rasti seinään tulee siitä, että meiltä loppui aika, vaikka ajattelin, että niin ei tule koskaan tapahtumaan. Ja rulla irtosi tänään kahdesti. Helkkarin välineurheilu. Ja koira toimi, ja se maalimies joka löytyi, ilmaistiin samantien ja lähmimättä! Ihana koira. :)

Nyt rulla jää viikon lomalle, ja me keskitytään tokoon, ens viikonloppunahan on kaks koetta. Ja mikä tärkeintä, koitan saada omaa kadonnutta fiilistä takaisin. Ensi viikko siis tokoa. Aluun vähän tilannekatsausta, kun ei ole hirveän säännöllisesti treenattu. Loppuviikko täsmä treeniä. Torstaina WT-treeni ja perjantaina lomaa. :)

Kohti uusia pettymyksiä!

Fiiliksiä ennen koetta

Jep jep, vakkariosuus. Koetta edeltävät fiilistelyt. Tällä kertaa vaivaa niiden puute.

Joo, mä tiedän. Rita osaa. Mutta kun mitä vaan voi tapahtua! Siis oikeasti ihan mitä vaan. Esimerkiksi voidaan päätyä näytölle 8m päähän maalimiehestä, tai maalimiehiä voidaan pussata niin kovin, että se on siinä. Seuraamisessa voidaan huidella ja nuuskutella, ja paikallamakuussa voidaan nousta ja jopa häippästä. Etsintäsuunnitelma voidaan tehdä päin perseitä, tai hyväkin suunnitelma voidaan muuttaa huonoksi matkan aikana. Koira voi irrota maalimiehelle, mutta pudottaa rullan kun kadottaa minut. Koira voi ottaa rullan muuten vain suuhun. Koira voi päättää olla noudattamatta luoksetulopillitystä. Aika voi loppua, jos hajut eivät liiku. Ohjaaja saattaa olla niin paniikissa, ettei tajua mitä tekee, ja kysyy että saadaanko jatkaa, kun rulla on irronnut koiran astuessa sen päälle (!?). Koira voi olla niin helkkarin kierroksilla ettei sen kanssa tekemisestä tule mitään, tai koira saattaa olla niin helkkarin laama että ei kulje. Ohjaaja voi olla taas pinna kireällä ilman mitään erityistä syytä, ja koira lamaantua tästä. Ohjaaja haluaisi perua kokeen, kun fiilikset on nämä.

Näitä ajatuksia mä pyörittelen päässä näin kokeen aattona. Ei mulla muuta, moi.

Nimimerkillä
Kokeeseen valeraskaan nartun kanssa

WT-rasteja

Ajeltiin Sälinkäälle treenaamaan WT-hommia. Suunnitelmissa oli koemainen rastihommeli. Rastit olivat:

1. Kaksoismarkkeeraus
2. Lähihakualue
   Tauko autossa
3. Ohjaus
4. Markkeeraus

Karkeasti sanoen voisi todeta, että ekat meni hyvin ja viimeiset päin perseitä.

Koira suoraan autosta ja oli kierroksilla. Prässättiin, prässättiin. Eessuntaassun ja vasta kun kuljettiin nätisti, niin päästiin aloittamaan.

Ekalla laukauksella nousi seisomaan. Toisella myös mutta vähemmän. Palautukset ok, toisella kiersi selän takaa. Näin se prässi vaikuttaa.

Sitten lähihakualueelle, joka oli pellonlaidalla 20-30 m pätkä. Matka oli vajaa 50 m (tooosi pitkä meille siis). Koira ekalla alueelle! Ja kävi läpi, mutten löytänyt. Kävi sitten tutkimassa markkeerausalueen ja sitten uudella lähetyksellä jälleen suoraan oikealle alueelle (joo, ihme!).

Kiersi aluetta mielestäni hyvin, mutta ei vaan löytynyt... Yhden sitten sai ylös. :) Hirmuuset kehut, ja fiksu ohjaaja olis jättänyt tähän. Kuten todettu, mä en kuulu tähän kategoriaan ja laitoin hurtan uusiks. Kiersi jälleen oikeaa aluetta, muttei vaan löytänyt (damit siis ruohikossa piilossa). Sitten menin alueelle ja jätettiin yksi muistidami sinne. Haki sitten sen etäisyyden päästä ja tämän jälkeen autoon.

Autossa sitten huudettiin ja vinguttiin kun Urpo veli oli hommissa. Sitten Ritan vuoro ja oli kierroksilla. Ei tahtonut edes istua. Ja jälleen prässssssi. Eteenohjaus ketuiksi, mutta päätyi damille ja jatkoi hakua se suussa. Hienoa. Lopulta tuli, kun ei muuta löytänyt, ja oli mulla pikkasen pinna kireällä. En halunnut sitä koiraan purkaa, joten otin damin ja sitten muutama askel pois päin koirasta ja paiskasin vittuuntuneena damin peltoon. Koira sit tietty koitti sen ottaa, mutta nappasin kiinni, ja vissiin liian nopeasti, kun neiti vinkas. Höh. (Toim huom, en satuttanut koiraa vitutuksesta huolimatta tarkoituksella).

Viimeiselle markkeeraukselle nousi ja otti pari askelta. Sitten uusi laukaus ja sillekin nousi seisomaan. Koira hihnaan ja autoon.

Summa summarum, alkuhommat ok, paitsi laukaisuun nousut. Markkeerasi hyvin eikä ollut vaihtamassa. Lähihaku superhyvin. Harmi että damit oli niin hyvässä jemmassa, että ei saanut enempää vahvistetta. Damit oli siis oikeasti hyvin piilossa, Urho velikään ei niitä löytänyt... Ketkutreeni, onneks Rita sai edes sen yhden ylös!

Kaks viimeistä... Mites niitä kommentois. Toisen koiran työskentely veti vissiin kupin nurin. Joo, ei pysty. Ikuisuusongelma.

Targettia ja koeviimeistelyjä

Tänään treenattiin targetteja kahdessa erässä.

Koska hommathan ei ikinä saa mennä liian sujuvasti, niin mentiin treenaamaan rakennuksen ja heinikon väliselle nurmikkosuikaleelle. Asfaltti vaihtui siis kiinnostavampaan nurmeen, mutta sillä ei tuntunut mitään hirveää eroa olevat elukalle.

Otin ensin 1-2-3-4 - niin, että jokaisella oli nami, mutta Rita meinasi poikata 1-3, ja jouduin kutsumaan sen takaisin. Hömpsytteli, ja söi namit 3-targetilta. Sitten vasta tuli... Sitten ohjasin 1-2, ja vain näissä namit - onnistui. 2:lta eteenohjaus 4:lle suoraan.

Sitten päätin, etten laita mihinkään namia valmiiksi. Ensin 1 - naks ja palkka. Sitten itse takaisin lähetyspaikalle, ja koira eteni 1-2. Palkkasin taas 2-targetilla. Siitä lähetyspaikalle ja 2-3, mutta koira eteni taas minua päin, ja kutsuin pois. Uusi yritys niin, että itse seisoin 1-targetilla, ja sitten onnistui. Taakselähetys 3-2 ei onnistunut, vaan eteni kävellen puskaa nuuskien.

Loppuun vielä lähetyspaikalta 1-2. Pysäytin siis 1-targetilla, mutta taakselähetyksellä pyysin jatkamaan, ja palkkasin vasta 2-targetilla. Näitä kaksi toistoa.

Rakennuksen seinää pitkin kantautui joku haju elukalle, ja se nousi sitä vasten ja kaivoi rullaa kaulasta! Sitten lopetin treenin, kun haju kävi liian kovaksi häiriöksi. Katolle meni sähköjohto, joten vissiin siellä joku oli duunissa.

Sitten tunnin tauko ja toiset treenit. Nyt taas asfalttitreenit.

Aluksi meillä oli neljä targettia, mutta 4. -2. lähetettäessä veti 3. liikaa puoleensa. Joten poistin sen.

Sitten alkoi sujua. :) Välillä vaan 2- targetin olemassaolo unohtui kokonaan. Ja huomasinpa myös senkin, että targettien teho ei ole enää hirveän hyvä. Lopussa vain nuuhkaisi targettia ja sitten jäi seisomaan/jatkoi etsimistä/lähti kävelemään minua päin. Tämä varmaan seurausta siitä, että niillä on ollut nameja -> ei nameja = väärä target. Pitää vahvistaa nopeaa maahanmenoa niille. Loppuun tehtiinkin juuri tätä. Lähetin neloselle, ja maahanmenosta oikealle paikalle lensi pallo. Ja näinhän se nopeutui. :) Viimeisenä 50m eteenlähetys kissanruokapurkille.

Tehtiinpä muuten pari toistoa niinkin, että tennispallo oli häiriönä takanani, mutta ei se neitiä haitannut. :) Palkkasin sillä ne toistot sitten (luoksetulo, josta vapautus pallolle).

Illalla vielä koeviimeistelyä. Satoi ihan kaatamalla ja Rita oli alkuun ihan ihmeellinen... Sitten sain sen hallintaa, ja pari minuuttia paikallamakuuta ja sen päälle seuraaminen. Otettiin kaksi maalimiestä, joista toinen kuusen alla ja toinen ryteikön keskellä seisomassa.

Matkaan lähti ja oli ihan kiva vire. Ensin meni ohi maalimiehestä, ja sitten paikansi. Nopea ilmaisu, ja näytölle sai vetää liinassa. Maalimies palkkasi kissanruualla.

Toiselle koitettiin mennä ensin pellon kautta alempaa, mutta noustiin sitten rinnettä pitkin. Tässä vaiheessa Rita irtosi ja oli jonkin aikaa näkymättömissä. Sitten palasi ja veikkasin, että olisi käynyt maalimiehellä. Jatkettiin silti rinteen päälle, ja siitä koira taas irtosi alaspäin. Palasi rulla suussa, ja näytölle sai tosiaan vetää. Meni silti perille asti ja sai palkaksi kissanruokaa.

Ja kuten arvasin: oli käynyt maalimiehellä. Oli ottanut rullan, ja lähtenyt eri suuntaan kuin mistä oli tullut. Sitten oli hokannut, ja kääntynyt ja loikkinut kuulemma ruohikkoon niinkuin loikitaan veteen... Tällä välillä oli sitten rulla kadonnut. Näinhän on ennenkin tapahtunut: Rita hukkaa ohjaajan ja pudottaa rullan. Jälleen täytyy todeta, että ei se ole kone... Onneksi ei saanut vahvistetta tälle toilailulle ja lopulta kuitenkin ilmaisi maalimiehen.

Fiksu ohjaaja olisi kumminkin lähtenyt tuossa tilanteessa sinne mistä koira tuli... Ritakin kasvanut sillä tavalla, että irtoaa nyt melkeinpä vain hajulle, jolloin tuollainen irtoaminen viittaisi että joku haju on. Palaa sitten rullan kanssa tai ilman. No, ens kerralla sit.

Noh, mähän tahdoin epäonnistuneet treenit ennen koetta. Kivat kauhukuvat. :) Saataispa tämä koe pian läpi, niin voitas pitää kuukauden mittainen tauko tästä lajista... Koira kaipaa sitä, ja ihan rehellisesti kaipaan vähän taukoa itsekin.

Ohjausta jälleen...

Tänään oli tarkoitus pitää lepopäivä, mutta ihan pieni treeni käytiin tekemässä. Koira kun oli taas saanut odotella yksin kotona vain yhdellä lenkityksellä koko päivän.

Tehtiin jälleen ohjauksia, ja sivusuunnat meni ihan uskomattoman hyvin. Siis ei hämmennyksen hiventäkään.

Tein neljä toistoa: koira eteen-targetille ja siitä vuoroin oikealle ja vuoroin vasemmalle. Loppuun viides toisto, jolla eteen-vasen-oikea. Tällä pysähtyi myös keskimmäisellä targetilla vaihtaessa, ja kehuin siitäkin. Pidensin lähetysmatkaa jokaisella toistolla.

Jokaisen toiston päätin luoksetuloon, josta namipalkkaus ja viimeisellä pallo. :) Kerran meni väärälle, kun lähetin eteen (etäisyys targetien välillä 2-3 metriä) ja automaattisesti kielsin... Seuraavalla arpoi lähtemistä. Ei näin!! Suunniteltava treenit niin, että varaa epäonnistua, eikä silti saa vahvistetta. Ja kun tietää, että kielto vaikuttaa tuohon niin vahvasti. Hmph.

Mutta muilta osin tosi kiva. Sivusuunnat oli sivusuuntia, eikä neitokainen tullut enää minua päin. Edistystä, vaikka vain pientäkin. :)

Jatkossa etäisyyttä targetien välille. Tällöin eteenlähetys ei tuota ongelmia, ja saadaan myös vahvistettua pidempiä sivusuuntia.

Kauko-ohjattava koira

Tänään taas kävin kouluttamassa ensin kaksi kurssia, ja sitten pikatreenasin Ritan. Korkealla vireellä seuraamisia ja pari luoksetuloa, ja hössön laannuttua liikkeestä maahanmenoja. Motskutreeniä lähinnä, eli ei mitään uuden oppimista. :)

Illalla vielä pyörälenkki 5 km, ja koko matka neiti vapaana.

Kotona tehtiin samanmoiset treenit kuin eilen illalla, mutta jo astetta vaikeampana. Kuvan mukaisesti jätin koiran istumaan paikalleen. Lähetin siitä eri suuntiin (jokaisella targetilla oli nami valmiiksi).

Ensin 1 - koiran lähtöpiste - 2 -3. Kutsuin siis 1-targetilta luokse ja pysäytin lähetyspisteessä (meni maahan) ja siitä ohjasin 2-targetille. Ei epäröinyt kakara, vaan meni juuri kuin pitikin.

Seuraavaksi 3 - 2 - luokse - 1 eteenlähetyksellä. Tämäkin suunnitelmien mukaan. Lopuksi vielä ensimmäinen treeni. Oli kyllä kiva nähdä miten neiti eteni juuri sinne minne ohjasi. :) Näistähän saa kehitettyä vaikka ja mitä!

Tämän jälkeen tein eteenlähetyksiä yhdelle targetille josta ohjaus joko oikealle tai vasemmalle. Ekalla hölmööntyi, ja meni väärälle targetille (liikaa oikealle). Sitten lyhensin välimatkaa ja eteni oikealle targetille. Great!

Loppuun vielä myös eilinen treeni, tällä kertaa tennispallolla. Kivasti seurasi ja keskittyi, tosi hyvää treeniä!

Uudenmoisia ohjausideoita

Tehtiin tällä kertaa vähän normikaavasta poikkeavia ohjauksia. Idea lähti siitä, että löysin vanhoja targetmattoja kaapista, ja pakko oli testata niitä. Ja huh, mikä energia. :) Pakkohan niillä oli treenata ulkona

Voisi ajatella, että simppeliä, vaan mites olikaan. Aloitin turhan vaikealla ja Rita hakeutui minun vierelle vasemmalle/oikealle. Tämä suora seuraus palkkaamistavastani, ja siitä, että ollaan tehty harjoituksia liian pienellä välimatkalla.

Helpotin lyhentämällä matkaa minun ja Ritan välillä 5 metriin. Sitten alkoi sujua. Merkkasin oikean alustan naksulla. Lisäksi aloin käsimerkeillä osoittamaan oikeaa suuntaa välimatkan kasvaessa, mikä osoittautui hyväksi ideaksi. :) Tämä olikin ihan hauska. Taakselähetyksetkin onnistuivat näin.

Tällä tuntuisi ihan täsmäharjoitukselta tuohon väärän linjan hakemiseen (että vasemmalle on tosiaan neidistä vasemmalle, ei minusta). Sitten kun osaa lähteä sivulle myös välimatkan päästä, lisätään välimatkaa koiran ja targettien välillä. Monelle treenikerralle suunnitelmaa.

Sitten tein kahden lajin harjoituksen. Viskasin kumirenkaan pöpelikköön, ja pyysin koiraa seuraamaan. Tehtiin toistoja kahdeksan, ja seurautuksesta vapautuin noutoon (WT). Palautuksissa kävelin poispäin tai koiraa päin, tai pyörin muuten vain ympyrää (pelastuskoirailu). Palautuksissa ei hämmentynyt juurikaan. Lähetyksissä vaikeinta oli kävellä poispäin, jolloin aluksi Ritva jumittautui seisomaan. Sitten juoksi luokse kun olin kävellyt parikymmentä metriä etäälle. Naksautin ja vapautin kun oli vierellä. Seuraavalla toistolla jumittui, mutta lähti perään nopeammin. Kaksi askelta seuraamista ja naksu. Viimeisessä seurautin jo useamman askeleen, eikä mitään jumituksia ollut. :)

Nämä vaikuttavat ihan hyviltä harjoituksilta, ja nyt on ehkä helpompi suunnitella tulevia harjoituksiakin (mistä kriteeristä alkaa) kun tietää vähän koiran tason. Samalla jatketaan eteenlähetys ja lähihaku treenailua. Niistä ei mitään erityistä mainittavaa, eli edistyvät ihan ok.

Syyskuun katselmointi

Neiti on saanut kahden päivän loman. Ja tosiaan siis loman, itsellä on ollut menoa niin, että olen käynyt kotona melkeinpä vain lenkittämässä ja ruokkimassa koiran sekä nukkumassa (hyi, huono omistaja!).

Tänään sitten mentiin katselmointitreeneihin. Katselmoinneilla on tarkoitus seurata koirakoiden tasoa kuukausittain, mutta emme ole päässeet osallistumaan katselmointeihin nyt pariin kuukauteen. Nyt on taas sellanen fiilis että pakko jatkossakin päästä :) Pääsi kivasti näkemään, missä vaiheessa kaikki muut koirakot ovat, sekä saatiin normaalia enemmän palautetta meidän toiminnastamme.

Treenipaikka oli ranta, jota pitkin meni polku, sekä pusikkoista metsää polun toisella puolella. Otin aika helpon treenin. Kolme maalimiestä, joista kaksi rannalla ja kolmas pusikossa. Ensin oli rannalla oleva, joka oli pienen, 0,5m korkean kielekkeen takana istumassa puuhun nojaten. Seuraava istui pusikossa noin 20m polulta. Viimeinen oli myös rannalla korokkeen takana maaten polvillaan niin, että selkä oli maantasolla.

Otin Ritan ulos autosta jo edellisen koiran aikana. Kävin lenkittämässä sitä ja se oli melko kiihkeänä. Oli loma tehnyt tehtävänsä. Paikallamakuussa oli 2 min ja sitten mentiin muiden luokse kuuntelemaan edellisten palautetta. Rita odotteli ihan ok nätisti, ei riekkunut hihnassa. Pistin Ritan vielä toiseen parin minuutin paikallamakuuseen eikä näissä ollut mitään ongelmia.

Sitten etsiskelemään. Ensimmäinen bongattiin samantien. Maalimiehellä loikkasi päin, muuten nopea ja hyvä ilmaisu, ja ennenkaikkea kiva rullan luovutus! Ei hätiköintiä kummaltakaan. Näytöllä jäi seisomaan (ei sis mennyt maahan) maalimiehen viereen kielekkeen alapuolelle ja palkkasin puolikkaalla Dentastixilla.

Koira meinas jatkaa omia aikojaan, mutta pillillä palasi. Lähetin ja näytti että heti oli joku haju / jälki ja meni ohi pusikossa olevasta maalimiehestä (tuulen väärällä puolella) ja irtosi kauas. Palasi rulla suussa, ja taas kiva luovutus. Näytölle meni, ja koska viivästelin, ilmaisi uudelleen. Hyvä tämäkin ilmaisu. Palkkasin jälleen itse koiran. Maalimiehen selän päälle oli astunut, mutta selkä tosiaan samalla tasolla maan kanssa. Seli seli.

Kolmannelle lähdettiin penkan puolelta sitten. Rita irtosi tosi nätisti ja käytiin pusikkoa läpi. Maalimies löytyi, ja sattui seisomaan juuri toisella puolella puuta kuin minä seisoin. En siis nähnyt miksi, mutta Kiken kulkunen hiljeni ja liike loppui. Koira seisoi maalimiehellä ja mä seisoin ihan suu auki, että mitäs nyt... No sieltä sitten lopulta tuli rulla suussa, ja treenien paras ilmaisu. Suoraan istumaan, hyvä rullan luovutus ja näytöllä mukisematta maahan. Nice! Ongelmana oli kuulemma ollut, että oksa oli tullut suuhun rullaa ottaessa, ja se oksa piti sitten pureskella poikki. Sitten oli ilmaissut. Onneksi en kutsunut, hölmö hurtta. :) Ei ollut sentäs tätä lähminyt.

Päivän superbonus: RITA EI UINUT TEHDESSÄÄN HOMMIA!!! Veteen polskahdettiin vasta, kun rulla oli otettu pois.

Palautteeksi tietty tuo maalimieskäytös. Ei ollut liponut tai koittanut kaivaa esiin peitettyjä kasvoja, mutta tassuilla töninyt. Tähän nyt extra-fokus (aina ja ikuisesti). Hopeareunuksena se, että vaikka tönii, niin ei paljoa aikaile maalimiehellä, vaan lähtee samantien ilmaisuun. Lisäksi todettiin, että koira liikkuu vauhdilla, mutta ei tohota vaan käyttää nenää. Voisi siis olla että haukkuisi ja juoksentelisi omiaan, mutta sen sijaan käyttää sen hössöenergian duuniin. Lisäksi tuli palautetta, että joka kerta kun Ritaa näkee, on se edistynyt (mikä oli kyllä kiva kuulla, itsestä välillä tuntuu että junnataan paikallaan ja tehdään liian samanlaisia treenejä). Myös koiran varmuutta kehuttiin, ilmaisu kun on tosi varma tapahtui mitä muuta tahansa.

Olipa taas motivaatiota nostattavat treenit. Meinasin kettuuntua tuosta maalimiesten tönimisestä, mutta ei. Valeraskas narttu, vois tehdä vaikka ja mitä, ja silti keskittyy töihin.

Jaiks, viikon päästä kokeet! Nyt treeniä liinan kanssa!


(C) Jani Lavonen



Vaikeita piiloja

Tänään käytiin hyvän mielen treeneissä jälleen. :) Ja toim huom! Koiran vointi on hyvä, joten treenaan sen kanssa normaalisti. Tällä hetkellä ei siis märkäkohtua tai kohtutulehdusta, vaan leikkausta suositeltiin ennakkotoimenpiteenä. Kohtu kun on nyt "aikapommi", eli jokaisessa juoksussa menee mahdollisesti huonommaksi (selviää oikeastaan vain ultraamalla jokaisen juoksun yhteydessä).

Mentiin siis Klaukkalan laidalle, ja aloitettiin jengitottiksilla. Melko vähän seurautin, mutta paikallamakuu meni hyvin. Käväisin piilossakin jonkun 10s eikä neiti noussut.

Otin sitten kolme maalimiestä. Yhden puukasan taakse istumaan, toisen pystyssä seisovan betoniputken sisään ja kolmannen rinteen taakse makaamaan.

En päättänyt etukäteen järjestystä, vaan maalimiehet olivat "ympyrässä" seuraavanlaisesti:

Autolla oli häiriökoirakkona adhd-wss-Luca isäntänsä kanssa, mutta hyöpä eivät Ritaa haitanneet. :) Neiti meni aikalailla suoraan puupinon takana olevalle maalimiehelle, ja teki hyvän ilmaisun. Rulla pysyi nätisti suussa, ja näytölle mentiin liinassa. Maalimies oli tosin saanut lipaisun poskelleen.

Toiseksi Rita meni betonirenkaille. Siellä paikansi ja paikansi... Olipas muuten hankala. Oikea rengas oli kasan "keskellä" ja kaikkii muihin kyllä kurkkasi, mutta ei juuri siihen. Rulla meni suuhun renkaan vieressä, mutta sitä ei palautettu. Paikansi ja paikansi, ja astelin hitaasti lähemmäs kasaa. Nousin matalempien betonirenkaiden päälle noin 5 m maalimiehestä ja Kike nousi sitten oikeaa rengasta vasten. Hyvä ilmaisu ja maalimies palkkasi.

Lähtö kolmannelle. Koitin pysäyttää koiran sekä pillillä että käskyllä mutta tuopa vaaaaaaaalui luokse. Höh, reenin paikka. Otti kontaktin kuitenkin, ettei vain jatkanut hommia. Pillillä tuli luokse, ha käskyllä pysähtyi 10m päähän ja meni maahan. Palkkasin siitä. Nousi sitten rinteelle, ja eteni maalimiehelle. Olin ylimmän sorakasan alavasemmalla, kun koira tuli ilmaisemaan. Oli töytäissyt maalimiestä, muuten ok. Näytölle taas liinassa, ja nyt sai todella vetää mut perässä. Maalimies palkkasi.

Sitten koira autoon hetkeksi, mutta otinkin vielä yhden maalimiehen. Maalimies meni romukasalle pystyssä olevan putken sisälle. Putkessa oli kyljissä aukot, ja se oli korkean heinikon keskellä. Sitten matkaan, ja Rita kiersi viereisellä pellolla vanhoja jälkiä, ja siirtyi siitä sitten romukasalle. Meni lähelle maalimiestä, ja kurkkasi putkesta sisään, otti rullan ja palautti. Sitten näytölle, mutta kiersi putken vastakkaiselta puolelta, joka siis oli myös auki sisälle. Hokasi, että tuossahan on lyhyempi reitti, eikä tarvii kiertää koko putkea, ja sai palkkansa siitä. Harkitsin, että olisko pitänyt uusia koko ilmaisu, kun vei näytölle eri puolelle putkea, mutta päätin olla prässäämättä. Ei se sentään maalimiestä vaihtanut. :)

Olipas oikeasti kivat treenit jälleen! Koira toimi, seura oli hyvää ja kaikki tehtiin hyvässä hengessä! Ja Ritahan siis oikeasti toimi. Ei kuumoillut, ja irtosi juuri sopivasti. Oli ihanan itsenäinen ja taitava. :)

Olen muuten viritellyt tällaista teoriaa, että vaikka koirilla on huono näköaisti, niin noutajilla tulisi rodunomaisen toiminnan vaatimana olla parempi näkökyky. Tänään luin tutkimuksesta, jossa on todettu koiran näkevän 40% siitä mitä ihminen näkee, mutta noutajilla näkökyky on lähes sama kuin ihmisellä :) Hieno juttu kylläkin, ja on sen neidin toiminnassa huomannut, kun välillä on löytänyt hankalat maalimiehet silmillään.

Ja noutajista puheenollen tuli mieleen, että kun kuvailtiin Ritaa etsintätoimissa tiistaina, niin Rita ilmaisi lippalakin, ja palauttaessa rullaa jaloista juoksi jänis karkuun. Siis oikeasti jaloista! Rita oli pupun päällä, mutta jatkoi matkaa minulle. Vilkaisi ainoastaan pupua! Jee! Ja näytölle suoraan! Mikä riistaviettinen metsästyskoira. Ei ehkä parhaat ominaisuudet siihen käyttöön, mutta pelastuskoiraksi ei voisi toivoa parempaa. :)