Kohtuongelmia

Tulin koulusta kotiin, jossa odotti iloinen neitikoira. Ritalla oli kuitenkin tullut vuotoa päivän aikana, ja muutenkin on puhdistanut ahkerammin takapäätään viimeaikoina. Siksi soitin heti lääkäriajan, ja tässä diagnoosi:

Rita tuli vastaanotolle emätinvuodon vuoksi. Kohtu oli halkaisijaltaan 1,2 cm, kiinteä, ei nestetäyteinen. Kohtu vaikuttaa olevan läpimitaltaan epätasainen. Ritalla on valeraskaus. Yleensä tämäntyyppiset ongelmat altistavat myöhemmälle märkäkohdulle ja kohdunpoisto on suositeltava ratkaisu. Aloitetaan Synulox ja varataan leikkausaika.

Että tällaista. Olo ihan hämillään. Tila ei ole akuutti, onneksi. Koira voi hyvin eikä kipuile. Antibioottikuuri alkoi, ja tulevat koekoitokset peruttiin. Käytän Ritan vielä toisella lekurilla, ja sitten tehdään päätös leikkauksesta. Kuitenkin niin, että jos yhtään menee huonommaksi, niin samantien leikkaukseen. Kohtu on ihan toissijainen juttu hengen rinnalla.

Ja koira tosiaan valeraskaana, maitoa tuli nisästä puristaessa... Ja neiti on ihan luuviulu, ettei mene senkään piikkiin. Paino oli 25,3 kg... Terveyskuvauksissa painoa oli 27 kg, eikä silloinkaan ollut missään hirveässä massassa.

Pimeäetsintää sadesäässä

Mentiin illalla treenaamaan pimeässä jälleen kerran, koehan on jo reilun viikon päästä. Otin kolme maalimiestä. Yksi istui traktorin renkaan päällä, toinen oli heinikossa makaamassa ja kolmas rinteessä pienessä kolossa. Sää oli haastava: sadetta eikä lainkaan tuulta.

Hallittavuus oli hyvää. Seuraaminen ja paikallamakuu onnistuivat ongelmitta. :)

Ensimmäinen maalimies oli haastavin. Koiraa veti jälleen matalin kohta ja oli jotenkin touhoksissaan. Lopulta nousi traktoria vasten, ennen kuin tajusi maalimiehen olevan 0,5 metrin päässä! Hyvä ilmaisu.

Toiselle lähdettiin, ja koira liikkui oikein mukavasti. Lopulta irtosi kauemmas ja palasi sitten rulla suussa. Nätisti näytölle, eikä oltu lähmitty maalimiestäkään, vaikka oli tuttu ja makaava!

Viimeisen haki rinteen alareunan kautta. Oli osunut maalimiehen polveen ja nuuskaissut päätä (pää peitossa hupussa) ja sitten ilmaisemaan. Pitkä matka näytölle muttei hämmennystä. Loppupalkaksi palloleikkiä. Oikein kivat treenit jälleen kerran! Pitää saada epäonnistuneet treenit alle, niin koe onnistuu sit varmasti. :D

(C) Jani Lavonen

Tokokoulutusta

Tänään koulutin muita kaksi tuntia, ja sitten omaa koiraa vartin ajan.

Otettiin supermotivaatiotreeni. Pitkiä seuraamisia, ja koiralla ihana vire! Palkkasin nameilla ja pallolla. Ja siis seuraamismatkat ehkä kolme kertaa niin pitkiä kuin ALOssa. Kontakti niin hyvää, että olihan siinä ohjaajalla vähän hankaluuksia kävellä... :)

Liikkeestä maahanmenoja muutama, ekalla oli hidas, mutta toisella hyvä. Seisomaan jääminen varmaa laatua. Luoksetulokin onnistui tällä kertaa. ;) Oikein mukava pieni treenisessio. Nyt varmuutta ja nopeutta maahanjäämisiin. Onhan tässä vielä viisi päivää aikaa...

Houkuttelisi WT-startti ensi vuonna... Oma seura (UMN) järkkää kokeen huhtikuussa... Pitääpäs merkitä kalenteriin, ehkä me jotain treeniä saadaan aikaiseksi kun aikaa on yli 7kk?

Väsyneenä treenailua

Rita oli koko viikonlopun hoidossa, kun itse painelin Kirkkonummelle pelastuskoirayhdistysten hälytysryhmien ryhmäkatselmukseen. Oli melkoisen opettavainen viikonloppu ja mielenkiintoisia tehtäviä. Kun joskus pääsisi oman koiran kanssa mukaan... :) Lisätietoa tapahtumasta täältä.

Testasinpa sitten kotona miten koira toimii yliväsyneen ohjaajan kanssa (pe-la unta 2h ja la-su 5h). Meni ihan todella hyvin. Ehkä väsyneenä en jaksa prässätä koiraa, vaan se saa toimia vapaasti ja täten myös paremmin. :)

Rita oli hyvässä vireessä. Aloitettiin AVO-luokan paikallamakuulla. Vein Ritan kulman taakse ja sovittiin treenistä maalimies-Jukan kanssa. Kävin kurkkaamassa millaista maastoa pienen puuston takana oli. Rita nousi seisomaan tällöin, mutta kaukokäskyllä takasin maahan. Muuten ei ollut mitään ongelmaa.

Seurautin Ritaa ennen lähetystä, ja palkkana toimi itse lähetys.

ENSIMMÄINEN MAALIMIES

Videolla ei lähetystä. Tuuli tuli vasemmalta, mutta taisi napata maalimiehen jäljellä. Muuten ok, mutta ilmaistessa meinaa lähteä näytölle ihan suoraan. :) Siitä sitten istumaan käsky ja lähetys. Maalimiehelle huudan, että palkkaa vaan, kun huomaan, että Rita on ottamassa uusiksi rullaa suuhun... Koira sitten hämmentyy huudosta, mutta ilmaisee uusiksi. Ei ollut lähminyt maalimiestä!

TOINEN MAALIMIES

Tottisteltiin takaisin parkkipaikalle, josta lähetys toiselle maalimiehelle. Maalimies oli aivan ensimmäisen paikan vieressä, mutta oli kiertänyt siihen kauempaa. Rita menikin maalimiehen jäljen kautta, mutta fiksuna osasi viedä näytölle suorempaa reittiä. Maalimies oli pienessä kuopassa, kuulemma oli juossut maalimiehelle, ja vähän törmännyt. Ei siis tarkoituksella lähmäissyt, joten ei haittaa minua.



KOLMAS MAALIMIES

Tottisteltiin taas takaisin alas parkkipaikalle. Maalimies oli ihan mäen päällä, ja päätin sitten testata koiraa kulkemalla ihan miten sattuu, ja kun lopulta irtoaa maalimiehelle niin lähdenkin eri suuntaan. Mutta koira tottelee omaa nenää, mikä sopii paremmin kuin hyvin. Maalimiestä ei lähmitty.

NELJÄS MAALIMIES

Viimeinen maalimies oli jo aika helppo, kun neiti näki sen jo ennen lähetystä. Tarkoitus oli testata että etsiikö reitin verkon toiselle puolelle vai mitä tekee. Ja Kikehän paineli suoraan maalimiehelle, ei lähminyt ja ilmaisi hyvin.

Olipas ilo treenata neidin kanssa. :) Kiva vire, ja suunnattu oikein. Tottikset ihan nappiin ja maalimiestä ei pussattu. Jes! Näitä treenejä lisää ennen koetta.





Avokasluokka

Malttamattomana aloitin avoimen liikkeiden treenaamisen. Siis niinkuin oikeasti enkä vaan kokeiluluontoisesti.

Tehtiin liikkeestä maahanmenoja ja seisomisia, sekä paikallamakuu piilossa. Seisomista pelkäsin eniten, muttei tuo hievahtanutkaan vaikka en tullutkaan suoraan viereen. Olen nyt kiinnittänyt erityishuomiota perusasentoihin, ja koira osaa ne hyvällä vireellä. Laamavaihteella lepsuilee. Hmm, kriteerit, kriteerit...

Liikkeestä maahanmeno nykyään 100% oikein, eikä edes paiskittu hirveästi sen parissa. Mikähän aivohärötys sillä koeviikolla iski...

Paikallamakuussa oli minuutin, ja mä seisoin kulman takana peläten, että milloin koira ilmestyy. Vaan ei ilmestynyt. :) Minuutin jälkeen palasin koiran luo ja siellä se köllötteli minne sen olin jättänytkin.

Kaukokäskyjä on treenattu jo vaikka kuinka kauan, ja ne onnistuvat. En ole ottanut käsimerkkiä mukaan, enkä varmaan otakaan. Palkkaan aika paljon, ettei ennakoi, mutta osaa pidempiäkin sarjoja. Olen silti varovainen niiden kanssa. Luoksetuloa ei pysäytyksen kanssa treenata ennen kuin alokasluokka on peitottu. Sama juttu hypyn kanssa (ihan kuin me sitä nytkään treenaisimme).

Noutoa pitäisi kanssa treenata joku päivä, mutta se menee kyllä saman kuvion mukaisesti kuin noutomme muutenkin. Lähinnä kriteerit loppuasennon suhteen (ettei jää vinoon).

Mutta nää on sitten ens kisakauden juttuja, koitetaan nyt keskittyä tähän alokkaaseen ensin. ;)

Myös lähihakua treenattu kolmesti, eipä siitä erikoisempia.

Lähihakua

Eilen taas sorsapassissa, kaatosateessa. Kaksi tuntia män, eikä saatu saalista. Koira taas passissa kuin unelma, hiljaa. :)

Metsästelyt on taas antaneet uutta pontta WT:n saralle, jotenka me aloitettiin lähihakutreenaus. Olen pitkään pyöritellyt ajatusta, että miten opettaa homma sillä meille sopivimmalla tavalla. En ole oikein löytänyt punaista lankaa, ja sitten koko homma on jäänyt.

Nyt tapa kuitenkin punoutui päässäni. Miksen ole aiemmin hokannut, että ohjauksen ja lähihaun voi opettaa samalla? Eteenlähetys on sivutuote opetettaessa lähihakua.

Eli muutama nami maahan pienelle alueelle koiran katsellessa. Lähetetään alueelle "eteen"-käskyllä, ja lähihakupillitystä, kun tulee aluelle. Pilli piippaa niin kauan, kuin koira hakee. Naksutetaan jokaisella namilla (vahvistetaan toimintaa - vahvisteena se löydetty nami). Jos poistuu alueelta, pilli lakkaa, ja kun kääntyy takaisin alueelle, niin jatketaan pillitystä. Kun kaikki namit on loppu, loppuu myös pillitys. Koira saattaa jatkaa hakua, mutta kun ensimmäisen kerran vilkaisee ohjaajaa - naks ja nami/pallo heitettynä. Näin koira oppii, että homman lopuksi aina yhteys ohjaajaan. Tässä tärkeää, että pilli lopettaa viimeisen namin löydettyä, jotta sen jälkeen koira ei voi saada enää palkkiota hakemalla lisää.
Aluksi pidennetään matkaa lähihakualueelle (nopea eteneminen, että jumituta tiettyyn etäisyyteen), mutta toimitaan silti motivoituna. Kun matkaa on pidennetty riittävästi, aloitetaan treenit ilman motivointia. Aluksi lyhyt matka, ja siitä taas pidentäen.

Mikäli matkan kasvaessa koira alkaa tehdä hakua jo matkalla, tai ei mene suoraan alueelle, kutsutaan koira pois ja lyhennetään matkaa. Tämä virhe ei saa toistua treeneissä usein, jotta ei juurru tavaksi. Alusta asti siis kriteerinä toimii suoraviivainen lähihakualueelle meneminen.

Tätä treenatessa ei tehdä ohjauksia lainkaan damilla. Vasta kuin koira etenee sopivan matkan ilman motivaatiota ohjausalueelle voidaankin vaihtaa alueelle dami. Näin ei ohjauksen vieressä tarvitse olla poliisia vahtimassa, että koira menee suoraan, ja näin koira ei turhaan opi, että ohjauksen vieressä seisoo aina ihminen.

Joo, pohdinnat sikseen. Tänään treeneissä tehtiin neljä ruutua, matkoina 1-5m. Oltiin tuossa omalla pellolla ja namit piilossa heinikossa. Alussa jatkoi hakua vielä pillin loputtua, mutta loppua kohti hoksasi sen, että pillin loputtua loppuu hakukin, ja haki kontaktin sitten välittömästi. Kun meni pois alueelta, ja pilli loppui niin koira kääntyi ympäri hakemaan kontaktin, ja jatkoinkin pillitystä. Ja näin Rita jatkoi hakua kääntyen automaattisesti takaisin alueelle. :) Palkkasin viimeisen palkan aina tennispallolla.

Otetaan tästä tällainen tehostelutreenikausi. Eli lenkkien yhteydessä voidaan tehdä yksi tai kaksi lähihakua, ja joka päivä ainakin yksi lähihakuilu.

Heinola KR

HEINOLA KR
Tuomari Harri Lehkonen

Rita AVO-EH

"Keskikokoinen, vielä kesken kehityksen oleva narttu. Hieman vaaleat, pyöreähköt silmät. Hyvän muotoinen pää. Riittävät kulmaukset. Oikeat mittasuhteet rungossa, jonka tulee vahvistua. Hyvälaatuinen, vielä lyhyt turkki. Hyvä askelpituus. Esiintyy iloisesti. Tarvitsee aikaa."

Ja aikaa siis annetaan. Kolmen suora EH:ta, ja lähetys takaisin kotiin kasvamaan. Katsellaan näytelmiä jossain vaiheessa taas. :)



Kilipää elementissään



Kikke otti vähän nokkiinsa EH:sta ja  kävi näyttelyn jälkeen kauneushoidossa (mutakylvyssä) - jos vaikka kaunistuisi ens näyttelyyn mennessä?

Sorsan aloitus

Ritva aka John Rambo

Tänään pikainen sorsastus klo 12. Oltiin passissa 100 m päässä ampumispaikasta, ja kahden laukauksen jälkeen tuli kutsu noutoon. Lintu oli vedessä syvennyksen takana, eli ei näkynyt rannalle. Ohjasin koiran veteen, ja suotuisan tuulen ansiosta sai hajun riistasta. Ei kyllä epäröinyt hetkeäkään, ja kohta olikin noussut lintu suussaan jyrkän reunaman ylös. Taidokas! Sitten hakua pellolla, muttei sieltä noussut mitään (oli ehkä haavakko siellä...).

Illalla 30 minuuttia passissa, mutta ei laukauksia eikä noutoja tuolloin.

Hyvän mielen weeteet

Koira ei ehkä ole oppinut suuria, mutta mä olen kehittynyt. Mä en mennytkään tänään sillä "koiran tulee käyttäytyä ja olla taitava" -asenteella, vaan otinkin mukaan "pääasia, että molemmilla on KIVAA!!" -asenteen. Ja se toimi! Koira oli taas ihana. Ei saa prässätä. ;)

Käytiin Nurmijärvellä treeneissä Ritan sisarusten Urhon ja Frejan kanssa. Otettiin Rita ensimmäisenä. Kun otin neidin autosta ja se höösäs, ja mää annoin sen höösätä. Käveltiin suorituspaikalle koira juoksennellen ympärillä. Sitten suunniteltiin treeniä ja Rita sai touhuta vapaana. Heittäjät meni metsätietä vastakkaisiin suuntiin, ja siinä vaiheessa neiti terästäytyi. Tuli viereen istumaan, ja katseli mitä tapahtui. Sovittiin, että jos koira karkaa, niin nostan käden.

Ensimmäinen heitto. Rita haki lupaa silmistä, mutta lähti sitten. Automaattisesti huusin että "karkas!", ja ennenkuin heittäjä ehti damia hakemaan, oli koira jo vieressä. Tiesi, että tuli tehtyä väärin, ja palasi heti. Sitten uusi heitto, ja koira nouti. Sitten vastakkaiseen suuntaan heitto ja nouto. Seurautettiin ympäriinsä. Heittoja tuli milloin kummastakin suunnasta, ja pari ohjaustakin otin. Niissä ei epäröinyt lainkaan, olihan sillä kaksi varsin vahvaa muistipaikkaa. Kaksi paikallamakuuta ja luoksetuloa tuli, kun vein heittäjille Ritan palauttamat damit. Tosi kivat palautukset perusasentoon, ei niistä mitään moitittavaa.

Oli kyllä varsin mukava tapaus, ja loppupalkaksi sai kissanruokaa. Ei kuumoillut missään vaiheessa, eikä suustakaan näkynyt stressi. Mun ei tarvinnut koiralle antaa turhia käskyjä, sillä ei tonttuillut vaan totteli. Seuratessa kerran nuuskutti puskaa, muuten oli aktiivisesti mukana. Tällä asenteella jatketaan. Varsinkin tässä lajissa, jossa tavoitteita ei ole. Ainoa tavoite on, että molemmat tykkää, ja nyt ollaan menossa oikeaan suuntaan. :) Miksei tykkäis ku koira vihdoin toimii tälläkin saralla?

Videoitaaaa

Tämän viikonlopun lauantain treeneistä löytyy video vesitöistä täältä  ja hakuruudusta täältä. Tuli nämä videot vähän myöhässä, kun Tanja oli niin reipas lataamaan nämä koneelle! ;)

Tässä vielä kuvamateriaalia todisteeksi, että Kikke on ollut kilipää jo kasiviikkosena. Mä en siis ole voinut pilata sitä. ;) Mutta, voi mikä karvalapsi...

I will follow you into the dark

Pimeässä etsiskeltiin jälleen. :) Kaksi maalimiestä metsäpolun varteen (tai "varteen", eli yli 20m päähän polusta).
Otin Ritan autosta, ja se oli aika tohinoissaan. Kuitenkin sellasella tavalla, että kun pyysin, niin keskittyi ja otti kontaktia. Paikallamakuun aikana kaivoin Ritan kamat laukusta, ja kun maalimiehet lähtivät piiloon, niin seurautin Ritaa vastakkaiseen suuntaan. Tosi hyvää seuraamista ja kaksi liikkeestä maahanmenoa (jotka onnistui nopeasti ja ongelmitta!).

Vaikkei kyseessä ollutkaan näkölähtö, niin motivoitu silti, sillä ei tuo hölmö ole. Kaksi maalimiestä katoaa parkkipaikalta. Kiirehän siinä tulee ne etsiä. Rita irtosi ensimmäiselle aika kauas. Palasi rulla suussa ja luovutus oli hyvä! Näytölle kytkin liinaan, ja se hämmensi jonkin verran, sillä kiersi puun väärällä puolen polkua, ja sitten suoraan maalimiehelle... Päästin liinasta irti, ja maalimies palkkasi sen suoraan. Ei ollut kuulemma lähminyt.

Oltiin menty toisen maalimiehen ohi. Toisena oleva maalimies olikin kyllä polulle laskevassa rinteessä (maalimies polkua ylempänä -> laskevat hajut), kun taas ensimmäinen maalimies oli polun suuntaisesti nousevassa rinteessä (maalimies ei ollut polkua ylempänä, vaan sivusuunnassa polun tasossa) jolloin koiran piti mäen alla irrota polusta syvemmälle, jotta sai hajun. Palattiin sitten takaisin ja koira merkkaili väärälle puolelle polkua. Sitten se itsenäisesti irtosi maalimiehelle ja palasi rulla suussa. Ei oikein tiennyt kummalle palauttaisi, kutsuin ja otin siltä rullan suusta aika nopeasti. Sitten liinaan ja näytölle. Maalimies palkkasi tälläkin kertaa.

Liina helpottaa kyllä tuota ilmaistessa istumaan menoa, kun koiran pitää odottaa hetki ennen kuin pääsee näytölle. :) Ja muutenkin nyt pitää liinalla harjoitella, välillä niin että pelkkä liina perässä, välillä niin että pidän siitä kiinni. Eihän me voida vaan olettaa, että homma pelais kokeissa, jos sitä ei harjoitella. Mutta kaikenkaikkiaan todella tyytyväinen olin. Stressasi tuo, että edellisissä treeneissä otti rullan ilmaisematta, mutta nyt ei ollut merkkiäkään sellaisesta.

Huh, ja kokeeseen 3,5 viikkoa...

Fysioterapiassa

Käytiin siis fysioterapiassa Päivi Vähäkoskella tarkistamassa Ritan liikkeet. Aluksi koiraa kävelytettiin edestakas ja ympäri, ja sitten vaihdettiin raviin. Tässä vaiheessa Päivi jo totesi, ettei liikkeet ole ihan puhtaat. Kyseli sitten, että seuraako koira tiiviisti tokossa, ja koska seuraa, olisi sen liikkeille hyväksi tehdä joskus harjoitteita toiseltakin puolelta (eli kontaktissa myös oikealla puolella). Totesi myös, että näyttäisi, että oikeassa lonkankoukistajassa on jotain.

Testattiin myös sisäiset lihakset, ja aluksi Rita halusi nojata Päiviin, mutta sitten seisoi ryhdikkäästi. Näihin saatiin hyviä treenivinkkejä. Esimerkiksi lenkillä koira seisomaan puun päälle ja nostetaan yhtä tassua kerrallaan. Lisäksi pyörälenkeillä aloitetaan ravilla, mutta sitten mennäänkin niin hitaasti kuin vain mahdollista - pakottaa koiraa käyttämään aktiivisesti kaikkia lihaksia. Myös vastakkaisten etu- ja takajalkojen nostoa suositeltiin, ja ihan edistyneille siten koira liikutamista sivusuunnassa näin.

Mentiin sitten sisälle ja Päivi kävi läpi ensin Ritan vasemman puolen. Alaselässä koira alkoi reagoimaan. Sitten jalkaa venyttäessä reagoi samaa selän kohtaa, eli siellä on hermo jumissa. Reaktio tähän oli melko selkeä (tahtoi nousta seisomaan). Näytti venytysvinkin tämän hermon irroittamiseen (jalka tuetusti eteenpäin pumpaten niin että koiran reagoidessa löysätään).

Jalan venyvyys oli hyvä, eikä ollut mitään lihasjumeja. Jalka liikkui kuulemma yli tarvittavan liikeradan. :)

Sitten siirryttiin oikealle puolelle. Selästä löytyi falsettinikama. Tätä irroteltiin, eikä minulle tullut tämän kotihoitoon sen suurempia ohjeita. Ihan vain kevyttä hierontaa selkärangan molemmin puolin.

Alaspäin siirryttäessä reagoi taas alaselässä. Päivi totesi, ettei enää ole kyllä kalvokireyttä selässä, minkä edellinen hieroja oli löytänyt. Joko ollaan saatu se hierottua pois, tai sitten koira on itsekseen korjannut sen.

Oikean jalan liikkeiden vika löytyi: ilmeisesti liukastumisen johdosta tapahtunut venähdys sisäreidessä. Siellä oli sidekudosta. Ja kun yksi kohta venähtää ja liikkuu huonosti, toisella kohdalla korjataan ja sen liikkuvuus lisääntyi. Päivi totesi, että hyvä, että löytyi nyt, sillä vanhempana nuo alkavat vaivaamaan! Kuulemma vaivaisi tällä kertaa enemmän, jos koira ei liikkuisi tasaisesti koko viikkoa, vaan pääsisi vain kerran viikossa juoksemaan. Tuolloin kestäisi kauemmin että lihas lämpenisi. Lisäksi sidekudoksen venyvyys on huonompi.

Etureidessä oli vähän jumia, mutta sanoi että menee vähän saivarteluksi, kun liikerata on normaali kuitenkin.

Oikean jalan venytysohje oli, että polvi 90 asteen kulmaan ja kymmenen sekunnin selästä tuettu venytys.

Testattiin myös leuat, sillä nehän ovat neidin tärkein työkalu. Siellä ei ollut mitään jumeja. :)

Koiralla nivelet kuulemma hyvässä kunnossa, ja muutenkin terverakenteinen.

Nyt hieronta- ja venyttelysessiot koiralle kaksi tai kolme kertaa viikossa. Tästä sessiosta toipuu vielä huomenna, mutta keskiviikkona tulisi olla ok. Ja jos liikkeet eivät näillä vinkeillä parane, niin sitten joko uudestaan fyssarille tai eläinlääkärille kuvattavaksi. :) Ajattelin, että nyt muutama kuukausi hoidellaan näitä, ja sitten käytän uudelleen Ritan tarkistuksessa.

Sori Tanja... :)

Me muutetaan suunnitelmia sen verran, että jätetään Kauhajoen näytelmät väliin. Ehtiihän sen viimeisen sertin hakea ensi vuonnakin. Sen sijaan se viikonloppu tokoillaan! Kaksi koetta olisi siis ohjelmassa, Kirkkonummi ja Helsinki.

Sitä ennen nyt liikkeestä maahanmeno kuntoon... Pöh. Luoksetulo oli taas sellanen työtapaturma, mutta vahvistetaan sitäkin. Lähinnä käskyjen selkeys siinäkin... Tärkeintä olisi kumminkin saada perusasennot suoriksi, mutta kun ne tuppaa menemään vinoon, kun koira ei ole skarppina. Ja se vaatii työtä... Siis oikeesti muutakin kuin iloista treeniä, pitää mennä sen mukavuusalueen ulkopuolelle. Ja sitä pitäisi siis suunnitellakin. Oi voi. Ehkä talven aikana.

Ja tuli viestiä, että ollaan mahduttu hakukokeeseen 10.9.! Se on UPK:n leirin aikaan, mutta katotaan. Pitäskö mennä vasta lauantaina ja antaa koiran nukkua kotona. Sit lauantaina vähän treeniä viimeistelyks ja illalla Nummi-Pusulasta Espooseen ja takasin. Mutta mahtava juttu! Kannatti herätä klo 00:00 lähettämään ilmoittautuminen.

Nyt siis koetta kokeen päälle! On vielä tän vuoden tavoitteista lunastamatta se peruspimeä. Tokon tavote oli vain startti, mutta nälkä kasvaa syödessä, ja ykköstä haetaan!

Illalla Ritan fyssari, vihdoin!

Ensimmäinen tokostartti

1. Luoksepäästävyys 10

2. Paikalla makuu 10

3. Seuraaminen kytkettynä 8
Pysähtyessä jäi vinoon seisomaan, loppuasento vino.
video

4. Seuraaminen taluttimetta 8,5 
Loppuasento vino
video

5. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 0 
Jäi seisomaan. Kuten videosta näkee, koira niiaa, ja näin tämän sivusilmällä, enkä sitten antanut uutta käskyä.
video

6. Luoksetulo 0
Vitutusten vitutus, lähti seuraamaan kun jätin istumaan.
video

  

7. Seisominen seuraamisen yhteydessä 9,5 
Vino loppuasento
video

8. Estehyppy 9,5 
Vino loppuasento
video

  

9. Kokonaisvaikutus 10

= yhteensä 138 pistettä, harmittava ALO3.

Harmittavasti kaksi pistettä kakkostuloksesta, ja edes jotenkuten onnistunut luoksetulo olisi mahdollistanut ykköstuloksen. Ja muuten sapettaa, kun olen ajatellut luoksetulon varmana liikkeenä! Maahanmenon nyt saattoi arvata, muttei luoksetuloa. Muuten ihan ok pisteet kaikista, jotka pisteytettiin. Tarkempaa koeselostusta myöhemmin.

Mutta jotain hyvää: koira kehässä kokoajan hallinnassa. Vielä kuukausi sitten hoin ettei tuosta tokokoiraa tule, kun ei se osaa olla kehässä rauhassa. Mutta toihan oli tosi hieno, vähän laama tosin. Mutta uutta putkeen kolmen viikon päästä...

Neljän herätys

Ja kyyhkypassiin.

Tänään oltiin passissa 5:00-7:00, ja minä ilman Ritaa vielä 8:30 asti. Ritalla nimittäin kuumui tänään, ja vein sen autoon.

Mutta passissa ennen ensimmäistä noutoa todella kivasti yli tunnin. Minä jopa nukuin tuosta ajasta puolet, ja heräsin vain laukauksiin. Rita siis niin nätisti, että ei herättänyt minua. :) Sitten tuli huuto, että nyt olisi noudettavaa, ja noustiin pellolle. Siellä oli korkeassa heinikossa kyyhky. Rita parin koukeron jälkeen kyyhkylle, ja nopea ylösotto ja palautus. Kun lintu oli mulla kädessä, huomasin, että se on elossa! Nopeasti lintu eteenpäin seuraavalle! Mutta näin toi siis hurttanen ensimmäisen haavakkonsa.

Rita passissa :)

Sitten palattiin takaisin piiloon ja Rita kävi levottomaksi. Ei tahtonut istua, sitten tuli istumaan syliin. Tärisi... Piippasi ihan hiljaa muutaman kerran. Melkein samantien tuli uusi nouto ja Rita sitten noutoon, vaikkei olisi pitänyt päästää. Pääsi linnulle, joka oli keskellä ajettua peltoa. Otti niin reippaasti että höyhenet pöllys ja sitten vähän ravisti päälle. Siitä koira sitten autoon, mutta omaa tyhmyyttä, kun tuollaisessa mielentilassa laittaa koiran noutoon! Nyt on varmaan kyyhkyt tältä syksyltä kyyhkyilty (ellei sitten vielä joku päivä intouduta...). Ensi lauantaina sitten sorsan aloitukseen.

Tokokoetta varten käytiin illalla vetämässä seuraamiset, liikkeestä maahan, luoksetulo sekä liikkeestä seisominen, niin että vain lopussa palkattiin. Ritalla vire taas oikein kiva, mutta kehuessa pomppi, jos yhtään liikaa innosti sitä... Ja ylläri: maahanjääminen hanskassa, mutta seisomisessa jäi maahan! Sitä saa, mitä vahvistaa, ja nyt piti vahvistaa seisomista. Luoksetulossa loppuasento oikein hyvä.

Seuraamisissa täykäännöksissä häröili, mutta se on mun epäjohdonmukaisuutta... Meinas siis kääntyä vasemmalle, kun sitä on vahvistettu. Siis kun teen täyskäännöksen kääntymällä itse vasempaan. Aamulenkillä seuraamispätkä, jossa täyskäännös oikean kautta. Kokeessa siis kokeillaan uutta, ei sitä mitä vahvistettu pidempään.

Saas nähdä kyllä. Niin paljon mitä pitää pelätä, mutta jos meniskin niin, ettei ajattele mitä kaikkea koira on joskus tehnyt väärin, vaan ajattelisikin sitä, mitä koira on tehnyt oikein. Sää on lupausten mukaan oikein kiva: pilvistä ja +20 astetta. Eipähän spekuloida vaan käydään katsomas... Jukka jo vitsaili, että käännytäänkö me Tikkurilan kohdalla takas. Sitä kerran kokeeseen mennessä on kääntynyt Kirkkonummella takaisin, niin kyllä perässä kuuluu!!

Passitreeniä

Päätettiinkin mennä jo tänään uusiksi kyyhkylle, mutta tuuri oli vielä huonompi kuin eilen... Eli tuloksena monta laukausta muttei yhtään kyyhkyä. Koira jälleen passissa kuin unelma: hiljaa odotteli ja kävi lopulta makaamaan. Laukauksiin terästyi, mutta kun mitään ei tapahtunut niin jälleen lepäsi.

Kaksi ylösajoa tehtiin pellon poikki, muttei koira oikein tajua sitä ideaa. Ihan hyvä, onhan tuo ensisijaisesti pelastuskoira, enkä halua sille mitään "aja lintuja - saat noutaa" -viettiä. Että rupeaa ajamaan lintuja siis muutenkin.

Jumankauta kun seurautin koiraa pellon ympäri niin neiti tuijotti silmiin seuratessa. :) Huomenna herätys klo 4 ja kyyhkylle taas aamupäivään asti.

Tokoilla jaksettiin vihdoin sitten illalla. Pidin tennispallotreenit ennen hakukoetta, mikä vaikutti maahanjäämiseen -> ennakoi! Nyt sitten vahingonkorjausta, ja helposti meni :) Jälleen: koira kuin unelma. Mä nykyään vaan hehkutan koiraa, mutta se on upea! Aloitettiin seuraamisilla ja toi oli kyllä sellasessa kontaktissa että huh. Vähän oli liiankin tiivis seuraaminen, mutta se korjaantunee koetilanteessa. Vähän liiankin löysäksi veikkailisin.

Maahanjääminen alussa hidas, sitten parani, ja lopuksi oli oikein nopea. Seisomaan jääminen perustasoa. Luoksetulossa loppuasento todella hyvä! Siis Ritaksi. Ja kokoajan sellanen tekemisen meininki ja vire. Jälleen, jos kokeessa olis toi fiilis... Oli taas todella ilo tehdä neidin kanssa.

Kokeiden starttilistat tuli. Rita starttaa numerolla 25 (29 starttaajaa). Eli alokasluokan viides starttaaja. Mennään paikalle hyvissä ajoin, mutta annan koiran lepäillä ennen starttia autossa, jotta jaksaa olla särmässä. :) Tottistelua kylläkin ennen luoksepäästävyyttä ja maassamakuuta, mut sit lepäilemään autoon ennen meidän starttia.

Illalla laitettu myös hakukoeilmoittautuminen menemään. Toivottavasti mahdutaan kokeeseen. :)

Kyyhkyjahtiin!

Meikä ei taida enää kirjoittaa tänne tulevan viikon suunnitelmia, kun ne muuttuvat jatkuvasti... vaan laitanpa kuitenkin: eli fyssariaika muuttuikin maanantaille, ja tänään mennään kyyhkyjahtiin! Mukaan tulossa myös toinen koira, mikä tekee homman mielenkiintoiseksi. Onneksi neidillä on lepoa alla (kun mä reippaana olin iltarasteilla eilen!).

---

Eli kyyhkyjahdissa oltiin tosiaan, lähinnä tuli testattua koiran hermot. Meidän paikka oli puun alla n. 50m ampujasta. Oltiin noin kaksi tuntia kaiken kaikkiaan, ja noutoja ei tullut montaa... Ensimmäinen ammuttiin pellolle, mutta koiran lähetin vasta ampujan luvasta, ja oli siinä vaiheessa jo unohtanut pudotuspaikan. Hajuja seurasi ampujan paikalle, mutta lopulta paikansi. Hetken nuuski lintua, sitten riista suuhun ja palautus käteen :) Upea. Ei kyllä tarvinnut yhtään pelätä, että suu olisi ollut levoton.

Passissa oli muuten ihan hiljaa, pari kertaa ihan hiljainen piip, ja sitten ei mitään. Istuin maitokorin päällä, ja koira vieressä ihan hiljaa katseli ympärilleen, että missä lentää. :) Todella rauhallisena pysyi. Välillä nillitti silmiin, että "kerro nyt, mitä teen, niin teen sen". Tuohonhan se on jalostettu. Ei olis vuosi sitten uskonut tätäkään.

Saatiin yksi ylösajokin, kun pellolla oli laskeutuneita kyyhkyjä, ja neiti hoiti tämänkin homman. Lauantaiaamuna uusiksi! Jos saatas silloin enemmän pudotuksia.

Passifiilis!

Kuvat pellolla. :)

"Saisko jo noutaa?"

Kiken eka pulu!

Ensimmäiset hälytreenit

Nyt on sitten takana Ritan ensimmäiset hälytreenit. :) Hälytreenit ovat siis harjoitus, jossa simuloidaan oikeaa etsintää. Koiran saa ottaa mukaan, kun sillä on alla edes yksi koesuoritus.

Tällä kertaa olimme Nuuksiossa. Alotimme klo 18 kokoontumisella, ja lähdettiin siitä sitten alue saatuamme. Tässä karttalinkki treenimaastoon. Etsintäalue oli Hauklammen länsiranta, siitä siirtyminen Kattilajärven länsirannalle, ja sen tutkiminen ja lopuksi vielä Urjansaari. Urjansaarella ollessamme tuli ilmoitus siirtyä Valkialammelle.

Päästyämme alueen reunaan huomasimme, että siellähän on toisen koiraporukan hälytreenit samaan aikaan. Samalta parkkipaikalta lähti juuri kaksi koiraa maastoon.

Kierrettiin alueelle hiekkatietä pitkin Hauklammelle, ja Rita oli liinassa. Kulki vetäen, muttei ollut hössö. Ihme tuulella taas, vähän alavireessä. Tämä näkyi erityisesti liikkeelle lähdettäessä: joi vettä ja söi ruohoa. Kulki huonosti. Eteni rantaa pitkin kymmenen metriä kerrallaan, ja sitten meni taas veteen. Jos paikalla olisi ollut esineitä/ihmisiä, olisi ollut kiva nähdä ilmaiseeko.

Irtosi kuitenkin kahdesti (mutta toiset koirat olivat kulkeneet juuri siitä). Lähetin pari kertaa rantaan, mutta ei ilmaissut. Kerran juoksi minua kohti ja otti matkalla rullan suuhun, mutta sylkäisi sen samantien. Huomasi, ettei kaikki ollut ok. Teki kuitenkin hajun saatuaan töitä kivasti, ja oli helppolukuinen. Sain sen irtoamaan pitkälle rinteeseen. Tahmea oli silti.
Mitään ei kuitenkaan löytynyt Haukjärven rannalta, ja jatkettiin välitaipale Kattilajärvelle. Koira kulki jo ihan eri tavalla, ja etsi aktiivisesti. Vastaan tuli kaksi sienestäjää ja edellä menevät koirat, ja kutsuin Ritan luokse. Odoteltiin hetki (koiraa kytkemättä) ja jatkettiin sitten eteenpäin. Sitten Rita nousi ympärillä nouseville rinteille. Sitten lähti vauhdilla takaisin päin, ja minä jatkoin eteen, ja ennen kuin huomasin, oli koira jo aika kaukana takana (sienestäjille päin menossa?). Sitä sitten jouduin huhuilemaan minuutin kaksi ja koira ilmestyi näkyviin. Oli ilmeisesti eksynyt porukasta. Pidettiin pieni tauko, ja takaa tuli koirakko, joiden koira tuli Ritaa tervehtimään. Kytkin Ritan hetkeksi.

Sitten jatkettiin Kattilajärven länsirantaa, ja Rita oli kokenut herätyksen. Liike ihan erilaista! Merkkasi vahvasti ylöspäin, missä toinen koiraporukka oli, mutta tuli kutsusta takaisin. Erittäin tyytyväinen olin neidin hallittavuuteen. :) Ranta tutkittiin, ja jonkin verran ohjasin koiraa tutkimaan rantaa tarkemmin. Muutaman kerran meni veteen ja nuuskutti siellä. Kierrettiin ranta ja poikettiin metsän poikki tutkimaan Urjansaari.

Suunnitelma oli kiertää ensin ranta, ja sitten nousta korkelle, mutta koira merkkasi niin vahvasti ja selkeästi ylös, että oli pakko nousta jo niemen kärjestä. Itsehän tässä vaiheessa olin tutkimassa rantaa, kun kartturimme Tanja huomauttaa, että koira olis nyt hajulla. Sinne sitten lähdettiin, mutta ylhäällä ei kuitenkaan ollut mitään. Mitä lie merkannut.

Tässä vaiheessa tuli ilmoitus, että pitää siirtyä Valkialammi tutkimaan. Niinpä lähdettiin sinne, ja koira kulki rennosti mukana. Yhdelle rinteelle alkoi sitten taas merkkaamaan, mutta ei kuulunut alueeseen, joten annettiin olla. Tultiin sitten lammen rantaan ja aloitettiin etsintä. Rita merkkasi taas ylöspäin, mutta siinä vaiheessa todettiin olevamme väärällä lammella (luultiin, että oltiin Kolmiperällä, mutta oltiinkin Urjalla). Siitä sitten suunta kohti oikeaa lampea. Kierrettiin suht vaikeakulkuinen rinne ja päädyttiin järvelle, joka olikin taas väärä. Paikannettiin itsemme Kattilajärven luoteisrannalle.

Koska koira oli jo kulkenut siinä vaiheessa niin pitkän matkan ilman ilmaisuja, menivät kartturit piiloon ja koira ilmaisi ne ihan täydellä innolla. :) Palkaksi pikkuluu. Sitten lähdettiin Kattilajärven rantaa pitkin etelään päin, siitä polkua pitkin Hauklammelle ja edelleen polkua pitkin Valkialammille.

Valkialammin vastarannalta huomattiin, että vedessä oli maalimies. Rita meni rantaan nuuskuttamaan, mutta sitä on vähän vaikea lukea veden äärellä, että onko hajulla vai ei. Kierrettiin ranta etelän kautta. Maalimiehen lähestyessä alkoi Rita merkata korkeammalle... Meni rinteitä, ja sitten maalimiehen kohdalla laski rantaan. Kun huomasi maalimiehen vedessä tuli vaikea tilanne: uidako maalimiehelle, vai ilmaistako se rannasta... No Rita tietty ui maalimiehelle, otti "rullan" (=lumpeen lehden, joka sattui sillä hetkellä olemaan pään alla) ja ui rantaan. Rannassa hämmentyi kun suussa olikin lehti, ja sylkäisi sen ja ravisti. Sitten tuli luokse ja lähetin sen uusiksi. Meni rantaan, otti rullan ja ilmaisi. Näytölle rantaan katse vedessä. Ja tämähän minulle riittää, palkka neidille :)

Alkukankeuksista huolimatta oikein kiva etsintätreeni! Maalimiehellä oltiin kymmenen aikoihin, eli maastossa oltiin ainakin kolme tuntia. Tosi kiva kestävyys pikkuneidillä! Välimatkat otti rennosti, mutta hajulle irtosi reippaasti. Olen pelännyt Ritan kanssa, että se saattaa väsyttää itsensä pitkässä etsinnässä, vaan miten kävikään. :) Matka oli linnuntietä 6,5 km, eli reilusti enemmän maaston muodot huomioiden, ja koiralle tietty vielä pidempi matka. Ja se, että koira oli niin kivasti hallinnassa, oli myös mainiota. Ilo oli taas työskennellä elukan kanssa.

Loppuviikkoon on taas tapahtunut aikataulumuutoksia. Kyyhkyjahti vaihtuikin lauantaille, eli ei tule aikatauluongelmia tokokokeen kanssa. Lisäksi fyssari on jo torstaina, mikä on hyvä. Kyllä neiti taas veteli sellasia loikkia puunrunkojen yli metsässä, että ei onneksi mitään vakavampaa voi olla!

Koiranlukuharjoitus

Täältä löytyy videota näistä treeneistä.

Kokeessa huomasi, etten lue koiraa hirveän hyvin (siis tulkitsen tietyt pistot hajulle lähtemiseksi, vaikka etsiikin vain, ja sitten kun lähtee hajulle, tulkitsen sen pelkäksi etsimiseksi).

Pyysin, etten saa tietää maalimiesten paikkaa etukäteen. Ensimmäisen halusin parisataa metriä pitkälle taipaleelle ennen lampea, ja yhden lammen rantaan toiselle puolen.

Etukäteen pelkäsin taas, että koiralla olisi väsynyt vire, kun oli taas pöyrän vierellä ravaus takana, mutta väärässä olin. Koira oli taas ihan hypermielentilalla. Siinä sitten seistiin tovi, ja odoteltiin, että rauhoittuu. Laitoin sen sitten paikallemakuuseen muutamaksi minuutiksi, ja sitten seurautin nami kädessä (koiran pään takana, ei heruttaen) lyhyitä pätkiä. Jaksoi keskittyä seuraamiseen hyvin, eikä siinä hössöttänyt.

Sitten lähetin koiran toisen auton ohi (takakontti oli auki, ja siellä koira), mutta ei tuo siitä välittänyt vaan irtosi kauemmas. Palasi melkein samantien takaisin päin rulla suussa! Ei kuitenkaan tullut ilmaisemaan, vaan koukkasi metsään ja tuli sieltä sitten luokseni. Pudotti rullan ja jatkettiin sitten matkaa.

Koira rupesi merkkaamaan pienen kallion alla, ja ajattelin että maalimies on varmaan kallion päällä tai polun toisella puolella nousevassa maastossa. Sitten kun vihdoin totesin, että nyt se on jollain hajulla, oli perässä olija huomannut tämän jo aikaisemmin. Pöh. Rita sitten kiipesi ylös kalliolle, ja palasi rulla suussa. Jäi istumaan n. 0,5m liian eteen, ja pudotti rullan. Omatoimisesti uuteen ilmaisuun, ja tämä meni paremmin. Pyysin istumaan ennen näytölle lähetystä (tämä osa isompaa suunnitelmaa, selitys lopussa ;)). Vaikka olin hidas, ei koira tullut ilmaisemaan uusiksi (näki kokoajan minut), mutta maalimiehen käsiä nuuskutti, että olisko sillä neidin palkat. Ei ollut kuitenkaan lähminyt. Maalimies istui katajaan nojaten.

Sitten matka jatkui ja tultiin lammelle. Neiti meni seisomaan laiturille. Haistoi varmaankin maalimiehen, joka oli sitten toisella puolen lammen rannassa. Olisko kunnon noutajaihmisenä pitänyt koittaa läpiuittoa? ;) Kutsuin pillillä rannasta ja tuli nätisti.

Kierrettiin lampea, ja Rita sitten irtosi pidemmälle, ja siinä vaiheessa totesin, että lähti maalimiehelle, mutta palasikin ilman rullaa. Jatkettiin eteenpäin ja irtosi uudelleen. Jäin odottelemaan, ja tovihan neidillä kesti, mutta palasi sitten rullan kanssa. Ilmaisu ok, ja näytölle. Maalimies istui ihan lammen rannalla muutaman puun välissä.

Rita oli kuulemma mennyt maalimiehelle, ottanut rullan, mennyt lammen rantaan läträämään ja juomaan, todennut ettei rulla suussa voi juoda, sylkäissyt sen, juonut, mennyt maalimiehelle uudestaan ja lähtenyt ilmaisemaan.

Halusin nimenomaan nähdä koiran käyttäytymisen, kun alueella onkin lampi. Olen tyytyväinen, että homma ei veden takia jäänyt kesken (vaikka vähän viivästyikin). Sitten kun hommat oli saatu hoidetuksi, kävi neiti pulahtamassa liivit päällä.

Harmi muuten, unohdin antaa maalimiehille palkat, ja jouduin tuomaan ne. Nyt meillä taitaa hetken aikaa maalimiehet palkata, ja vahvistaa näyttöä (välillä tulee näytöltä 2m minua vastaan, kun olen tulossa näytölle, mikä ihan ok, mutta jos vielä voimistuu käytös, niin...).

Silleenhän tuo koira on helppolukuinen, että mäen alla alkoi vimmattu etsiminen (siksak nopeilla suunnanvaihdoilla) ja sitten toiselle maalimiehelle irtosi pidemmälle kuin muuten. Näitä treenejä lisää, etten tiedä missä maalimies on, ja joku toinen taas tietää. Saan siinä sitten vapaasti tulkita hurtan liikkeistä, että onko hajulla vai ei.

Niin, ja se miksi haluan koiran istuvan ilmaistessa on, että haluan tilanteesta vähemmän hektisen. Nyt on menty vähän sillä linjalla, että otan rullan ja samantien matkaan. Tämän takia on rullan luovutus ihan löperö. Palkkaan myös rullasta satunnaisesti. Katsotaan miten toimii. :)

Katseltiinpa taas koiran liikkumista treenin jälkeen, ja nyt todettiin, ettei kävellessä halua viedä oikeaa jalkaa taakse. Ravissa liikkuu kuitenkinkin hyvin. Olenkin ravauttanut Ritaa pyörän kanssa, ja aion treenatakin, kun ei se oireile kipua. Perjantainahan se sitten selviää, mikä kävelyssä mättää.

Tuli muuten myös nyt dilemma, kun sunnuntaina olisi tokokoe ja kyyhkyjahti samaan aikaan! Saattaapi olla että tokot polttelee nyt liikaa, ja mennään kokeeseen... Ajatuksena oli mennä kyyhkylle jo keskiviikkona, mutta kannattaa kuulemma mennä heti aamusta, jolloin päädyttiin sunnuntaihin...

Lihasongelmia?

Olen seuraillut viime aikoina, että kävellessä Rita käyttää takapäätä varsin oudosti. Askellus on töpöttämistä, ja joku sanoi, että oikea takajalka jopa "lonksuisi". Minun silmään näyttää, että vähän ontuu oikeaa takajalkaa. Jopa ei-koiraihminen katsoi, ettei kulku ole täysin tervettä. Olen käynyt jalkaa ja selkää läpi, mutta ei jalasta arista lihaksia eikä tassun pohjaa. Selässä jännittää selän hieroessa...

Ritalle siis fysioterapiaan aika mahdollisimman pian, ja jos ei sitä kautta löydy apua, niin lääkäriin ja kuvattavaksi. Toivottavasti olisi vain lihaksissa, eikä esimerkiksi selässä... Olen kokoajan puhunut että täytyy viedä hierojalle usein, mutta en ole saanut aikaiseksi. Nyt itseä niskasta kiinni ja fyssarin tuomion jälkeen jatkotoimenpiteet. Eikä se itseltäkään paljoa vie vaivaa hieroa koiraa esimerkiksi televisiota katsoessa. Varsinkin kun tekee koiran kanssa näin paljon, kuuluu jo ihan hyvään koiranpitoon....

Nyt toivotaan, että ei olis mitään vakavaa...

Ma 8.8.: Ritalle on varattu perjantaiksi aika fysioterapeutille. Onneksi lonkat on tutkittu terveiksi. Fyssarin mukaan katsotaan ekalla kerralla kaikki liikkeet, ja jos löytyy vakavampaakin häikkää niin passittaa sitten meidät eläinlääkäriin.

SPeKL haku peruspimeä

Lainaus pimeäetsintätreenistä:

"Lisäksi itselle todella hyödyllinen pointti oli, että ne hajut todella laskee alaspäin yöllä. Kaikki maalimiehet napattiin alempaa. Lisäksi etsintäsuunnitelmaa pohtiessa täytyy miettiä tarkempi kuin perinteinen "ympäri ja halki", kun koira voi noin läheltä kiertää maalimiehen haistamatta sitä..."

Ja miten kävi. Etsintäsuunnitelma oli ympäri ja halki. Sinänsä hyvä suunnitelma, kun alue oli rinne, jonka alareuna oltaisiin ensin tarkistettu. Muutinpa kuitenkin suunnitelmaa....

Eniten pelottanut hallittavuusosuus meni hyvin. Rita ei säntäillyt yhtään, vaan koko matka jalan vieressä. :) Ei kyllä seurannutkaan, vilkaisi pari kertaa matkan aikana ylöspäin, mutta sitähän ei vaadita. Paikallamakuussa oltiin neljä minuuttia kolmen sijaan, kun käytiin niin keskittyneesti sääntöjä läpi. Rita nousi kahdesti seisomaan. Ei liikkunut tai muuta, seisoi vain paikallaan. Kaukokäskyllä molemmilla kerroilla maahan.

Alueelle mentiin liina kireänä. Lähetin alueen kulmalta ja nousi niin varmasti rinnettä ylös, että päätin muuttaa etsintäsuunnitelmaa ja lähteä tukemaan koiraa. Matkalla ylös Ritalta irtosi rulla ja siinä sählättiin, että saatiin se takaisin kiinni. Koira liikkui todella kivasti! Sitten ylärajalta merkkasi vahvasti alas, mutta palasi ilman rullaa. Otin pari askelta alaspäin, muttei tahtonut sinne irrota sitten. Jälkikäteen sain tietää, että siellä oli ensimmäinen maalimies.

Edettiin jonkin matkaa ja koira irtosi taas alas. Viipyi siellä hetken kello kilkattaen, ja palasi sitten rulla suussa. Nappasin sen siltä, ennen kuin ehti perusasentoon (koska pelkäsin että pudottaa liian aikaisin...), ja sitten se jäikin seisomaan eteeni. Tuijotti takana seisovien ratamestarin ja testaajan lamppuja. Jouduin kääntämään koiran ympäri, kun ei omaehtoisesti kääntynyt. Laitoin liinan, mutta oli jo ihan omissa sfääreissään. Jouduin odottamaan hetken, että otti kontaktin ja sitten vauhdilla näytölle. Juostiin jokunen matka ja sitten koira pysähtyi seisomaan kuusikon keskelle ja katsoi minuun. Totesin, että that's it, ja kun testaaja pääsi paikalle, niin ilmoitin, ettei koira löydä näytölle. Testaaja totesi, että tämä oli sitten virheilmaisu ja hylätty koe. Maalimies oli kuusikon toisella puolella kuopassa makaamassa, eli ihan vieressä.

Oli onneksi käynyt maalimiehellä, eli ei virheilmaisu sentään. Maalimies sanoi, että kuulosti siltä, että tultiin liian vauhdilla näytölle. Voisko liina vaikuttaa, kun koira joutuukin ohjaajaa raahaamaan perässä? Iso syy on kuitenkin varmasti se, että tultiin maalimiehelle yläpuolelta, jonne ei hajua maalimieheltä tule. Koiran olisi pitänyt pimeässä metsässä löytää suoraan maalimiehelle muistin varassa. Ei onnistu tällä määrällä pimeäetsintöjä. Niinpä tämä fiksu etsintäsuunnitelmanmuutos koitui meille kohtaloksi.

Koira oli kyllä kaikesta huolimatta hieno. Jaksoi etsiä ja mennä, olen siihen todella tyytyväinen. Tekee töitä niin kivasti. Jospa mäkin joskus opin. :)
Nyt lisää etsintäharjoituksia. Mähän jumalauta tajusin vasta että meillä on vain muutama oikea etsintätreeni alla! Ja kun ratamestarikin osasi lukea koiraa paremmin kuin minä, niin tarvitaan kyllä treeniä (Rita kuulemma tekee silmukkaa etsiessään, mutta hajulle lähtee suoraviivaisesti, pitääpäs seurata). Seuraava etsintätreeni tiistaina, kun on hälytreenit.

Aion kyllä laittaa ilmoittautumiset jo syyskuun kokeisiin. Itse koen kyllä vakavaa koepaniikkia. Jospa uudet etsintäharjoitukset lisäisi luottoa, kun tietää miten koira toimii (ja että se tosiaan toimii). :) Varmuutta tekemiseen siis.

Viimeistelytreeniä

Mentiin Perttulaan tekemään viimeistelytreenit lauantaiyötä varten. Ensin tehtiin seuraamisia. Lyhyitä pätkiä, ja palkka tennispallolla. Ihan kivalla vireellä, ajoittain laski kontaktin, mutten vahvistanut sitä lainkaan. Loppua kohti paransi, ja käännöksiin tuli terävyyttä palkkaamalla heti käännöksestä heittämällä pallo. Saatiin pari pidempääkin pätkää täydellisessä kontaktissa.

Sitten tehtiin ilmaisua. Rullan luovutus on välillä turhan hätäinen, ja koitettiin nyt vahvistaa oikeanlaista luovutusta. Oltiin parkkipaikalla, maalimies kymmenen metrin päässä. Oli meillä kosketuskeppikin, mutta ihan rekvisiittana, kun ei tuo siihen tahtonut koskea. Eipä haitannut, ilmaisut hyviä. Suu rullalla levoton, muttei sylkäissyt sitä. Palkkasin luovutuksesta. Neljä toistoa ilman näyttöä, ja viimeiselle näyttö.



 Sitten maalimies meni hiekkatien varteen pusikkoon piiloon, ja lähetin Ritan etsimään. Olipas taas jännästi hajut, kun ei oikein tahtonut paikantaa. Nousi rinnettä ylös (helle). Kun lopulta paikansi maalimiehen, loikkasi vasten. En hyväksynyt, vaan pistin korjaamaan. Palauttaessa rullaa nuuski matkalla maata kulkiessaan luokseni... Ei kuitenkaan pysähtynyt tai hortoillut, joten hyväksyin. Maalimies palkkasi näytöllä. 

Illalla käytiin sitten vielä tottistelemassa pimeällä omalla pellolla olevalla polulla. Aloitettiin paikallamakuulla, joka meni mallikelpoisesti. Seuraamisessa laitoin lampun himmeälle ja osoitin sen alaspäin - koira seuras niin pirun hyvässä kontaktissa että huh! Varmaan tuijotteli valoa, tomppeli.

Koska Rita oli niin kivalla tuulella, niin mentiin vielä parkkipaikalle tekemään liikkeestäjäämisiä. Satunnaisesti seisomaan ja maahan, ja koira tykitti 100% oikein :) Ollaan niistä pidetty taukoa, koska seuratessa alkoi ennakoimaan jäämistä, ja se heikensi seuraamista. Ehkä ensi viikolla joku päivä vielä muistellaan niitä, mutta sitten keskitytään seuraamistreeneihin ja lepäämiseen. :)

Hirveä treenihinku, mutta pakkohan se on säästellä koiraa. En enää varaa meille tälläistä koeputkea, jotta me oikeasti ehditään jossain välissä treenatakin!

Pimeäetsintäharjoitus

Mentiin tekemään Vihtijärvelle pimeätreeniviimeistely ennen koetta, sillä edelliset pimeäetsiskelyt on tehty keväällä... Aloitimme noin klo 22:30 (?).

Olipas hössötystä, koira loikki melkein tasajalkaa autosta otettaessa (on vähän mielialahäiriöinen tuo mun koira...). Luoksepäästävyydessä nousi, mutta rauhallisemmin kuin normaalisti, eli ei hyppinyt vasten, vaan nousi vaan rapsutettavaksi. Seuraamiseen meinasin ottaa sen suoraan, vaikka hössötti. Sai silti siirrettyä sitä hössöä siihen seuraamiseen, ja osa matkasta meni kivasti, vaikka olikin tolla mielellä. Sitten edisti, ja korjailin ja koira päätti nuuskia penkkoja. Prässäsin Ritaa... Mutta saatiin matka suoritettua, ja sitten paikallamakuuseen. Tämähän siltä onnistuu vaikka miten hössöttäisi. Vaan ei: se nousi seisomaan ja tuli luokse, ja kun vein sen uudestaan niin nousi istumaan!! En kyllä tajua, että mikä tässä oli normaalia hankalampaa? Pimeys? Vai se että oli virtapiikissä?

Sain sen kuitenkin paikallamakuuseen, oli 2 min, ja välipalkkasin. Sitten liivit niskaan ja matkaan. Lähti aika vauhdilla, mutta meni alueen ulkopuolta. Päätin, etten prässää ja annoin mennä, mutta siirryin itse alueen reunasta 10 m sisempään kävelemään. Teki ajoittain pitkiä lenkkejä alueelle, mutta palasi tyhjänä. Kerran sitten menin sen mukaan, mutta ei irronnut sen enempää.

Sitten tultiin alueen lounaisreunaan, jossa tieltä olisi pitänyt mennä metsään. Koira irtosi metsään, ja jäin sitten tein reunassa olevalle hiekkakuopalle odottelemaan. Meni tovi, ja neiti palasi rulla suussa - suoraan hiekkakuopan pystysuorasta seinästä! Rullan luovutus oli ok. Näytölle mentiin liinassa, ja neiti veti minut pystysuoraa seinää ylös. Juostiin sitten niin helkkarin pitkä matka, että ajattelin koiran jo unohtaneen, mistä oli tullut. Mutta siellähän se maalimies oli :) Karttaikkunan etäisyysmittarin mukaan vajaa 80 m ilmaisumatka! Hienoa. Maalimies makoili kokonaan makuupussin sisällä, ja koira oli astunut maalimiehen päälle, mutta voiko tuosta sakottaa hirveästi pimeässä.

Sitten jatkettiin "jyrkänteen" reunaa pitkin, ja koira merkkasi kokoajan alaspäin (haju kulkee illalla alas), mutta se oli alueen ulkopuolta. Bongasin sitten itse maalimiehen noin 30 m meistä oikealle, mutta Rita ei saanut siitä hajua. Leikkasin sitten maalimiestä päin, ja Rita juoksi ehkä 10 m päästä maalimiehestä, eikä saanut siitä hajua (istui alempana loivalla rinteellä kiveen nojaten). Rita sitten irtosi kauemmas hajun mukana, mutta palasi, ja ohjasin sen melkein suoraan maalimiehelle. Nuoli maalimiehen naaman, ja ilmaisi sitten, mutta menikin mukanatulleen viereen ja pudotti rullan. Tuijotti sitten minua, että häh. :D Lähetin Ritan uudelleen, ja taas nuoli maalimiehen naamaa. Päästin silti näytölle, kun en tuossa halunnut sitä enää prässätä tuossa vaiheessa. Maalimies kuitenkin tuttu, ja kokeessa toivottavasti vieraat maalimiehet.

Sitten tajuttiin, että alue onkin isompi kuin oli tarkoitus (tarkoitus oli tehdä 1,5 ha alue), joten kysyin suoran reitin seuraavalle maalimiehelle. Sinne mentiin, ja koira liikkui oikein kivasti (ottaen huomioon ettei ilma liikkunut lainkaan, ja koira kokoajan aktiivisesti etsi hajua). Sitten näin taas maalimiehen ennen Ritaa. Maalimies istui musta takki päällä kivellä, ja Rita ohitti sen ylempänä rinteellä ihan muutaman metrin päästä... ajoi sitten hajua alemmas rinnettä ja sitä kautta paikansi maalimiehen. Todella nätisti otti rullan maalimiehen vierellä. Ilmaisu ok, mutta rullan luovutti turhan herkästi... Kokonaisuudessaan aikaa meni kuulemma 25 minuuttia.

Tarkastelinpas huvikseni alueen koon (Karttaikkunan avulla), ja kyllä se aika reilun kokoinen oli: 69 000 m2 = 6,9 hehtaaria!! Me nyt tosin se yksi kulma poikkastiin, mutta reilun kokoinen silti. Ja olen kyllä tyytyväinen, että tehtiin näin iso alue viimeistelyksi, niin tuntuu se kokeen vaivaton 1,5 hehtaaria sitten pieneltä. ;)

Nyt loppuviikon ohjelmassa on rullanluovutusharjoituksia. Eli ihan simppeliä jossain kentällä. Siihen perusasentoon istutaan, ja rulla luovutetaan vain mun luvalla (vaikka otankin sen nopeasti, ei se tarkoita, että sen saisi sylkäistä samantien).

Toinen loppuviikon treeni on pimeässä paikallamakuu, kun itse taskulampun kanssa seison etäämmällä. Siis jumalauta, se paikallamakuusta nouseminen sai koko treenin tuntumaan epäonnistuneelta. Mutta sitä nyt teholla, ja varmuutta. Okei, ehkä mä en kokeessa ota koiraa suoraa autosta seuraamiseen ja paikallamakuuseen. Se voi kyetä suoraan autosta menemään etsimään, mutta tottikset vaatii kyllä vähän pienempää virettä.

Täytyy kyllä todeta, että todella epävarma fiilis lauantaista... Mut sen näkee sitten, turha stressata etukäteen. Tosi hyvä, että saatiin treeni kuitenkin pohjalle ennen koetta. Rita irtosi oikein kivasti; ei voi ainakaan hirveästi moittia itseluottamuksen puutteesta, kun koira irtoaa maalimiehelle 80 m pimeässä. Lisäksi itselle todella hyödyllinen pointti oli, että ne hajut todella laskee alaspäin yöllä. Kaikki maalimiehet napattiin alempaa. Lisäksi etsintäsuunnitelmaa pohtiessa täytyy miettiä tarkempi kuin perinteinen "ympäri ja halki", kun koira voi noin läheltä kiertää maalimiehen haistamatta sitä...

Tottistelua jälleen

Viimeiset pelastuskoiratreenit on tehty ties milloin, mutta tottistella jaksetaan ahkerasti.

Rita oli tänään ihan huipputuulella! Mikähän sillä on... Kontaktissa jatkuvasti, ja hyvällä vireellä koko treeni (45min). Luoksepäästävyys on nyt ratkaistu, eikä tänäänkään noustu kertaakaan luoksepäästävyydessä. Paikallamakuu tutusti hyvin (alkuun 3min, sitten toisten seuraillessa ympäri uudelleen muutama minuutti). Luoksetuloissa loppuasento ensimmäisellä kerralla hyvä, sitten jäi taas vinoon. Kertakaikkiaan kuitenkin tosi onnistunut treeni.

Mielessä on pyörinyt kokeen peruminen vireettömän seuraamisen vuoksi, mutta taas tuo ötökkä yllätti! Jos on 14. päivä tuollaisella vireellä varustettu, niin mennään kyllä kokeeseen. Vaikuttikohan eilinen vapaapäivä? Ensi viikolla siis ainakin pe-la lepoa. On tää elämä yhtä lepoa nykyään... ;)

Koska pitihän sitä fiilistä koittaa pilata, mentiin vielä hiekkakentälle tekemään tottistelua damien kanssa. Seuraamisen aikana tuli markkeeraus, ja seuraaminen jatkui. Tämä meni ok, kontakti oli damissa, mutta pysyi seuraamispaikassa (ei seuraa-käskyn alla, vaan "nätisti"). Sitten tuli markkeeraus kun odotettiin, ja sen jälkeen seuraamista. Veto oli damille, mutta pysyi mukana ok. Sitten satunnaisesti damit lenteli ja koira seurasi ja nouti. Kerran lähti huitelemaan (vaikkei mitään oltu heitetty) ja pari minuuttia etsittyään tuli takaisin... Sitten jatkettiin. Löpsöä seuraamistä tämän jälkeen: veto oli damissa. Odotin kuitenkin että seurasi pätkän oikealla paikalla ennen kuin päästin noutoon. Seuraaminen damia kohti oli kuitenkin hyvää: ei edistänyt.

Loppuun otettiin ykkösmarkkeeraus pusikkoon, ja se meni hyvin. :)

Tunnisteissa vaihtuu nyt NOU/NOME -> WT, sillä treenaamme WT tehtäviä ajatellen, emme NOMEa. :)