Tänään ei olla treeenattu, mutta kirjoitellaanpas nyt taas vähän suunnitelmia.
Edelleen fiilikset huipussa eilisen johdosta. Tulos tarkoittaa sitä, että Rita on sertin päässä muotovalion arvosta. Syksyn näyttelyitä katsoessa ei näyttäisi hirveästi meille sopivia näyttelyitä olevan, mutta muutamaan pistän nyt ilmoittautumiset menemään (Kauhajoki ja Hyvinkää). Saattaa olla, että jää sertijahti ensi vuodelle, mutta käytetään nyt kaikki vähänkin mahdolliset mahdollisuudet. Rita ei pudottanut karvaa juoksun jälkeen, kuten viimeeksi, vaan on nyt "hyvässä" karvassa (siis Ritaksi). Muoks 3.8.: en ilmoitakaan Ritaa Hyvinkäälle, vanhoja tuloksia selaamalla voi todeta, ettei neiti välttämättä ole ihan tuomarin mieleen.
Lisäksi taipparitulos tarkoittaa, että riistatreenailut jää meiltä aika minimiin. Sen sijaan keskitytään WT-juttuihin. Jotenkin ei ole taippareiden takia ollut motivaatiota treenata näitä juttuja, mutta nyt tuo "peikko" on poissa tieltä, ja treeni-ideoita ja -motivaatiota löytyy! Kokeet vaan on sen oloisia, että voi olla, ettei koskaan startata. Tavoitteena kuitenkin tehdä treeniä asian suhteen ja harjoitella järjetelmällisesti vaikeampia juttuja sekä hallittavuutta tietysti. Syksyn teemana ohjaukset. :)
Ensi viikonloppuna sitten hakukoe. Tuntuisi liian hyvältä tuurilta, jos sekin läpäistäisiin. Toisaalta koira on niin näpsä, että voi taas yllättää. Toivotaan. Ensi viikolla taas lepoa aika paljon. Maanantaina tottistelua, keskiviikkona ehkä pelastuskoiraillaan, ja jos tekisi joku yö pienen pimeäetsinnän, niin eiköhän se olis siinä. :)
sunnuntai 31. heinäkuuta 2011
lauantai 30. heinäkuuta 2011
Taipumuskoe Rengossa
Voihan taipumuskoe.
Aamu alkoi klo 8 herätyksellä. Idea oli, että ehdittäisiin kunnolla lenkille ja sitten matkaan. Noh, lenkistä ei tullut kunnollista, kun koira ei tahtonut lenkkeillä, vaan seurasi koko lenkin. Ajattelin, että kivalla mielentilalla mennään ainakin, jos ei muuta.
Sitten haettiin auto (ISO kiitos Jukalle) ja lähdettiin kohti Renkoa.
Paikalla vein Ritan lenkille rantaan, ja se veti sinne. Meni istumaan rannalle, että "missä lentää, mistä noudan?". Ajattelin siinä vaiheessa, että just se mielentila jota ounailinkin...
Tuomarin tervehdyksessä käytiin luoksepäästävyys ja Rita ei noussut perusasennosta! Taippareissahan tätä ei vaadita, mutta tokoa ajatellen. Ajattelin, että jos ei muuta, niin tämä ainakin jäi päivästä käteen. :)
Oltiin kolmantena suoritusvuorossa. Ensimmäisen koiran ekan laukauksen Rita oli autossa. Sitten mentiin vapaana kävelemään metsään, kun tuli toinen laukaus (ei noteerannut hirveästi). Odotuspaikalla olimme, kun meitä ennen oleva koira oli suoritusvuorossa, ja silloin alkoi jo vähän kuumua. Söin siinä sitten mustikkaa, ja koitin pitää edes itseni rauhallisena. Kun toinen koira tuli pois suorituspaikalta, laitoin Ritan paikallamakuuseen (noin minuutti), ennen kuin meidät kutsuttiin suorittamaan.
Koira veti suorituspaikalle. Rannalla Rita taippariotteeseen, ja molemmat lokit ylös nätisti. Kävin nostamassa ne rannasta varmuuden vuoksi. :) Sitten koira hihnaan ja kohti hakuruutua. Siinä vaiheessa oli ylimääräinen puhti poistettu koirasta, ja se ei vetänyt ennen kuin noin 10m ennen ruutua vissiin haistoi riistat, ja sitten taas hihna kireäksi.
Haku oli se osio, jota eniten pelkäsin. Koira taippariotteeseen, heitto ja laukaus. Sitten odoteltiin, että heittäjä ja ampuja tulivat pois. Sitten koira riistalle ja saman tien suuhun. Vilkaisi ruutua ja lähti sitten omatoimisesti palauttamaan.
Tämän jälkeen vielä kolme toi: yhden oikeasta reunasta, yhden takareunasta ja yhden keskeltä. Kerran näin, että linnun asentoa suussa korjattiin, muuten tosi nätisti. Kaikki palas käteen. Rita liikkui varsin rauhallisesti. Oli todella helppolukuinen, kun liikkui ruudussa - hajun saatuaan alkoi tarkentamaan niin selkeästi. Jotenkin koira oli juuri siinä mielentilassa, jossa sen halusinkin olevan! Ja kun tuomari keskeytti neljännen jälkeen, olin ymmälläni, että niin nopeasti. :) En varmaan pelastuskoirakokeenkaan aikana jännittänyt näin paljon... Ihan uskomatonta. Kädet täris niin, että ei ole edes mahdollista. Pilliä ei muuten tullut käytettyä ollenkaan. Lähetin koiran ja otin riistat vastaan, muuten olin passiivinen. Mut onneks meillä pilli roikkuu niin nätin helminauhan päässä, että se on ehkä enemmänkin kuin asuste. :D
Sitten odottelemaan jälkeä. Kun otin koiran autosta, oli se täysin laama. Koitin innostaa sitä, mutta se seisoi häntä roikkuen. Jäljellä sitten lähti ihan ok, ei niin reippaasti kuin viimeeksi, mutta ei myöskään mörköillyt. Eteni jonkin verran, ja sitten vähän sähläili ympäriinsä, ja sitten palasi luokseni. Uusi lähetys, ja taas jotain sähelsi, mutta eteni sitten kanin luokse (ainakin lähiympäristöön). Tohotteli siellä aikansa. Ei siis ollut näköyhteyttä sinne... Palasi sitten ilman pupua, ja tuomari kiersi takakautta pupulle katsomaan, että oliko Rita käynyt siellä. Pyysi kanilla, että lähetän Ritan, ja pistin sen menemään. Kun Rita huomasi, että siellä on ihminen, pysähtyi ja jäi tuijottamaan häntä heiluen. Ei liikkunut varmaan puoleen minuuttiin ja tuli sitten luokseni. Eihän treeneissä saa mennä ihmisiä moikkaamaan, kun ollaan hommissa (ja melkosen väsyneitä). Lähetin uusiksi, ja eteni tällä kertaa tuomarille. Hän heitti kanin maahan ja Rita nappasi sen välittömästi ja palautti. Meni kuulemma jälki "rimaa hipoen", mutta näistähän ei tyylipisteitä jaeta. NOU1 TULI!!! :)
Ei jumalauta. :) On se täydellinen koira. Vuosi sitten palautusongelmat ja riiistan rikkomiset, ja nyt kaikki palas suoraan käteen ja ehjinä... Niin se vaan ikilapsikin aikuistuu. Siitä on kasvanut juuri se koira, jonka haluan omistaa. :) Etukäteen mietittynä olen ajatellut, että tämä on ehkä Ritvan kanssa se suurin haaste, ja nyt se on voitettu. Kotimatkalla neiti sai syödä palkintohampurilaisensa, kyllä tää lahjominen näyttäs toimivan!
Yleisesti kokeesta on vielä todettava, että kyllä flatit on upeita! Hienoa työskentelyä ja seitsemän uutta taipunutta flattia :)
Arvostelu löytyy kohdan Kokeet alta, mutta laitetaan se vielä tähänkin:
Taipumuskoe, Renko
Tuomari Juha Tenhunen
NOU1
1. Sosiaalinen käyttäytyminen: Suhtautuu hyvin vieraisiin ihmisiin ja koiriin.
2. Uimahalu: Syöksyy veteen ja ui hyvin.
3. Hakuinto: Tekee sopivavauhtista, tehokasta työtä kattaen koko hakualueen.
4. Noutohalu: Ottaa kaikki linnut nopeasti ja empimättä.
5. Nouto-ote: Hyvä kaikista linnuista.
6. Palauttaminen: Lokit rannalle, varikset vauhdikkaasti ja suoraviivaisesti ohjaajalle käteen.
7. Reagointi laukaukseen: Tarkkaavainen.
8. Itseluottamus ja aloitekyky: Suuria vaikeuksia päästä jäljestysen alkua pidemmälle, mutta saadaan lopulta etenemään kanille.
9. Yhteistyö: Erittäin hyvä, eleetön yhteistyö.
10. Yleisvaikuitelma: Hyvässä yhteistyössä toimiva koira, jota ohjataan eleettömästi, ja joka suorittaa muut tehtävät hyvin, mutta kaninjälki tuottaa ongelmia.
Onnellinen omistaja ja väsynyt pikkukoira. :)
perjantai 29. heinäkuuta 2011
Fiiliksiä ennen koetta...
Torstaina piti mennä rakennusetsintätreeneihin, mutta ei mentykään. Sen sijaan tehtiin pitkä lenkki. Tänään taas treenattiin, vaikka koe onkin jo huomenna.
Tottisteltiin. Tehtiin alkuun pidempiä seuraamisia, ja lopuksi liikkeellelähtöjä ja käännöksiä. Vireetöntä ja aikalailla mukanatulemista.
Sitten paikallamakuu, ja toinen koira seurasi ihan vierestä ja edestä. Sitten toinen ohjaaja käveli Ritan yli kolmesti. Kerran nousi, mutta siinäkin vissii katsomaan, kun toisella ohjaajalla oli käsi taskussa. Paikallaololiikkeet onnistuu näillä keleillä hyvin. ;)
Taipparit ei jännittäneet yhtään ennen eilisiltaa. Sitten alkoi paniikki ja kauhukuvat. Jotenkin kokeenläpäisy ei tunnu epätodennäköiseltä vaan mahdottomalta. Tekis mieli perua, mutta jos nyt perun, niin emmä sinne koskaan saa mentyä. Treenikaveri totes osuvasti että toivottavasti mä pysyn itse rauhallisena, kun toivoin, että Rita pysyis rauhallisena... :D
Tottisteltiin. Tehtiin alkuun pidempiä seuraamisia, ja lopuksi liikkeellelähtöjä ja käännöksiä. Vireetöntä ja aikalailla mukanatulemista.
Sitten paikallamakuu, ja toinen koira seurasi ihan vierestä ja edestä. Sitten toinen ohjaaja käveli Ritan yli kolmesti. Kerran nousi, mutta siinäkin vissii katsomaan, kun toisella ohjaajalla oli käsi taskussa. Paikallaololiikkeet onnistuu näillä keleillä hyvin. ;)
Taipparit ei jännittäneet yhtään ennen eilisiltaa. Sitten alkoi paniikki ja kauhukuvat. Jotenkin kokeenläpäisy ei tunnu epätodennäköiseltä vaan mahdottomalta. Tekis mieli perua, mutta jos nyt perun, niin emmä sinne koskaan saa mentyä. Treenikaveri totes osuvasti että toivottavasti mä pysyn itse rauhallisena, kun toivoin, että Rita pysyis rauhallisena... :D
tiistai 26. heinäkuuta 2011
Tottistelua
Eilen vietettiin vapaapäivää. Tehtiin vain metsälenkki läheiselle geokätkölle. Tänään puolestaan oli tottistelun vuoro.
Rita oli taas ajoittain aika vireetön. Muutaman kerran nuuskutteli maata, muuten ihan ok. Odotellessa kiva kontakti, mutta seuratessa imutin namilla ajoittain. Hetkittäin meni kivalla kontaktilla.
Tehtiin taas luoksetuloja (vino loppuasento) ja paikallamakuita. Luoksepäästävyydessä kokeilin sitä, että koiran selän taakse jää nami takapalkaksi. Toimi! Pitää treenata ahkerasti tämä kuntoon nyt.
Loppuun kaukokäskyjä. Vaihdot ok, tökki alussa maasta istuminen, mutta paransi loppua kohti. Ennakoi maahanmenoa, jolloin pidensin taukoa, ja palkkasin useamman kerran istumisesta.
Rita oli taas ajoittain aika vireetön. Muutaman kerran nuuskutteli maata, muuten ihan ok. Odotellessa kiva kontakti, mutta seuratessa imutin namilla ajoittain. Hetkittäin meni kivalla kontaktilla.
Tehtiin taas luoksetuloja (vino loppuasento) ja paikallamakuita. Luoksepäästävyydessä kokeilin sitä, että koiran selän taakse jää nami takapalkaksi. Toimi! Pitää treenata ahkerasti tämä kuntoon nyt.
Loppuun kaukokäskyjä. Vaihdot ok, tökki alussa maasta istuminen, mutta paransi loppua kohti. Ennakoi maahanmenoa, jolloin pidensin taukoa, ja palkkasin useamman kerran istumisesta.
sunnuntai 24. heinäkuuta 2011
Pikaiset treenit
Tänään tehtiin aika pikaiset treenit. Olen viime aikoina koittanut vähän säästellä koiraa, jotta ei ole viikon päästä piipussa.
Otettiin kaksi maalimiestä metsätien varteen. Molemmat olivat makaavia. Koira nappasi ensin kauempana olevan (hakkuuaukealla, "kuopassa"). Ritalla oli rulla irronnut toisesta päästä, mutta ei se ilmaisua haitannut. Koiran ilmaistua otin sitten rullan pois sen kaulasta ja lähetin näytölle (100 m päähän). No niin, sitten koira maalimiehelle, ja koitti ilmaista uusiksi kun oli niin kaukana... Oli kaulaa ronkkinut ja ihmetellyt missä rulla. Sitten maalimies palkkasi sen. Ei ollut lähminyt. :)
Seuraavaksi toiselle maalimiehelle joka makasi metsässä vatsallaan. Rita oli tullut ja loikannut selän kautta. Ilmaisu ok, näytölle ja sitten uusi ilmaisu kun ohjaajalla taas kesti. Ihan ok, vaikkei ehkä olis tarvinnut kiropraktikkoa leikkiä toisen selälle...
Otettiin kaksi maalimiestä metsätien varteen. Molemmat olivat makaavia. Koira nappasi ensin kauempana olevan (hakkuuaukealla, "kuopassa"). Ritalla oli rulla irronnut toisesta päästä, mutta ei se ilmaisua haitannut. Koiran ilmaistua otin sitten rullan pois sen kaulasta ja lähetin näytölle (100 m päähän). No niin, sitten koira maalimiehelle, ja koitti ilmaista uusiksi kun oli niin kaukana... Oli kaulaa ronkkinut ja ihmetellyt missä rulla. Sitten maalimies palkkasi sen. Ei ollut lähminyt. :)
Seuraavaksi toiselle maalimiehelle joka makasi metsässä vatsallaan. Rita oli tullut ja loikannut selän kautta. Ilmaisu ok, näytölle ja sitten uusi ilmaisu kun ohjaajalla taas kesti. Ihan ok, vaikkei ehkä olis tarvinnut kiropraktikkoa leikkiä toisen selälle...
lauantai 23. heinäkuuta 2011
Rakennuksissa etsiskelyä
Noh, tänään vuorossa taas vaihteeksi rakennusetsintää.
Otin kellariin kolme maalimiestä. Yhden puiseen laatikkoon, joka tällä kertaa oli siirretty kanahäkkiin. Toisen otin saunaan ylälauteille ja kolmannen pimeään huoneeseen pöydän päälle istumaan, niin että jalat roikkuivat yli.
Rita otettiin ensimmäisenä, ja vein sen etsimään suoraan autosta. Matkalla autolta rakennukselle vaan namia naamaan, ja koira ei vetänyt lainkaan. Sitten suoraan lähetys. Heti nenä kiinni ensimmäisen huoneen oveen, ja se auki ja koira etsimään. Kiersi kaksi kertaa edestakas, sitten nousi kananhäkkiä vasten seisomaan, sitten sisään, häkin takaseinään tarkentamaan. Ei kuitenkaan paikantanut, vaan tuli ulos häkistä ja vielä pari tarkennuskierrosta, ennen kuin palasi häkkiin, ja nousi seisomaan laatikkoa vasten niin, että näki sen sisään. Sitten rulla suuhun ja ilmaisu, mutta pudotti ihan liian aikaisin. Korjasi hyvin.
Juteltiin löydön sujumisesta kun Rita päätti omatoimisesti jatkaa etsintää. Meni saunatilaan, muttei saunaan asti, ja tuli sitten pois ja oli jatkamassa eteenpäin. Keskeytin sen ja ohjasin takaisin saunatilaan. Suoraan saunaan ja lauteille. Ilmaisu hyvä, hätäinen rullan luovutus tosin.
Viimeiselle lähettiin, ja ennen kuin ehdin samaan tilaan koiran kanssa, oli se jo kerran käynyt huoneessa, jossa maalimies oli. Tuli kuitenkin ulos, ja nousi seinää vasten. Sitten palasi takaisin pimeään huoneeseen ja tuli ilmaisemaan. Oli kuulemma nuolaissut maalimiehen roikkuvaa jalkaa, ja se sallittakoon neidille. :)
Olisi halunnut vielä jatkaa, ja kävi tarkistamassa tiloja, vaikka rulla oli jo otettu pois. Sitten kun päästiin rappukäytävään, lähti omatoimisesti portaita ylempään kerrokseen. Jipii! Ekalla kerralla portaat jänskätti, ja nyt niitä mentiin jo ihan reippaasti ja omatoimisesti. :)
Ihan hyvä fiilis jäi näistä treeneistä. Kyllähän tuo hössöttää, mutta käyttää myös nenäänsä. Monille koirille ylipäätänsä pimeään huoneeseen meno oli hankala, kun sieltä ei tule ilmeisesti hirveästi hajua ulospäin, mutta Rita oli painellut sinne suoraan. Samoin saunanlauteet on aika vaikea piilo ollut, mutta sekin löytyi suoraan.
Otin kellariin kolme maalimiestä. Yhden puiseen laatikkoon, joka tällä kertaa oli siirretty kanahäkkiin. Toisen otin saunaan ylälauteille ja kolmannen pimeään huoneeseen pöydän päälle istumaan, niin että jalat roikkuivat yli.
Rita otettiin ensimmäisenä, ja vein sen etsimään suoraan autosta. Matkalla autolta rakennukselle vaan namia naamaan, ja koira ei vetänyt lainkaan. Sitten suoraan lähetys. Heti nenä kiinni ensimmäisen huoneen oveen, ja se auki ja koira etsimään. Kiersi kaksi kertaa edestakas, sitten nousi kananhäkkiä vasten seisomaan, sitten sisään, häkin takaseinään tarkentamaan. Ei kuitenkaan paikantanut, vaan tuli ulos häkistä ja vielä pari tarkennuskierrosta, ennen kuin palasi häkkiin, ja nousi seisomaan laatikkoa vasten niin, että näki sen sisään. Sitten rulla suuhun ja ilmaisu, mutta pudotti ihan liian aikaisin. Korjasi hyvin.
Juteltiin löydön sujumisesta kun Rita päätti omatoimisesti jatkaa etsintää. Meni saunatilaan, muttei saunaan asti, ja tuli sitten pois ja oli jatkamassa eteenpäin. Keskeytin sen ja ohjasin takaisin saunatilaan. Suoraan saunaan ja lauteille. Ilmaisu hyvä, hätäinen rullan luovutus tosin.
Viimeiselle lähettiin, ja ennen kuin ehdin samaan tilaan koiran kanssa, oli se jo kerran käynyt huoneessa, jossa maalimies oli. Tuli kuitenkin ulos, ja nousi seinää vasten. Sitten palasi takaisin pimeään huoneeseen ja tuli ilmaisemaan. Oli kuulemma nuolaissut maalimiehen roikkuvaa jalkaa, ja se sallittakoon neidille. :)
Olisi halunnut vielä jatkaa, ja kävi tarkistamassa tiloja, vaikka rulla oli jo otettu pois. Sitten kun päästiin rappukäytävään, lähti omatoimisesti portaita ylempään kerrokseen. Jipii! Ekalla kerralla portaat jänskätti, ja nyt niitä mentiin jo ihan reippaasti ja omatoimisesti. :)
Ihan hyvä fiilis jäi näistä treeneistä. Kyllähän tuo hössöttää, mutta käyttää myös nenäänsä. Monille koirille ylipäätänsä pimeään huoneeseen meno oli hankala, kun sieltä ei tule ilmeisesti hirveästi hajua ulospäin, mutta Rita oli painellut sinne suoraan. Samoin saunanlauteet on aika vaikea piilo ollut, mutta sekin löytyi suoraan.
perjantai 22. heinäkuuta 2011
Lisää geokätköilyä
Aivot jätettiin tänäänkin narikkaan lepäämään, ja käytiin etsimässä yksi lähikätkö Ritan kanssa kaksistaan. Aika hienoa metsämaastoa löytyy noin kilometrin päästä meiltä! Oikein mainio paikka treeneille, eikä siellä ole hirveästi porukkaakaan.
Meillä oli mukana pelkästään Karttapaikan kartta, johon ei oltu merkitty polkuja. Siinä sitten maastomuotojen perusteella suunnilleen oikea paikka. Vihjeitä piilosta ei ollut, joten vähän haasteinenhan se oli. Etsin kaikki kolot ja onkalot, ja pyysin Ritan etsimään myös. Rita sai tarkistaa nenällään koloja, ja kun mittari ei värähtänyt, niin uskoin että tyhjiä olivat. Kättä en uskaltanut onkaloihin tunkea nääs.
Mutta mitään ei löytynyt ja olin jo luovuttamassa. Lähdettiin kävelemään kotiinpäin, ja matkalla pysähdyin katsomaan yhden ulokkeen vielä. Koira noin kymmenen metrin päässä pysähtyi häntä vispaten nenä kahden kiven välissä. Alan kehumaan hirmuisesti - olin ihan varma että jotain on löytynyt. Ja siellähän se purkki oli! Yksi pieni kulma näkyi, se oli kahden kiven välissä ja päälle oli vielä yksi lohkare laitettu. Mahtava geokoira! Kuka tarvitsee gepsiä?
Kotimatkalla sitten polulla meni joku myyrä ja minä säikähdin niin perkuleesti. Kiljahdin ja loikkasin kivelle. Koira tietty katsomaan, että mikä hätänä. Alan pyytämään koiraa jatkamaan matkaa, ettei kuule että vieressä tohottaa jyrsijä. Ritapa tietty huomasi. Mitä noutaja tekee? Ottaa elukan tietty suuhun (ohjaajan kiljumisesta välittämättä) ja jyrsijä alkaa vinkumaan ja sätkimään, ja Rita pudottaa elukan maahan. Ilme ihan hölmistynyt että "mitä ihmettä tuo karvalelu liikkui?". Korva höröllä tutki maata, että mihin myyrä katosi, mutta ei onneksi enää löytynyt. Siinä vaiheessa minä jo pötkin vastakkaiseen suuntaan karkuun.
Meillä oli mukana pelkästään Karttapaikan kartta, johon ei oltu merkitty polkuja. Siinä sitten maastomuotojen perusteella suunnilleen oikea paikka. Vihjeitä piilosta ei ollut, joten vähän haasteinenhan se oli. Etsin kaikki kolot ja onkalot, ja pyysin Ritan etsimään myös. Rita sai tarkistaa nenällään koloja, ja kun mittari ei värähtänyt, niin uskoin että tyhjiä olivat. Kättä en uskaltanut onkaloihin tunkea nääs.
Mutta mitään ei löytynyt ja olin jo luovuttamassa. Lähdettiin kävelemään kotiinpäin, ja matkalla pysähdyin katsomaan yhden ulokkeen vielä. Koira noin kymmenen metrin päässä pysähtyi häntä vispaten nenä kahden kiven välissä. Alan kehumaan hirmuisesti - olin ihan varma että jotain on löytynyt. Ja siellähän se purkki oli! Yksi pieni kulma näkyi, se oli kahden kiven välissä ja päälle oli vielä yksi lohkare laitettu. Mahtava geokoira! Kuka tarvitsee gepsiä?
Kotimatkalla sitten polulla meni joku myyrä ja minä säikähdin niin perkuleesti. Kiljahdin ja loikkasin kivelle. Koira tietty katsomaan, että mikä hätänä. Alan pyytämään koiraa jatkamaan matkaa, ettei kuule että vieressä tohottaa jyrsijä. Ritapa tietty huomasi. Mitä noutaja tekee? Ottaa elukan tietty suuhun (ohjaajan kiljumisesta välittämättä) ja jyrsijä alkaa vinkumaan ja sätkimään, ja Rita pudottaa elukan maahan. Ilme ihan hölmistynyt että "mitä ihmettä tuo karvalelu liikkui?". Korva höröllä tutki maata, että mihin myyrä katosi, mutta ei onneksi enää löytynyt. Siinä vaiheessa minä jo pötkin vastakkaiseen suuntaan karkuun.
torstai 21. heinäkuuta 2011
Geokätköilyä
Päätettiin työpäivän päätteeksi lähteä Hyvinkäälle vanhaan kaivokseen etsimään geokätköä. Geokoira Rita tuli tottakai mukaan.
Päästiin rämpimisen jälkeen kaivokselle, ja koira tietty suoraan uimaan, vaikka sillä oli reppu selässä... Vieppä noutaja veden äärelle, tietäähän sen mitä siinä tapahtuu.
Kätkö löytyi, ja koira sai tehdä yhden ilmaisun. Maalimies oli koivun alla kalliojyrkänteen syventymässä maantason alapuolella (kätkön paikalla). Ilmaisu oli hyvä, ei mittää hämminkiä.
Kotimatka taittui nopeammin, mutta neidin reppu hajosi. Oikeaa laatutavaraa: kaksi hihnaa napsahti irti. Vai eikö ne vaan ole flattikestäviä...?
Vanha kaivos
Ja sieltä löytyy noutaja...
Kätkö löytyi, ja koira sai tehdä yhden ilmaisun. Maalimies oli koivun alla kalliojyrkänteen syventymässä maantason alapuolella (kätkön paikalla). Ilmaisu oli hyvä, ei mittää hämminkiä.
Kotimatka taittui nopeammin, mutta neidin reppu hajosi. Oikeaa laatutavaraa: kaksi hihnaa napsahti irti. Vai eikö ne vaan ole flattikestäviä...?
Vuosi blogia, ja uusi osoite!
Nyt ollaan jo vuosi jaksettu treenien sujumisia rustailla blogiin. Samaan syssyyn blogi muutti uuteen osoitteeseenkin, jos tämä suostuisi nyt toimimaan paremmin.
Vuoteen mahtui 104 treenipäivitystä ja treenejä vieläkin enemmän :)
Lajeittain kirjoituksia oli:
Pelastuskoirailu 48 kpl
Taipparit 34 kpl
TOKO 27 kpl
... ja sekalainen määrä muita touhuiluja. :)
Vuoteen mahtui 104 treenipäivitystä ja treenejä vieläkin enemmän :)
Lajeittain kirjoituksia oli:
Pelastuskoirailu 48 kpl
Taipparit 34 kpl
TOKO 27 kpl
... ja sekalainen määrä muita touhuiluja. :)
keskiviikko 20. heinäkuuta 2011
Hakua ja ohjausharjoituksia
Tällä kertaa oli luvassa damitreenejä. Tarkoitus oli, että tehtäisi jotain rauhallista, eikä mitään kuumentavaa enää ennen taippareita.
Ennen kotona lähtöä tein Ritalle liikkeestä maahan jäämisiä kaksi kuuden toiston sarjaa. Uusi palkkaustapa on auttanut, sillä onnistui joka kerta, ja tein väliin pari seisomaan jäämistä testatakseni, ja hyvinhän ne meni, molemmat :)
Ritalle rakennettiin ruutu pellon ja metsän reunalle niin, että kun koiran tulee edetä pellolta pusikon läpi metsään, jossa mäki laskee välittömästi rantaan. Dameja vietiin rantaan neljä, joista kaksi oli vedessä. Pellon puolelle vietiin kolme damia aika lähelle (20 m lähetyspaikalta?).
Lähetin Ritan ensin rantaan, ja eteni suoraan pusikon läpi. Kuului vaan koiran touhuilut rannalta muutaman sekunnin ja sitten koira jo ilmestyi ylös dami suussa. Seuraava lähetys myös nätisti.
Sitten käännettiinkin selkä, ja lähetetin Ritan vastakkaiselle suunnalle pellolle. Rita kurkkasi niskan taakse, ja odotin että katsoo taas pellolle ja kehuin. Lähetin sen, ja eteni 10 m ilme ihan sellasena, että "ei täällä mitään ole, menen takaisin tuonne rantaan", mutta sai juuri kääntymisen hetkellä hajun ja löysi damin. :)
Sitten rannasta ja pellolta loput vuorotellen. Yhteensä siis seitsemän noutoa. Ei näyttänyt väsymisen merkkejä ja teki oikein kivaa hakua. Ilmeisen haastava paikka tuo apilapelto.
Sitten tehtiin ohjausharjoituksia. Kokeiltiin yhtä sivusuuntaharjoitusta, mutta korkeassa apilapellossa väsyneellä koiralla oli vähän turha treeni. Tehtiin sitten Ritalle kaksi eteenlähetystä + lähihakupillitystä pellolle, ja se suoritti ne hyvin. Lopuksi se sai katsella, kun toinen koira teki noutoja. Pääsi se tekemään vielä muutaman vesinoudonkin.
Illemmalla sain vahvistuksen tokokoepaikasta. Käytiin sitten tekemässä tennispallopalkalla kolme seuraamiskuviota (koiralla niin hyvä vire, että olis tehnyt mieli tehdä enemmänkin, mutta onneksi en tehnyt!). Saatiin oikeinkivat ja hyvävireiset toistot.
Ennen kotona lähtöä tein Ritalle liikkeestä maahan jäämisiä kaksi kuuden toiston sarjaa. Uusi palkkaustapa on auttanut, sillä onnistui joka kerta, ja tein väliin pari seisomaan jäämistä testatakseni, ja hyvinhän ne meni, molemmat :)
Ritalle rakennettiin ruutu pellon ja metsän reunalle niin, että kun koiran tulee edetä pellolta pusikon läpi metsään, jossa mäki laskee välittömästi rantaan. Dameja vietiin rantaan neljä, joista kaksi oli vedessä. Pellon puolelle vietiin kolme damia aika lähelle (20 m lähetyspaikalta?).
Lähetin Ritan ensin rantaan, ja eteni suoraan pusikon läpi. Kuului vaan koiran touhuilut rannalta muutaman sekunnin ja sitten koira jo ilmestyi ylös dami suussa. Seuraava lähetys myös nätisti.
Sitten käännettiinkin selkä, ja lähetetin Ritan vastakkaiselle suunnalle pellolle. Rita kurkkasi niskan taakse, ja odotin että katsoo taas pellolle ja kehuin. Lähetin sen, ja eteni 10 m ilme ihan sellasena, että "ei täällä mitään ole, menen takaisin tuonne rantaan", mutta sai juuri kääntymisen hetkellä hajun ja löysi damin. :)
Sitten rannasta ja pellolta loput vuorotellen. Yhteensä siis seitsemän noutoa. Ei näyttänyt väsymisen merkkejä ja teki oikein kivaa hakua. Ilmeisen haastava paikka tuo apilapelto.
Sitten tehtiin ohjausharjoituksia. Kokeiltiin yhtä sivusuuntaharjoitusta, mutta korkeassa apilapellossa väsyneellä koiralla oli vähän turha treeni. Tehtiin sitten Ritalle kaksi eteenlähetystä + lähihakupillitystä pellolle, ja se suoritti ne hyvin. Lopuksi se sai katsella, kun toinen koira teki noutoja. Pääsi se tekemään vielä muutaman vesinoudonkin.
Illemmalla sain vahvistuksen tokokoepaikasta. Käytiin sitten tekemässä tennispallopalkalla kolme seuraamiskuviota (koiralla niin hyvä vire, että olis tehnyt mieli tehdä enemmänkin, mutta onneksi en tehnyt!). Saatiin oikeinkivat ja hyvävireiset toistot.
tiistai 19. heinäkuuta 2011
Tottista ja tehoseuraamista
Jotenkin yhtäkkiä tuntuu palaset loksahtaneen neidin kanssa paikalleen: luotan Ritaan! On vain alkanut ajattelemaan, että kyllähän koira osaa, ja nyt on antanut sen todistaa se.
Tänään oli tottistelua Klaukkalassa. Tehtiin tokotreeni niin, että seuraamiskuvio, jossa yksi liikkeestä maahan ja yksi seisomaan jääminen ja yksi luoksetulo. Koira löysi ajoittain todella kivan vireen! Välillä ennakoi liikkeestäjäämisiä, mutta innostamalla jatkoi kunnolla seuraamista.
Koira oli siis koko treenin ajan vapaana. :) Mukana neljä koiraa ja kokoajan ohikulkijoita. Ei välittänyt ipana. Tehtiin paikallamakuita, luoksetuloja ja muita yhteistreenejä, ja kivastihan tuo teki. Kiva vire. Todella tyytyväinen olen. Liikkeestä maahanmenoja eilen hiottiin (vähän vaan :)) ja tänään ne meni todella nätisti. Onko joku käyny nyt kesän aikana vaihtamassa mun koiran?
Sellanen surku tosin, että niin on taas nisät alkaneet turpoamaan, vaikka paino on ihan minimissä. :( Eli valeraskaana. Vielä ei tosin muutoksia luonteessa (ainakaan huonompaan suuntaan) mutta seuraillaan. Jos jäisi tällä kertaa vaan nisien turpoamiseen...
Tänään oli tottistelua Klaukkalassa. Tehtiin tokotreeni niin, että seuraamiskuvio, jossa yksi liikkeestä maahan ja yksi seisomaan jääminen ja yksi luoksetulo. Koira löysi ajoittain todella kivan vireen! Välillä ennakoi liikkeestäjäämisiä, mutta innostamalla jatkoi kunnolla seuraamista.
Koira oli siis koko treenin ajan vapaana. :) Mukana neljä koiraa ja kokoajan ohikulkijoita. Ei välittänyt ipana. Tehtiin paikallamakuita, luoksetuloja ja muita yhteistreenejä, ja kivastihan tuo teki. Kiva vire. Todella tyytyväinen olen. Liikkeestä maahanmenoja eilen hiottiin (vähän vaan :)) ja tänään ne meni todella nätisti. Onko joku käyny nyt kesän aikana vaihtamassa mun koiran?
Sellanen surku tosin, että niin on taas nisät alkaneet turpoamaan, vaikka paino on ihan minimissä. :( Eli valeraskaana. Vielä ei tosin muutoksia luonteessa (ainakaan huonompaan suuntaan) mutta seuraillaan. Jos jäisi tällä kertaa vaan nisien turpoamiseen...
maanantai 18. heinäkuuta 2011
Tulevien viikkojen suunnitelmat
Kiiiiireinen kuukausi luvassa!
Treeniviikonloppu antoi taas jonkinmoista puhtia taipparipuolella. Flattikerhon taippareissa 30.7. olisi meille paikka varattuna, ja lauantain esityksen puolesta sinne voi ihan hyvillä mielin mennä. Kunhan koira saa pidettyä lepotaukoa. Sain hyviä "viimehetken" treenivinkkejäkin:
Vaakut jätetään muuten varmaan aika rauhaan, jos jokin hakuruudun käy tällä viikolla tekemässä, niin siinäpä se. Turha prässätä kun tekee nyt niin kivasti.
Ennen taippareita käydään muutamissa tottis- ja pelastuskoiratreeneissä, mutta edellinen viikko aikalailla pelkkää lepoa (tiistaina viimeistelytreenit, ja yhdet rakennusetsiskelyt käydään tekemässä torstaina). Näkyi meinaan viikonlopun treeneissä, että on aikamoinen treeniputki takana.
Taipparien jälkeen fokus haun peruskokeen pimeäosuuteen 6.8. Viikko aikaa palautua taippareista, eikä varmaan tehdä yhtään treeniä (enintään hallittavuutta) sillä viikolla. Edellistä koetta ennenhän pidettiin taukoa niin, että kuukauden aikana kävimme yksissä treeneissä... :)
Kun hakukokeet on ohi, on seuraavana viikonloppuna 14.8. luvassa tokokokeet. Niitä ennen nuppia voi sitten rasittaa jo pikkasen enemmän, mutta edellinen päivä huilitaan niitäkin varten. Missiä käydään leikkimässä seuraavan kerran 21.8. Heinolassa mutta se ei onneksi vaadi sen suurempia ponnisteluita.
Treeniviikonloppu antoi taas jonkinmoista puhtia taipparipuolella. Flattikerhon taippareissa 30.7. olisi meille paikka varattuna, ja lauantain esityksen puolesta sinne voi ihan hyvillä mielin mennä. Kunhan koira saa pidettyä lepotaukoa. Sain hyviä "viimehetken" treenivinkkejäkin:
- jälki vaakulla kauemmas - päässä jotain "kivaa", vaikkapa dami -> uskaltaa edetä jälkeä etäällekin ohjaajasta, ja perässä on aina palkka.
- kanin kantamista, jotta haju pysyy tuoreena muistissa.
Vaakut jätetään muuten varmaan aika rauhaan, jos jokin hakuruudun käy tällä viikolla tekemässä, niin siinäpä se. Turha prässätä kun tekee nyt niin kivasti.
Ennen taippareita käydään muutamissa tottis- ja pelastuskoiratreeneissä, mutta edellinen viikko aikalailla pelkkää lepoa (tiistaina viimeistelytreenit, ja yhdet rakennusetsiskelyt käydään tekemässä torstaina). Näkyi meinaan viikonlopun treeneissä, että on aikamoinen treeniputki takana.
Taipparien jälkeen fokus haun peruskokeen pimeäosuuteen 6.8. Viikko aikaa palautua taippareista, eikä varmaan tehdä yhtään treeniä (enintään hallittavuutta) sillä viikolla. Edellistä koetta ennenhän pidettiin taukoa niin, että kuukauden aikana kävimme yksissä treeneissä... :)
Kun hakukokeet on ohi, on seuraavana viikonloppuna 14.8. luvassa tokokokeet. Niitä ennen nuppia voi sitten rasittaa jo pikkasen enemmän, mutta edellinen päivä huilitaan niitäkin varten. Missiä käydään leikkimässä seuraavan kerran 21.8. Heinolassa mutta se ei onneksi vaadi sen suurempia ponnisteluita.
sunnuntai 17. heinäkuuta 2011
Treeniviikonloppu Oitissa
Perjantaina päätettiin yllättäen lähteä Oittiin viettämään treeniviikonloppua Tanjan ja Urhon luokse.
Sisko ja veli. :)
Sisko ja veli. :)
Perjantaina ohjelmassa oli damitreenit: ensin kahdeksan damin hakuruutu, sitten kakkosmarkkeeraus (toinen veteen, toinen maalle) ja lopuksi ohjaus. Tarkoituksena, että ruudusta osa tyhjennetään aluksi ja osa vasta kakkosmarkkeerauksen jälkeen.
Otin koiran vapaana autosta, ja koska se oli nähnyt missä ruutua täytettiin, niin tietysti karkasi sinne, ja palasi dami suussa (fiksu omistaja). Sitten rauhoittui ja seurautin vapaana ensin tiellä, ja sitten metsässä ruudulle. Eipä ole ipana ikinä seurannut yhtä hyvin treeneissä (enpä ole kyllä ikinä sitä vapaana seurauttanutkaan). Pysähdyin välillä, jolloin istui välittömästi ja palkkasin tuolloin seuraamispätkät. Jättekiva!
Alun hakuruudusta on video, joten siitä sen enempi selittelemättä:
Olin tyytyväinen. :)
Sitten markkeeraukset… Vesi veti, ja unohti tyystin maamarkkeerauksen. Vesimarkkeeraus palasi kumminkin käteen ilman pudotuksi ja ravisteluita, vaikka palautusmatka oli aika pitkä. :) Sitten heitettiin uusi maalle, eikä markkeerannut sitäkään kunnolla (matala heitto). Kutsuin pillillä, mutta koira ei palannut, joten dami ylös, ja minä lähdin kävelemään poispäin. Nopeasti sitten koira äkkäsi ja juoksi perään. Tosi nätisti seurasi taas takaisin lähetyspaikkaan, ja tuli taas ykkönen maalle, jonka sai ylös ja palautti kivasti. Otettiinkohan vielä yksi markkeeraus, en muista?
Sitten takaisin hakuun, joka ei oikein tahtonut alkaa. Itseä ärsytti edellinen episodi (pillitottelemattomuus :D) joten en jaksanut oikein keskittyä. Koira irtosi ja minä popsin mustikoita. Huono suoritus. Taisi tuoda yhden ja yhden menin koiran kanssa hakemaan. Itsenäinen koira…
Sitten ohjaus, joo… Ei siitä kannata edes kertoa. Dami nousi kolmannella lähetyksellä, muttei suoraan. Mutta tämä oli tiedossa, että näihin vaan toistoja, toistoja, toistoja. Eteenlähetys on ihan hukassa.
Sunnuntaina oli sitten vuorossa ”taipparit”. Ruutu täytettiin sillä aikaa kun Ritan kanssa oltiin muualla popsimassa mustikoita. Sitten mentiin suorituspaikalle, ja koira kulki kyllä hihnan mitan päässä, muttei vetänyt. En viitsinyt sillä hirmusti prässätä. Kun näki muut lähetyspaikalla, niin nykäisi hihnan päähän, jolloin pysähdyin, ja koira palasi viereen.
Vesimarkkeeraukset ok, ei koettanut karata. Palautukset huonommat kuin dameilla, eli ei tuonut mulle asti, vaan pudotti rannalle ja ravisti.
Sitten siirryttiin ruudulle, ja paukun kanssa heitettiin pikkuinen harakka, kun ei vaakut riittäneet. Koira nosti takapuolta laukaukseen, mutta istahti saman tien. Luvan saatuaan harakalle (ihan uusi riista) ja nuuskutteli. Pillillä kutsuin, ja oli kyllä todella levoton suu. Palasi kuitenkin minulle asti ihan nätisti (siis koira ei vitkutellut, mutta lintu oli kyllä rikki). Päätin kuitenkin että jatketaan tyhjennystä. Neljä varista Rita toi. Todella nätit nostot! Ei kyllä aikaillut vaakkujen kanssa yhtään. Myös palautuksiin olin tyytyväinen, suoraviivaisesti ja käteen. Paitsi viimeisellä meinas vissiin juosta rantaan, mutta kutsusta palasi luokse. JA huom! Kaikki vaakut palasivat ehjänä, ja suu pysyi rauhallisena!
Itseä harmitti, että heittolintu oli uusi tuttavuus, joten heitettiin vielä varis ilman paukkua, ja se nousi todella nopeasti ja palasi nätisti. :) Ihan kiva fiilis siis jäi näistä treeneistä, ehkä me uskalletaan jossain vaiheessa vielä taipumista koittaa.
Tehtiin kaninjälkikin, ja koira oli ihan erilainen kuin normaalisti. Lähti todella reippaasti, melkein tohotti! Kerran pysähtyi ja pohti, että jänskättäiskö, mutta jatkoi kuitenkin. Hehe, niinpä kävi kuitenkin että suoritti jäljen, muttei ottanut kania sen päässä. Enpä kyllä tiedä miksi. Lopuksi jäljentekijä käveli koiran kanssa, ja silloin oli juossut suoraan kanille ja napannut sen. Nätti palautus. Olisko meidän verijälki auttanut tähän?
Illemmalla mentiin moottoriradalle, ja Tanja kiipesi kaksi kertaa katsomon ylimmälle penkille. Tiedän, että Rita inhoaa, kun näkee portaista läpi. Paikansi molemmilla kerroilla nopeasti, mutta taisteli itsensä kanssa, että uskalsi nousta raput. Toisella toistolla selkeästi helpompaa :) Kivasti meni, ei valittamista.
Sunnuntaina aamulla tehtiin pieni damitottistreeni. Rita karkasi noutoon muutaman kerran, muuten ei mitään ihmeellistä. Ei kuumunut, vaikka toinen koira oli kokoajan mukana, ja teki noutoja.
Illemmalla otettiin kaksi maalimiestä, toinen pienen sillan alla menevän putken sisällä ja toinen metsässä. Kummatkin meni ok, metsässä olevaa oli lähmäissyt.
torstai 14. heinäkuuta 2011
Kaivettiin vanha ystävämme pakastimesta
Vai olisko 'vihollisemme' osuvammin sanottu?
Tänään näprättiin riistan kanssa. Pitkästä aikaa treenattiin koiran kanssa kaksin, eli ei ollut heittäjää, eikä vaakkujakaan kuin yksi. Ihan hyvä. Helppoja juttuja. :)
Aloitettiin sillä, että jätin koiran paikallamakuuseen ja kävin viemässä linnun jorpakkoon. Vaan sepä jäikin oksalle, enkä viitsinyt nokkospuskaan mennä sitä ottamaan pois. Koiralle siis haastetta. Ja haastetta tosiaan saatiin. Koira tarkensi todella kauan, ja nousi rinnettä ylös (lämmin ilma, ja hajut nousee). Lopulta paikansi vaakun, ja palautti nätisti perusasentoon.
Sitten treenattiin nopeita nostoja. Nehän meni jo kivasti keväällä, mutta muisteltiinpa kuitenkin. Nostot olivat joka toistolla samanmoisia, eli olin niihin tyytyväinen. Perusasentoon palasivat myös jokainen hienosti. Loppuun vielä yksi heitto pusikkoon aika lähelle, ja sekin palasi nätisti.
Ei ole tauko ainakaan pilannut koiraa. Riistaa käsiteltiin nätisti, eikä kuumentunut missään vaiheessa. :) Pitäs vaan reipastua ja tehdä enemmän. Erityisesti sitä pupun jälkeä.
Tänään näprättiin riistan kanssa. Pitkästä aikaa treenattiin koiran kanssa kaksin, eli ei ollut heittäjää, eikä vaakkujakaan kuin yksi. Ihan hyvä. Helppoja juttuja. :)
Aloitettiin sillä, että jätin koiran paikallamakuuseen ja kävin viemässä linnun jorpakkoon. Vaan sepä jäikin oksalle, enkä viitsinyt nokkospuskaan mennä sitä ottamaan pois. Koiralle siis haastetta. Ja haastetta tosiaan saatiin. Koira tarkensi todella kauan, ja nousi rinnettä ylös (lämmin ilma, ja hajut nousee). Lopulta paikansi vaakun, ja palautti nätisti perusasentoon.
Sitten treenattiin nopeita nostoja. Nehän meni jo kivasti keväällä, mutta muisteltiinpa kuitenkin. Nostot olivat joka toistolla samanmoisia, eli olin niihin tyytyväinen. Perusasentoon palasivat myös jokainen hienosti. Loppuun vielä yksi heitto pusikkoon aika lähelle, ja sekin palasi nätisti.
Ei ole tauko ainakaan pilannut koiraa. Riistaa käsiteltiin nätisti, eikä kuumentunut missään vaiheessa. :) Pitäs vaan reipastua ja tehdä enemmän. Erityisesti sitä pupun jälkeä.
Helppoa ja kivaa
Tänään tehtiin helpot treenit, vähän kuin palauttavana tämän pitkän putken päätteeksi. Otettiin kaksi maalimiestä metsätien varteen. Ensimmäinen oli tien oikealla puolella kuusen alla ja toinen vasemmalla puolella mutkassa.
Maalaistyttö.
Mentiin paikalle jo 30 minuuttia etuajassa ja tehtiin liikkeistä jäämisiä. On se maahanmeno vaan huomattavasti vaikeampi kuin seisomaan jääminen. Palkkailin tennispallolla pallohullua, ja saatiin taas vähän nopeutta.
Rita odotteli taas vieraassa autossa, ja oli kyllä ihan kuumana. Kiljui ja tärisi. Siitä sitten etsimään. Oli aika vilkkaana, mutta pysyi paikallamakuun ja seurasi ok toooosi lyhyen pätkän.
Sitten matkaan, ja ensimmäisenä koukkaa metsään. Siellä onkin toinen koiraporukka treenaamassa. Kutsu pillillä, ja koira tuli. :) Odoteltiin hetki ja sitten lähetin sen uudelleen. Ohjasin vasemmalle, ja sinne se koukkasi. Ekaa maalimiestä sitten loikkasi päin selkää... Ilmaisu kuitenkin hyvä.
Sitten jatkettiin seuraavalle. Meni ensin ohi, mutta palasi sitten ja suoraan maalimiehelle. Oli lipaissut poskea. Ilmaisu hyvä.
Eipä näistä sen kummempaa, ihan ok perustreenit.
Maalaistyttö.
tiistai 12. heinäkuuta 2011
Hallittavuutta ja liinassa etsiskelyä
Tänään oltiin Klaukkalan urheilukentän parkkipaikalla treenaamassa. Alkuun tottistelua, ympärillä häiriönä ihmisiä, autoja ja mopoja.
Aloitettiin paikallamakuulla, ja Rita teki normaalia tasoansa. Kerran viereinen koira nousi, ja meni nuuskimaan Ritaa, ja tosi pitkään pysyi paikallaan, ja sitten nousi ja juoksi mua kohti (ei siis lähtenyt leikkiin!) ja vauhdista pysäytin sen ja käskin maahan.
Seuraaminen oli todella hyvää, ja ohitukset meni nätisti. Niinpä koira vapaaksi, eikä hortoillut tai säntäillyt. :) Muutamia luoksetuloja ja liikkeistä jäämisiä, hyvin meni nekin. Maahanmeno liikkeestä tosi nopeasti.
Sitten otettiin yksi maalimies pusikkoon (100m tietä eteenpäin, tienristeyksestä oikealle 50m ja tienreunasta 10m metsän puolella), ja se etsittiin liinan päässä. Koira oli hyvällä mielentilalla. Aloitettiin, ja koira tietty kiersi puita metsän puolella ja kirosin liinaideaa. :D Sitten vastaan tuli kaksi collieta ja kutsuin koiran viereen ja palkkailin. Jatkettiin, ja koira kierteli tien molempia puolia välillä kiertäen puita (arrgh). Risteyksestä lähti oikeaan suuntaan ja eteni aika reippaasti. Meni väärälle puolen tietä ja päästin liinan irti. Sitten ohjasin toiselle puolen tietä, ja sattuipa että oltiin just maalimiehen kohdalla. Koira suoraan maalimiehelle (ei lähminyt!) ja otti rullan. Palautti väärään suuntaan (!?) mutta kutsusta äkkäs että hupsis, reippaasti takaisin. Näyttö ok, maalimies palkkasi. :)
Illalla sit vielä pikatreenit korkealla vireellä. Seuraamiskuvioita alkuun. Tosi hyvin keskittyi, palkka lelulla. Sitten loppuun liikkeestä maahanjäämisiä neljä toistoa, kaikki melko nopeita. Vire kun oli seuraamisesta niin korkealla, että samalla energialla veti nuokin. Jätte kiva!
Aloitettiin paikallamakuulla, ja Rita teki normaalia tasoansa. Kerran viereinen koira nousi, ja meni nuuskimaan Ritaa, ja tosi pitkään pysyi paikallaan, ja sitten nousi ja juoksi mua kohti (ei siis lähtenyt leikkiin!) ja vauhdista pysäytin sen ja käskin maahan.
Seuraaminen oli todella hyvää, ja ohitukset meni nätisti. Niinpä koira vapaaksi, eikä hortoillut tai säntäillyt. :) Muutamia luoksetuloja ja liikkeistä jäämisiä, hyvin meni nekin. Maahanmeno liikkeestä tosi nopeasti.
Sitten otettiin yksi maalimies pusikkoon (100m tietä eteenpäin, tienristeyksestä oikealle 50m ja tienreunasta 10m metsän puolella), ja se etsittiin liinan päässä. Koira oli hyvällä mielentilalla. Aloitettiin, ja koira tietty kiersi puita metsän puolella ja kirosin liinaideaa. :D Sitten vastaan tuli kaksi collieta ja kutsuin koiran viereen ja palkkailin. Jatkettiin, ja koira kierteli tien molempia puolia välillä kiertäen puita (arrgh). Risteyksestä lähti oikeaan suuntaan ja eteni aika reippaasti. Meni väärälle puolen tietä ja päästin liinan irti. Sitten ohjasin toiselle puolen tietä, ja sattuipa että oltiin just maalimiehen kohdalla. Koira suoraan maalimiehelle (ei lähminyt!) ja otti rullan. Palautti väärään suuntaan (!?) mutta kutsusta äkkäs että hupsis, reippaasti takaisin. Näyttö ok, maalimies palkkasi. :)
Illalla sit vielä pikatreenit korkealla vireellä. Seuraamiskuvioita alkuun. Tosi hyvin keskittyi, palkka lelulla. Sitten loppuun liikkeestä maahanjäämisiä neljä toistoa, kaikki melko nopeita. Vire kun oli seuraamisesta niin korkealla, että samalla energialla veti nuokin. Jätte kiva!
maanantai 11. heinäkuuta 2011
ALO-toko
Suunnitelma:
Rykäistäänpä kerralla kaikki alokasluokan liikkeet läpi. Ja ihan liikkurin kanssa.
Tarkoituksena olis saada suoritukset videolle ruodittavaksi jatkoa varten, mut saas nähdä muistanko ottaa kameran.
Toteutuminen:
Ensin tehtiin kaikenmoista pikkusta, ja sitten aloitettiin suoritus. Luoksepäästävyydessä nousi seisomaan ja meni maahan, ja hössötti. Paikallamakuussa ei ollut ongelmaa.
Seuraamisessa vire oli tipotiessään. Lössötteli.
Leikittiin sitten hetki, ja otettiin uusi seuraaminen:
Heh, vasemmalle kääntyessä ennakoi täyskäännöstä, eikä käänny. Hämmentyy ekasta, kun meinaan kävellä päälle. Pitääpä miettiä tuohon ratkaisua... Hartiat ennakois käännöstä?
Sitten tehtiin putkeen maahanmeno liikkeestä, luoksetulo ja seisominen liikkeestä:
Okei, mä ehkä pikkasen varmistelen ja kurkin selän taakse. Ja maahanmeno, what?! Luoksetulon perusasennon korjaa itse. Loppupalkan olis voinut heittää toiseen suuntaan, eikä eteen. Mut eipä tuo joka liikkeen palkkaamisen pois jättäminen paljoa näytä haittaavan.
Hyppyä tehtiin muutama toisto ennen treenejä, ja sitten "suorituksessa" se meni kutakuinkin näin:
En pyytänyt perusasentoa, enkä aiokaan pyytää. Se osaa sen kyllä tarvittaessa, mutta en halua, että ennakoi. Mutta ihan hyvin meni ottaen huomioon, ettei olla tehty yhtään hyppyä puoleen vuoteen. :D
Sitten tehtiin liikkeestä maahanmenoja, eikä välttämättä olis kannattanu tuolla helteessä niillä prässätä. Noh, tulipa tehtyä. Ei kai se siitä mene rikki. Nyt tehotreenataan maahanmenoa, tuo oli jo aika pohjanoteeraus :D
Rykäistäänpä kerralla kaikki alokasluokan liikkeet läpi. Ja ihan liikkurin kanssa.
- luoksepäästävyys - palkkaus
- paikallamakuu 2 min - palkkaus
- seuraaminen hihnassa - palkkaus
- seuraaminen vapaaana - palkkaus
- maahanmeno liikkeestä
- luoksetulo
- seisominen liikkeestä - palkkaus
- hyppy - palkkaus
- ongelmakohdat
Tarkoituksena olis saada suoritukset videolle ruodittavaksi jatkoa varten, mut saas nähdä muistanko ottaa kameran.
Toteutuminen:
Ensin tehtiin kaikenmoista pikkusta, ja sitten aloitettiin suoritus. Luoksepäästävyydessä nousi seisomaan ja meni maahan, ja hössötti. Paikallamakuussa ei ollut ongelmaa.
Seuraamisessa vire oli tipotiessään. Lössötteli.
Leikittiin sitten hetki, ja otettiin uusi seuraaminen:
Heh, vasemmalle kääntyessä ennakoi täyskäännöstä, eikä käänny. Hämmentyy ekasta, kun meinaan kävellä päälle. Pitääpä miettiä tuohon ratkaisua... Hartiat ennakois käännöstä?
Sitten tehtiin putkeen maahanmeno liikkeestä, luoksetulo ja seisominen liikkeestä:
Okei, mä ehkä pikkasen varmistelen ja kurkin selän taakse. Ja maahanmeno, what?! Luoksetulon perusasennon korjaa itse. Loppupalkan olis voinut heittää toiseen suuntaan, eikä eteen. Mut eipä tuo joka liikkeen palkkaamisen pois jättäminen paljoa näytä haittaavan.
Hyppyä tehtiin muutama toisto ennen treenejä, ja sitten "suorituksessa" se meni kutakuinkin näin:
En pyytänyt perusasentoa, enkä aiokaan pyytää. Se osaa sen kyllä tarvittaessa, mutta en halua, että ennakoi. Mutta ihan hyvin meni ottaen huomioon, ettei olla tehty yhtään hyppyä puoleen vuoteen. :D
Sitten tehtiin liikkeestä maahanmenoja, eikä välttämättä olis kannattanu tuolla helteessä niillä prässätä. Noh, tulipa tehtyä. Ei kai se siitä mene rikki. Nyt tehotreenataan maahanmenoa, tuo oli jo aika pohjanoteeraus :D
sunnuntai 10. heinäkuuta 2011
Luolissa etsiskelyä
Vihtijärven metsissä käytiin etsimässä maalimiehiä luolista. Lämpöä oli taas ihan tarpeeksi, ja otettiin kaikki koirat kerralla mukaan. Rita ei muista koirista häiriintynyt, mutta kun porukka lähti edellä luolille, niin siitä kuumeni vähän. Otettiin kuitenkin paikallamakuu (aika pitkä, ainakin se 3 minuuttia) ja pieniä seuraamispätkiä.
Sitten lähdettiin luolia kohti. Maalimiehiä meillä oli kaksi, ja loput kaksi istuivat puunrungon päällä juttelemassa ja odottamassa meitä. Totesin, että siinähän hyvä treeni. :) Lähetin koiran. Toinen maalimiehistä vielä tervehti Ritaa, mutta lähmimättä nousi rulla suuhun, ja hyvä ilmaisu ja näyttö.
Sitten jatkettiin ensimmäiselle maalimiehelle, joka oli kallion päällä. Koira sai hajun jo toisella puolen kalliota, mutta sieltä ei päässyt ylös, joten kiersimme toiselle puolelle. Siellä oli myös treeniin kuulumattomia henkilöitä leireilemässä, ja Rita kävi heidän luonaan, muttei ilmaissut, vaan palasi viereeni istumaan?? Sitten uudestaan näiden henkilöiden luo, mistä bongasi maalimiehen. Meni sitten suoraan maalimiehelle ja ilmaisu hyvä. Eikä lähmitty. :)
Lähdettiin toiselle maalimiehelle, ja mentiin taas puunrungon päällä istuvien henkilöiden ohi, ja ne piti taas ilmaista.
Sitten toinen maalimies oli luolassa, johon pääsi kahdesta suunnasta. Oli ihan katveessa perällä toisesta suunnasta, ja toisesta suunnasta tullessa piti nousta yli 1m kivelle ja siitä sitten kulman taakse. Vaikea siis. Olin saanut ohjeet, että maalimies on kuusen takana, mutta koira merkkasi vahvasti siitä sivuun, ja oli sitten pakko kysyä, että uskonko ohjeita vai koiraa. :) No koiraa tietty. Rita meni (oikean) luolan suulle, eteni 1m, mutta ei maalimiehelle asti, ja nosti rullan. Maa oli isoa kiveä, eikö sitten uskaltanut edetä? Otin rullan, mutten pyytänyt näytölle vaan jatkettiin.
Nousi samaisen luolan päälle, ja merkkasi siellä olevaa aukkoa (joka vei samaan luolaan). Kiersin sitten toiselle suuaukolle, ja päästiin noustavaan kohtaan. Kurkkailin luolaan, mutten nähnyt ketään. Totesin, että tyhjä on, ja pyysin Ritan mukaan, mutta se jäikin seisomaan kiveä vasten. Palasin sitten sen luokse, ja koitin nostaa, mutta loikkasikin itse. Maa-alusta näytti pahalta, ja hoin koiralle että "varovasti, varovasti...". Koira suoraan maalimiehelle, joka sai naamapesun ja sitten ilmaisu ok. Hyväksyin naamapesun, koska siinä tilanteessa ei ollut järkevää prässätä.
Oli kyllä mielenkiintoinen paikka, ja ehdottomasti päästävä uudestaan. Näin jälkikäteen voi sanoa, että helkkari miten helppolukuinen koira. Heti alussa näki, minne koira merkkasi, jos vaan olisi sitä uskonut. Samoin se, että oli luovuttamassa, kun maalimiestä ei NÄY. Onneksi Rita merkkasi vahvasti. :)
Ihmetyttämään jäi se, että koira ei ilmaissut ulkopuolisia? Liekö niin vahva haju maalimiehestä jo kallion toisella puolella? Jos olisi kehdannut, olisi pitänyt pyytää, että saako koira ilmaista heidät. Hmm...
No mutta, illalla käytiin vielä tokoilemassa. Liikkeiden yhdistämistä taas, ja koira oli kivalla tuulella. Paitsi alkoi ennakoimaan jääviä, jolloin tehtiin pidempiä seuraamisia. Sitten tehtiin ihan treeniä, jossa peruutan, ja annoin satunnaisesti maahan ja seiso -käskyjä, ja palkkasin nopeasti. Saatiin maahanmenoa nopeutettua ja vahvistettua. Loppuun muutama minuutti paikallamakuuta, kun ohi meni räksyttävä koiralauma. :) Toosi kiva treeni, ehkä me päästäänkin hulivilin kanssa starttaamaan?
Sitten lähdettiin luolia kohti. Maalimiehiä meillä oli kaksi, ja loput kaksi istuivat puunrungon päällä juttelemassa ja odottamassa meitä. Totesin, että siinähän hyvä treeni. :) Lähetin koiran. Toinen maalimiehistä vielä tervehti Ritaa, mutta lähmimättä nousi rulla suuhun, ja hyvä ilmaisu ja näyttö.
Sitten jatkettiin ensimmäiselle maalimiehelle, joka oli kallion päällä. Koira sai hajun jo toisella puolen kalliota, mutta sieltä ei päässyt ylös, joten kiersimme toiselle puolelle. Siellä oli myös treeniin kuulumattomia henkilöitä leireilemässä, ja Rita kävi heidän luonaan, muttei ilmaissut, vaan palasi viereeni istumaan?? Sitten uudestaan näiden henkilöiden luo, mistä bongasi maalimiehen. Meni sitten suoraan maalimiehelle ja ilmaisu hyvä. Eikä lähmitty. :)
Lähdettiin toiselle maalimiehelle, ja mentiin taas puunrungon päällä istuvien henkilöiden ohi, ja ne piti taas ilmaista.
Sitten toinen maalimies oli luolassa, johon pääsi kahdesta suunnasta. Oli ihan katveessa perällä toisesta suunnasta, ja toisesta suunnasta tullessa piti nousta yli 1m kivelle ja siitä sitten kulman taakse. Vaikea siis. Olin saanut ohjeet, että maalimies on kuusen takana, mutta koira merkkasi vahvasti siitä sivuun, ja oli sitten pakko kysyä, että uskonko ohjeita vai koiraa. :) No koiraa tietty. Rita meni (oikean) luolan suulle, eteni 1m, mutta ei maalimiehelle asti, ja nosti rullan. Maa oli isoa kiveä, eikö sitten uskaltanut edetä? Otin rullan, mutten pyytänyt näytölle vaan jatkettiin.
Nousi samaisen luolan päälle, ja merkkasi siellä olevaa aukkoa (joka vei samaan luolaan). Kiersin sitten toiselle suuaukolle, ja päästiin noustavaan kohtaan. Kurkkailin luolaan, mutten nähnyt ketään. Totesin, että tyhjä on, ja pyysin Ritan mukaan, mutta se jäikin seisomaan kiveä vasten. Palasin sitten sen luokse, ja koitin nostaa, mutta loikkasikin itse. Maa-alusta näytti pahalta, ja hoin koiralle että "varovasti, varovasti...". Koira suoraan maalimiehelle, joka sai naamapesun ja sitten ilmaisu ok. Hyväksyin naamapesun, koska siinä tilanteessa ei ollut järkevää prässätä.
Oli kyllä mielenkiintoinen paikka, ja ehdottomasti päästävä uudestaan. Näin jälkikäteen voi sanoa, että helkkari miten helppolukuinen koira. Heti alussa näki, minne koira merkkasi, jos vaan olisi sitä uskonut. Samoin se, että oli luovuttamassa, kun maalimiestä ei NÄY. Onneksi Rita merkkasi vahvasti. :)
Ihmetyttämään jäi se, että koira ei ilmaissut ulkopuolisia? Liekö niin vahva haju maalimiehestä jo kallion toisella puolella? Jos olisi kehdannut, olisi pitänyt pyytää, että saako koira ilmaista heidät. Hmm...
No mutta, illalla käytiin vielä tokoilemassa. Liikkeiden yhdistämistä taas, ja koira oli kivalla tuulella. Paitsi alkoi ennakoimaan jääviä, jolloin tehtiin pidempiä seuraamisia. Sitten tehtiin ihan treeniä, jossa peruutan, ja annoin satunnaisesti maahan ja seiso -käskyjä, ja palkkasin nopeasti. Saatiin maahanmenoa nopeutettua ja vahvistettua. Loppuun muutama minuutti paikallamakuuta, kun ohi meni räksyttävä koiralauma. :) Toosi kiva treeni, ehkä me päästäänkin hulivilin kanssa starttaamaan?
lauantai 9. heinäkuuta 2011
Lammi RN
Sinisten nauhojen keräily alkoi :) Tänään Ritassa oli kaikkea liian vähän. Tuloksena siis EH. Tuomari oli Matti Luoso.
Arvostelu:
“Hyväntyyppinen, hieman hentorakenteinen narttu. Hyvä päänmalli, mutta vahvuutta saisi olla enemmän. Hyvä purenta. Tummat silmät. Hyvä kaula. Kevyt luusto. Eturinta ja runko saisi olla vahvemmat. Hyvä polvikulma. Liikkuu hyvällä askeleella, hyvä karvan laatu. Hyvä käytös.”
Mutta mikä tärkeintä, selvisin päivästä kahden flattikakaran (kyllä, ne on kakaroita, vaikka jo yli 2-vuotiaita...) kanssa, kun Ritan Urho-velikin tuli mukaan näyttelyreissulle. :) Propsit vielä tuolle omalle neidille, heteessä jaksoi esiintyä tosi hienosti. Ei ole ennen ollut kehässä samalla vireellä. Jes!
Illalla tokoiltiin pikkasen. Tehtiin liikkeiden yhdistämisiä, ja ihan kivasti meni. Maahanmeno liikkeessä takkusi muutaman kerran (jäi seisomaan...), mutta pistetään helteen ja väsymyksen piikkiin. Muuten tosi kiva. Seuraaminen olisi saanut olla intensiivisempää.
perjantai 8. heinäkuuta 2011
Alokasluokka
Huoh, vuosi se vaan valuu loppua kohti, ja tokossakin oli suunnitelmat startata. Ja se starttihan me tälle vuodelle otetaan... tai ainakin kovasti pyritään. :) Tilannekatsaus ja jatkosuunnitelmia:
Luoksepäästävyys
Tilanne: Ehkä suurin ongelmakohtamme. Intoutuu liikaa, kun tullaan silittämään. Ollaan harjoiteltu TODELLA vähän!
Jatkossa: Otetaan jokaisen tottistreenin yhteydessä, ja miksei muidenkin treenien. Palkataan heittämällä namia maahan.
Paikalla makaaminen (2 minuuttia)
Tilanne: Tämä taas ehkä helpoin liike Ritalle. Pysyy häiriössä ja häiriöttä makuulla useamman minuutin ongelmitta.
Jatkossa: Pitkiä paikalla makuita, ja jopa ilman häiriöitä. Kokeenomaisia suorituksia.
Seuraaminen kytkettynä
Tilanne: Ajoittain upea kontakti ja vire, ajoittain ei jaksa keskittyä, pudottaa kontaktia tai nuuskii maata. Pitää tehdä pidempiä seuraamiskuvioita, ja hakea sillä kestävyyttä.
Jatkossa: Korkeavireisiä harjoituksia. Leikkipalkkaamista, todellista innostamista.
Seuraaminen taluttimetta
Tilanne: Ei eroa kytkettynä seuraamisesta, mutta kokeessa tietty aina riskinsä. Rita saattaa löytyä katsomosta...
Jatkossa: Sama kuin kytkettynä seuraamisessa.
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä
Tilanne: Ihan ok, ollaan vahvisteltu ajoittain paljonkin. Vaatii silti lisää nopeutta, ja tehotreeniä. Toisinaan saattaa jäädä seisomaan -> selkeämmät käskyt.
Jatkossa: Nopeita palkkoja nopeista maahanmenoista, kokeenomaisia suorituksia. Toistoja, toistoja...
Luoksetulo
Tilanne: Hyvä. Jos jää vinoon, korjaa välittömästi itse ilman vihjettä.
Jatkossa: Koko liikkeen suorittaminen.
Seisominen seuraamisen yhteydessä
Tilanne: Tämä on ihan ok, koira jää seisomaan eikä liikuta yhtäkään jalkaa ennen kuin palkkaan sen. Voisi tietysti olla terävämpi, mutta hyvä näinkin.
Jatkossa: Liikkeen loppuun vieminen, palkkaan nykyään seisoessa. Voisi ottaa pikkuhiljaa ja satunnaisesti perusasennon mukaan.
Estehyppy
Tilanne: Täysi kysymysmerkki! Ei siis hajuakaan, ei olla tehty vähään aikaan.
Jatkossa: Loppuasennon harjoitteleminen (siis seisomisen, ei sivulle menon). Toistoja.
Lisäksi palkkaamattomia liikeketjuja.
Luoksepäästävyys
Tilanne: Ehkä suurin ongelmakohtamme. Intoutuu liikaa, kun tullaan silittämään. Ollaan harjoiteltu TODELLA vähän!
Jatkossa: Otetaan jokaisen tottistreenin yhteydessä, ja miksei muidenkin treenien. Palkataan heittämällä namia maahan.
Paikalla makaaminen (2 minuuttia)
Tilanne: Tämä taas ehkä helpoin liike Ritalle. Pysyy häiriössä ja häiriöttä makuulla useamman minuutin ongelmitta.
Jatkossa: Pitkiä paikalla makuita, ja jopa ilman häiriöitä. Kokeenomaisia suorituksia.
Seuraaminen kytkettynä
Tilanne: Ajoittain upea kontakti ja vire, ajoittain ei jaksa keskittyä, pudottaa kontaktia tai nuuskii maata. Pitää tehdä pidempiä seuraamiskuvioita, ja hakea sillä kestävyyttä.
Jatkossa: Korkeavireisiä harjoituksia. Leikkipalkkaamista, todellista innostamista.
Seuraaminen taluttimetta
Tilanne: Ei eroa kytkettynä seuraamisesta, mutta kokeessa tietty aina riskinsä. Rita saattaa löytyä katsomosta...
Jatkossa: Sama kuin kytkettynä seuraamisessa.
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä
Tilanne: Ihan ok, ollaan vahvisteltu ajoittain paljonkin. Vaatii silti lisää nopeutta, ja tehotreeniä. Toisinaan saattaa jäädä seisomaan -> selkeämmät käskyt.
Jatkossa: Nopeita palkkoja nopeista maahanmenoista, kokeenomaisia suorituksia. Toistoja, toistoja...
Luoksetulo
Tilanne: Hyvä. Jos jää vinoon, korjaa välittömästi itse ilman vihjettä.
Jatkossa: Koko liikkeen suorittaminen.
Seisominen seuraamisen yhteydessä
Tilanne: Tämä on ihan ok, koira jää seisomaan eikä liikuta yhtäkään jalkaa ennen kuin palkkaan sen. Voisi tietysti olla terävämpi, mutta hyvä näinkin.
Jatkossa: Liikkeen loppuun vieminen, palkkaan nykyään seisoessa. Voisi ottaa pikkuhiljaa ja satunnaisesti perusasennon mukaan.
Estehyppy
Tilanne: Täysi kysymysmerkki! Ei siis hajuakaan, ei olla tehty vähään aikaan.
Jatkossa: Loppuasennon harjoitteleminen (siis seisomisen, ei sivulle menon). Toistoja.
Lisäksi palkkaamattomia liikeketjuja.
torstai 7. heinäkuuta 2011
Verijälkeä
Huoh, eli hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, vai miten se nyt menikään. Mä sitten vaan suunnittelin ja jätin tyystin tekemättä. Jos nyt tekis, kun jälkikaudesta on mennyt jo puolet.
Treenikaveri suostui vetämään meille jäljen Klaukkalaan, pituutta jäljellä 917 metriä ja kolme makausta + kaatona purkki. Makauksissakin oli purkit, peitettynä maa-aineksella. Jäljen ikä noin 6h.
Aloiteltiin ilta kuitenkin tottistelemalla. Rita oli ihan ok, pidin sitä myös vapaana aika paljon, ja se jaksoi olla. Seuraaminen oli laiskaa, lähinnä mukana tuloa. Mutta ihan ok, tuolla säällä kelpaa tämäkin. Luoksetulot oli hitaita, mutta perusasento suora.
Sitten siirryttiin jäljen pariin. Rita meni makaukselle itsenäisesti, ja tutkiskeli sitä aika pitkään. Kehuin ja kehotin jatkamaan, mutta niskakarvat oli pystyssä. Toooodellla hidas alku ja hiippailua eteenpäin noin 10 metriä, kunnes on-nappula löytyi ja koira lähti vauhdilla eteenpäin. Itse en antanut koiralle tilaa liinan mittaa (6m) vaan seisoin aika lähellä, ja kun Rita poistui jäljeltä, olisi sen ollut helpompi palata kun en seisoisi ihan perässä. Tämän tajuttua välimatkaa liinan mitta, ja koira meni todella nätisti. Ei mitään jälkeä varautuneisuudesta. Ekalle makaukselle, ja ohi. Sitten huomas, että jälki loppui, ja etsi makauksen (ylitti makauksen 5 m). Ei noteerannut oikeastaan makausta, mutta kehuin ja palkkasin purkista.
Jatkaminen oli taas haaste, mutta sitten oivalsi mihin suuntaan jatkuu. Tämän jäljeen todella kivaa jäljestämistä! Tarkasti ja kävelyvauhtia (kyllä, Rita!). Toiselle makaukselle taas, mutta olisi jatkanut suoraan jälkeä. Palautin makaukselle ja palkkasin purkista.
Sitten meinasi jatkaa väärään suuntaan, ja hetken pällisteli vähän ymmyrkäisenä. Otin askeleen jäljen suuntaan ja siitä neiti taas lähti. Sitten tulikin pidempi hukka. Koira tohotti ja mentiin 20 m jäljestä sivuun. Palattiin jäljelle ja koira nappasi sen heti ja hyvin. Seurasi pitkä ruohikko-osuus, liekö siellä seurannut veren hajua vaiko laonnutta ruohoa. Eipä sillä tosin väliä, minulle.
Makauksen ohi taas ja suoraan olisi jatkanut jälkeä, mutta stoppasin ja lähetin kauempaa, jolloin meni makaukselle, ja kehut. Palkka purkista. Jälki jatkui tällä kertaa oikeaan suuntaan (olihan se jo suunnan käynyt tarkistamassa). Meni ihan ok, muutaman kerran kiersi muutaman metrin sivuun jäljestä, mutta palasi itsenäisesti takaisin. Onkohan tämä tyypillistä ilmavainuisen koiran jäljestäessä?
"Kaadolle" todella nätisti makaamaan suoraan kehujen kera. Kaadolla oli myös verisieni. Palkat purkista ja hirrrmuiset kehut. Oli pikkaisen väsynyt neiti! :) Aikaa meni 25 minuuttia. Kyseessä ensimmäinen näin pitkä jälki (ja toinen jälki tälle vuodelle, kokonaisuudessaan ehkä viides). Tyytyväinen, vaikka parantamista on hurjastikin.
Illalla piti sitten valmistautua lauantain "koitokseen". Koira oli niin väsynyt, ettei meinannut tolpillaan pysyä. Ja tällä kertaa minä jouduin sen trimmaamaan (hyvästi ERI...). Yksi kalju kohta tuli korvaan. :D Onneksi kukaan tuttu ei näe koiraa ennen näyttelyä, niin ei tule noottia. Lopuksi vielä pesin hurtan, kun huomenna töitä 15 h, ja kotona vasta klo 01... Mutta kattellaan. Lepopäivä huomenna. :)
Treenikaveri suostui vetämään meille jäljen Klaukkalaan, pituutta jäljellä 917 metriä ja kolme makausta + kaatona purkki. Makauksissakin oli purkit, peitettynä maa-aineksella. Jäljen ikä noin 6h.
Aloiteltiin ilta kuitenkin tottistelemalla. Rita oli ihan ok, pidin sitä myös vapaana aika paljon, ja se jaksoi olla. Seuraaminen oli laiskaa, lähinnä mukana tuloa. Mutta ihan ok, tuolla säällä kelpaa tämäkin. Luoksetulot oli hitaita, mutta perusasento suora.
Sitten siirryttiin jäljen pariin. Rita meni makaukselle itsenäisesti, ja tutkiskeli sitä aika pitkään. Kehuin ja kehotin jatkamaan, mutta niskakarvat oli pystyssä. Toooodellla hidas alku ja hiippailua eteenpäin noin 10 metriä, kunnes on-nappula löytyi ja koira lähti vauhdilla eteenpäin. Itse en antanut koiralle tilaa liinan mittaa (6m) vaan seisoin aika lähellä, ja kun Rita poistui jäljeltä, olisi sen ollut helpompi palata kun en seisoisi ihan perässä. Tämän tajuttua välimatkaa liinan mitta, ja koira meni todella nätisti. Ei mitään jälkeä varautuneisuudesta. Ekalle makaukselle, ja ohi. Sitten huomas, että jälki loppui, ja etsi makauksen (ylitti makauksen 5 m). Ei noteerannut oikeastaan makausta, mutta kehuin ja palkkasin purkista.
Jatkaminen oli taas haaste, mutta sitten oivalsi mihin suuntaan jatkuu. Tämän jäljeen todella kivaa jäljestämistä! Tarkasti ja kävelyvauhtia (kyllä, Rita!). Toiselle makaukselle taas, mutta olisi jatkanut suoraan jälkeä. Palautin makaukselle ja palkkasin purkista.
Sitten meinasi jatkaa väärään suuntaan, ja hetken pällisteli vähän ymmyrkäisenä. Otin askeleen jäljen suuntaan ja siitä neiti taas lähti. Sitten tulikin pidempi hukka. Koira tohotti ja mentiin 20 m jäljestä sivuun. Palattiin jäljelle ja koira nappasi sen heti ja hyvin. Seurasi pitkä ruohikko-osuus, liekö siellä seurannut veren hajua vaiko laonnutta ruohoa. Eipä sillä tosin väliä, minulle.
Makauksen ohi taas ja suoraan olisi jatkanut jälkeä, mutta stoppasin ja lähetin kauempaa, jolloin meni makaukselle, ja kehut. Palkka purkista. Jälki jatkui tällä kertaa oikeaan suuntaan (olihan se jo suunnan käynyt tarkistamassa). Meni ihan ok, muutaman kerran kiersi muutaman metrin sivuun jäljestä, mutta palasi itsenäisesti takaisin. Onkohan tämä tyypillistä ilmavainuisen koiran jäljestäessä?
"Kaadolle" todella nätisti makaamaan suoraan kehujen kera. Kaadolla oli myös verisieni. Palkat purkista ja hirrrmuiset kehut. Oli pikkaisen väsynyt neiti! :) Aikaa meni 25 minuuttia. Kyseessä ensimmäinen näin pitkä jälki (ja toinen jälki tälle vuodelle, kokonaisuudessaan ehkä viides). Tyytyväinen, vaikka parantamista on hurjastikin.
Illalla piti sitten valmistautua lauantain "koitokseen". Koira oli niin väsynyt, ettei meinannut tolpillaan pysyä. Ja tällä kertaa minä jouduin sen trimmaamaan (hyvästi ERI...). Yksi kalju kohta tuli korvaan. :D Onneksi kukaan tuttu ei näe koiraa ennen näyttelyä, niin ei tule noottia. Lopuksi vielä pesin hurtan, kun huomenna töitä 15 h, ja kotona vasta klo 01... Mutta kattellaan. Lepopäivä huomenna. :)
Rakennustreeniä
Viikon aikana viidennet pelastuskoirailutreenit, huh!
Otin Ritalle neljä maalimiestä, kaksi kellariin ja kaksi kerroksiin.
Aloitettiin kellarista, jossa maalimies oli ensimmäisessä huoneessa puisen laatikon sisällä, kuten ensimmäisissä rakennustreeneissä. Toinen maalimies olis ihan kellarin perällä suljetussa kanahäkissä vanerin takana niin, että osa ihmisestä näkyi. Tehtiin treenit tällä kertaa pimeässä kellarissa.
Otettiin aika pitkä rauhoittuminen ennen treenejä (ehkä 15 minuuttia). Seuruuteltiin, otettiin pari paikalla oloa, lenkitystä... Oli melkoisen lämmintä.
Sitten päästiin kellariin ja koira suoraan ensimmäisen huoneen ovelle, nenä oven rakoon. Mentiin sisään, ja koira alkoi työstää, ja melko nopeasti paikansi (verrattuna edelliseen kertaan). Nuosi laatikkoa vasten, ja tunki kuonon laatikkoon. Hyvä ilmaisu ja näyttö.
Sitten jatkettiin ja Ritva kävi tarkistamassa kellarikaapit, mutta lähti samantien jatkamaan. Koska en luota koiraani, enkä tiennyt, missä maalimies on, kysyin heti että oliko maalimies kellarikaapeissa. Vastauksena oli ei. Sillä aikaa koira oli jo mennyt samaan tilaan maalimiehen kanssa. Kun pääsin sinne, niin koira oli ilmeisesti jo hetken aikaa paikantanut hajua, ja nousikin sitten yhtä kellarikaappia vasten. Avasin kaapin oven ja sieltähän neiti maalimiehen löysi. Ilmaisu hyvä.
Todella hienosti ja itsenäisesti toimi minun luikuripelkurikoirani pimeässä kellarissa! Varsinkin viimeinen maalimies löytyi itsenäisesti säkkipimeässä.
Sitten lähdettiin pois kellarista. Koira kävi saunassa, ja palasi sieltä rulla suussa!? En lähettänyt näytölle, vaan kävin katsomassa mikä oli... No ei mikään, en sitten tiedä mikä ihme tuo oli... Ihan selkeä ilmaisu... Höh.
Sitten kerroksiin, ja kivasti ja itsenäisesti eteni. Kierteli huoneistot ja jatkoi sitten seuraavaan. Maalimies oli ensimmäisessä kerroksessa parvekkeella, parvekkeen ikkuna auki. Tämä olikin todellinen haaste neidille, ja ajattelin jo että millä perkeleellä se sen keksii kun kierteli ja kierteli, eikä tahtonut tulla tolkkua. Otti rullan suuhun, muttei palauttanut. Otin askeleen parveketta kohti, ja kun pääsi tarpeeksi lähelle, niin nenä kiinni ikkunan alla olevaan patteriin, ja siitä eteneminen suoraan ikkunalle. Loikkasi ikkunaa vasten. Ilmaisu ok.
Sitten jatkettiin, ja koira jossain hämminkitilassa otti rullan suuhunsa. Ei palauttanut, piteli vaan suussa... Pudotti sen sitten itsenäisesti ja jatkettiin. Meni taas hienosti ja itsenäisesti tyhjän asunnon. Sitten kävi kolmas ihmetys. Maalimies oli kaapissa, jonka ovi oli vähän raollaan. Koira meni kaapin ohi, ja seuraavalla kaapilla otti rullan. En nähnyt tätä, vaan lähetin näytölle, ja koira seisoi ihan että what? Sitten takaisin huoneeseen ja uusi lähetys. Meni kaapille katse kohti kaapinovea ja ilmaisi. Sitten ovi auki ja koira ihan innoissaan että jee, tuolla se oli. Mitähän ihmettä.
Nyt sitten taukoa hakuhommista, onhan niitä nyt tahkottukin. Liikaa. Monipuolistetaan vähän. Pitää miettiä muutenkin taipparitreenejä enemmän... Mutta kun koe on 6.8... Mutta onhan viidet hakutreenit viikossa liikaa. :) Annetaan niille muutamille aivosoluille lepoa, etteivät tee lakkoa.
Otin Ritalle neljä maalimiestä, kaksi kellariin ja kaksi kerroksiin.
Aloitettiin kellarista, jossa maalimies oli ensimmäisessä huoneessa puisen laatikon sisällä, kuten ensimmäisissä rakennustreeneissä. Toinen maalimies olis ihan kellarin perällä suljetussa kanahäkissä vanerin takana niin, että osa ihmisestä näkyi. Tehtiin treenit tällä kertaa pimeässä kellarissa.
Otettiin aika pitkä rauhoittuminen ennen treenejä (ehkä 15 minuuttia). Seuruuteltiin, otettiin pari paikalla oloa, lenkitystä... Oli melkoisen lämmintä.
Sitten päästiin kellariin ja koira suoraan ensimmäisen huoneen ovelle, nenä oven rakoon. Mentiin sisään, ja koira alkoi työstää, ja melko nopeasti paikansi (verrattuna edelliseen kertaan). Nuosi laatikkoa vasten, ja tunki kuonon laatikkoon. Hyvä ilmaisu ja näyttö.
Sitten jatkettiin ja Ritva kävi tarkistamassa kellarikaapit, mutta lähti samantien jatkamaan. Koska en luota koiraani, enkä tiennyt, missä maalimies on, kysyin heti että oliko maalimies kellarikaapeissa. Vastauksena oli ei. Sillä aikaa koira oli jo mennyt samaan tilaan maalimiehen kanssa. Kun pääsin sinne, niin koira oli ilmeisesti jo hetken aikaa paikantanut hajua, ja nousikin sitten yhtä kellarikaappia vasten. Avasin kaapin oven ja sieltähän neiti maalimiehen löysi. Ilmaisu hyvä.
Todella hienosti ja itsenäisesti toimi minun luikuripelkurikoirani pimeässä kellarissa! Varsinkin viimeinen maalimies löytyi itsenäisesti säkkipimeässä.
Sitten lähdettiin pois kellarista. Koira kävi saunassa, ja palasi sieltä rulla suussa!? En lähettänyt näytölle, vaan kävin katsomassa mikä oli... No ei mikään, en sitten tiedä mikä ihme tuo oli... Ihan selkeä ilmaisu... Höh.
Sitten kerroksiin, ja kivasti ja itsenäisesti eteni. Kierteli huoneistot ja jatkoi sitten seuraavaan. Maalimies oli ensimmäisessä kerroksessa parvekkeella, parvekkeen ikkuna auki. Tämä olikin todellinen haaste neidille, ja ajattelin jo että millä perkeleellä se sen keksii kun kierteli ja kierteli, eikä tahtonut tulla tolkkua. Otti rullan suuhun, muttei palauttanut. Otin askeleen parveketta kohti, ja kun pääsi tarpeeksi lähelle, niin nenä kiinni ikkunan alla olevaan patteriin, ja siitä eteneminen suoraan ikkunalle. Loikkasi ikkunaa vasten. Ilmaisu ok.
Sitten jatkettiin, ja koira jossain hämminkitilassa otti rullan suuhunsa. Ei palauttanut, piteli vaan suussa... Pudotti sen sitten itsenäisesti ja jatkettiin. Meni taas hienosti ja itsenäisesti tyhjän asunnon. Sitten kävi kolmas ihmetys. Maalimies oli kaapissa, jonka ovi oli vähän raollaan. Koira meni kaapin ohi, ja seuraavalla kaapilla otti rullan. En nähnyt tätä, vaan lähetin näytölle, ja koira seisoi ihan että what? Sitten takaisin huoneeseen ja uusi lähetys. Meni kaapille katse kohti kaapinovea ja ilmaisi. Sitten ovi auki ja koira ihan innoissaan että jee, tuolla se oli. Mitähän ihmettä.
Nyt sitten taukoa hakuhommista, onhan niitä nyt tahkottukin. Liikaa. Monipuolistetaan vähän. Pitää miettiä muutenkin taipparitreenejä enemmän... Mutta kun koe on 6.8... Mutta onhan viidet hakutreenit viikossa liikaa. :) Annetaan niille muutamille aivosoluille lepoa, etteivät tee lakkoa.
keskiviikko 6. heinäkuuta 2011
Yhden maalimiehen etsintää
Tänään suunnitelmissa oli tehdä etsintämäinen treeni, jossa matka ennen maalimiestä on pitkä. Tämä siis seurausta viime etsintätreenistä. Tarkoitus oli katsoa, että kun koiralla alkaa väsymys painaa, niin miten ilmaisu tapahtuu. Plussaa olisi ollut, jos olisi helle. Eipä juuri ollut, ehkä +20 astetta vain.
Koiralla oli myös lupa käydä vaikka alueen päästä maalimiehellä, se ei minua haittaa vaikka kauempaakin hakisi. Treenin idea olisi ollut vain toinen :)
Otettiin paikallamakuu ja pikku seuraamisia ennen lähetystä. Koira oli ok mielentilalla, riekkui ennen tottisteluja, joten onneksi tottisteltiin. Tässä kulkemamme reitti. Koira lähti liikkeelle todella hyvin, irtosi sopivasti ja oli muutenkin aivan erilainen kuin viime torstaina. Kierrettiin metsää, ja koira teki silmukoitaan. Kävi aina kuittaamassa luonani. Kun käännyin ensimmäisen kerran tieltä metsään, niin kutsuin koiraa mukaani huutamalla "täällä" - riittää siis että koira lähtee mukaan, ei tarvitse tulla luokse. Mutta niinhän tuo hurtta tuli, että tuli viereen nököttämään, vaikka kävelin eteenpäin. Äkkäsin sen, ja välitön palkka. :)
Metsässä teki kivaa silmukkaa, vieläkin. Totesin siinä, että nyt on oma itsensä, miksei liikkunut noin etsintätreenissä.
Tullessamme vasemmanpuoleisimmalle tielle koira irtosi kauas maalimiestä päin, ja olin varma että kävi maalimiehellä. Vaan eipä ilmaissut, juoksi vain takaisin (ei ollut käynyt maalimiehellä).
Jatkettiin siinä matkaa, ja koira liikkui ihan kivasti. Väsähdys kuitenkin tuli, ja vaahto valui suusta. Siinä sitten kirosin, että miksen ottanut Ritalle palkaksi vettä. Tai ottanut edes vettä mukaan... Koira sitten söi ruohoa, ja liikkui tahmeasti. Ajoittain irtosi.
Sitten vasemman puoleisella tiellä viimeisellä kerralla, ja koira irtosi länteen päin (autoille). Minä koukkasin metsään, ja annoin koiran mennä. Oli kuulemma maalimiehen kohdalla koukannut suoraan metsään, ja maalimiehelle. Ilmaisi lähmimättä. :) Hyvä ja nopea ilmaisu, loppupalkaksi kissanruokaa ja leikkiä. Ja autolla VETTÄ. :)
Todella kiva ja onnistunut treeni, ja tapahtui juuri niinkuin suunniteltu. :) Matkaa tuli reilut 600 metriä, aikaa en tajunnut katsoa, mutta edettiin reilua vauhtia. Koira väsyi, mutta toimi silti. Ja lähti hajulle, vaikka minä lähdin eri suuntaan. Ja mikä parasta, koira ei taaskaan lähminyt! Jeejeejee! Ja jospa koira pikkuhiljaa oppis, ettei kaikkia voimia tarvitse käyttää heti, vaan etsintä kestää pidempään kuin 10 minuuttia.
tiistai 5. heinäkuuta 2011
Ilmaisutreeniä kahdella maalimiehellä
Tänään oli omat vapaamuotoiset treenailut teemalla ”erilaiset maalimiehet”. Maalimiehinä toimivat nuoremmat sisarukseni.
Aloitettiin sillä, että maalimiehet keskustelivat keskenään, ja Rita ilmaisi tämän ongelmitta. Seuraavaksi maalimiehet juttelivat ja kävelivät, eikä tämäkään tuottanut ongelmia. Sitten maalimiehet kävelivät eri suuntiin, ja osoitin koiralle kummalle maalimiehelle lähtee. Koira ilmaisi ensin sen maalimiehen ja sitten lähetin sen toiselle maalimiehelle. Ei hämminkiä vaikka molemmat olivat samaan aikaan näkyvissä. J Sitten otettiin yksitellen kaksi toistoa ruohikossa seisovasta maalimiehestä, ja vielä yhdestä kävelevästä. Kävelevä ei pysähtynyt, joten koira ilmaisi sen uudelleen, ongelmitta. Lopetettiin maalimieheen joka meni umpiheinikkoon kyykkyyn noin 30 m päähän. Ilmaisut kaikilla toistoilla hyviä, maalimieskäytös moitteetonta ja vire sopiva.
Toistojahan kertyi melkoisen monta (kahdeksan) ja huomasi että loppua kohti vauhti hiljeni. Jaksoi silti koko sarjan, ja loppupalkkaus lelulla ja hurjasti kehuja.
Nyt siis viikon aikana etsintätreeni, rakennustreeni ja erilaiset maalimiehet/ilmaisu treeni. Ihan hyvä. J Huomenna luvassa yhden maalimiehen pidempi etsintä, sillä etsintätreenihän meni täysin penkin alle. Huomenna reilut +20 astetta lämpöä, eli pikkasen vilposempaa kuin viimeeksi, mutta tarpeeksi lämpöstä silti.
Aloitettiin sillä, että maalimiehet keskustelivat keskenään, ja Rita ilmaisi tämän ongelmitta. Seuraavaksi maalimiehet juttelivat ja kävelivät, eikä tämäkään tuottanut ongelmia. Sitten maalimiehet kävelivät eri suuntiin, ja osoitin koiralle kummalle maalimiehelle lähtee. Koira ilmaisi ensin sen maalimiehen ja sitten lähetin sen toiselle maalimiehelle. Ei hämminkiä vaikka molemmat olivat samaan aikaan näkyvissä. J Sitten otettiin yksitellen kaksi toistoa ruohikossa seisovasta maalimiehestä, ja vielä yhdestä kävelevästä. Kävelevä ei pysähtynyt, joten koira ilmaisi sen uudelleen, ongelmitta. Lopetettiin maalimieheen joka meni umpiheinikkoon kyykkyyn noin 30 m päähän. Ilmaisut kaikilla toistoilla hyviä, maalimieskäytös moitteetonta ja vire sopiva.
Toistojahan kertyi melkoisen monta (kahdeksan) ja huomasi että loppua kohti vauhti hiljeni. Jaksoi silti koko sarjan, ja loppupalkkaus lelulla ja hurjasti kehuja.
Nyt siis viikon aikana etsintätreeni, rakennustreeni ja erilaiset maalimiehet/ilmaisu treeni. Ihan hyvä. J Huomenna luvassa yhden maalimiehen pidempi etsintä, sillä etsintätreenihän meni täysin penkin alle. Huomenna reilut +20 astetta lämpöä, eli pikkasen vilposempaa kuin viimeeksi, mutta tarpeeksi lämpöstä silti.
lauantai 2. heinäkuuta 2011
Ja rakennusetsintää taas...
Olinpa kerrankin fiksu ja ilmestyin treenipaikalle 30 min etuajassa. Lenkitin Ritan 15 min ja tein pitkähkön paikallamakuun ennen treeniä. Kivalla mielentilalla meni. :)
Otettiin kolme maalimiestä, yksi per kerros. Ensimmäinen maalimies oli keittiössä tason päällä, toinen vaatekomerossa ja kolmas seisoi makuuhuoneen nurkassa kasvot seinää päin.
Päästiin siis suoraan etsimään, ja kun rakennuksen etuovesta oltiin päästy sisään, niin laski Ritan ryhti. Taas. Siinä sitten turhaa hössöttelemättä lähetin koiran. Ensin piti nousta kierreportaat ensimmäiseen kerrokseen, ja niissä neiti ensin tutkaili portaat, ja mietti että onko ihan pakko. Tuli sitten omatoimisesti.
Suoraan ensimmäisen kerroksen ensimmäiseen asuntoon (tyhjä), ja kiersi sen omatoimisesti. Jatkettiin seuraavaan asuntoon, jossa maalimies oli. Koira meni melkolailla suoraan keittiöön, ja odotin olohuoneessa. Tarkensi hajua ensin päätyseinästä, sitten vastakkaiselta seinältä, kunnes paikansi maalimiehen. Ilmaistessa palautti rullan noin puolimetriä liian eteen, ja irrotti ilman lupaa. Annoin sen mennä uudestaan, ja uusi ilmaisu oli hyvä.
Sitten matka jatkui ylempään kerrokseen, eikä portaat hiivittäneet enää lainkaan. Muutenkin koiran olemus muuttui, kun hommiin pääsi. :) Toisessa kerroksessa kierrettiin yhdessä ensimmäinen (tyhjä) asunto, ja koira ohjautui todella kivasti. Ei tarvinnut ottaa kuin rintamasuunta eri huoneisiin, niin siellähän neiti jo oli.
Siirryttiin seuraavaan asuntoon, jonka koira kiersi. Näki että jotain hajua oli, mutta ei oikein saanut paikannettua sitä. Kiersin ensin vaatehuoneen vasemmalle puolelle ja sitten takakautta oikealle, jolloin koira seurasi ja osasi paikantaa hajun komeroon. Ilmaisu hyvä. :) Piilo on ilmeisesti todella vaikea, joten siihen nähden ihan kivasti suoritettu.
Kolmanteen kerrokseen portaat menivät taas hyvin, ja ensimmäinen (tyhjä) asunto tutkailtiin omatoimisesti. Sitten siirryttiin toiseen asuntoon. Tämän maalimiehen paikkaa en etukäteen tiennyt. Koira paikansi hajun suoraan makuuhuoneeseen, ja nosti nokkaa ikkunaa kohti (maalimies vastakkaisella seinällä). Pyöritti hajua väärällä puolen huonetta, tuli sieltä poiskin, ja sitten taas takaisin. Kävin sitten katsomassa että miten vaikeassa piilossa maalimies oikein oli, ja siinähän se seisoi, aivan näkyvillä... Rita sitten pyöri vielä hetken ennen kuin hokasi. Loikkasi maalimiehen selkään, juoksi luokseni, otti rullan vierellä... Hokasi että jotain meni väärin, ja sitten takaisin maalimiehelle nätisti ja näyttö.
Loppupalkka leluleikkiä. Jatkossakin pitää mennä etukäteen treeneihin rauhoittamaan koiraa, ja anella sitten josko saataisi aloittaa. :) Ihana treeni penkin alle menneen etsintätreenin jälkeen. Mut olihan sekin muistutus, ettei tuo eläin kone ole, silläkin on huonot päivänsä.
Otettiin kolme maalimiestä, yksi per kerros. Ensimmäinen maalimies oli keittiössä tason päällä, toinen vaatekomerossa ja kolmas seisoi makuuhuoneen nurkassa kasvot seinää päin.
Päästiin siis suoraan etsimään, ja kun rakennuksen etuovesta oltiin päästy sisään, niin laski Ritan ryhti. Taas. Siinä sitten turhaa hössöttelemättä lähetin koiran. Ensin piti nousta kierreportaat ensimmäiseen kerrokseen, ja niissä neiti ensin tutkaili portaat, ja mietti että onko ihan pakko. Tuli sitten omatoimisesti.
Suoraan ensimmäisen kerroksen ensimmäiseen asuntoon (tyhjä), ja kiersi sen omatoimisesti. Jatkettiin seuraavaan asuntoon, jossa maalimies oli. Koira meni melkolailla suoraan keittiöön, ja odotin olohuoneessa. Tarkensi hajua ensin päätyseinästä, sitten vastakkaiselta seinältä, kunnes paikansi maalimiehen. Ilmaistessa palautti rullan noin puolimetriä liian eteen, ja irrotti ilman lupaa. Annoin sen mennä uudestaan, ja uusi ilmaisu oli hyvä.
Sitten matka jatkui ylempään kerrokseen, eikä portaat hiivittäneet enää lainkaan. Muutenkin koiran olemus muuttui, kun hommiin pääsi. :) Toisessa kerroksessa kierrettiin yhdessä ensimmäinen (tyhjä) asunto, ja koira ohjautui todella kivasti. Ei tarvinnut ottaa kuin rintamasuunta eri huoneisiin, niin siellähän neiti jo oli.
Siirryttiin seuraavaan asuntoon, jonka koira kiersi. Näki että jotain hajua oli, mutta ei oikein saanut paikannettua sitä. Kiersin ensin vaatehuoneen vasemmalle puolelle ja sitten takakautta oikealle, jolloin koira seurasi ja osasi paikantaa hajun komeroon. Ilmaisu hyvä. :) Piilo on ilmeisesti todella vaikea, joten siihen nähden ihan kivasti suoritettu.
Kolmanteen kerrokseen portaat menivät taas hyvin, ja ensimmäinen (tyhjä) asunto tutkailtiin omatoimisesti. Sitten siirryttiin toiseen asuntoon. Tämän maalimiehen paikkaa en etukäteen tiennyt. Koira paikansi hajun suoraan makuuhuoneeseen, ja nosti nokkaa ikkunaa kohti (maalimies vastakkaisella seinällä). Pyöritti hajua väärällä puolen huonetta, tuli sieltä poiskin, ja sitten taas takaisin. Kävin sitten katsomassa että miten vaikeassa piilossa maalimies oikein oli, ja siinähän se seisoi, aivan näkyvillä... Rita sitten pyöri vielä hetken ennen kuin hokasi. Loikkasi maalimiehen selkään, juoksi luokseni, otti rullan vierellä... Hokasi että jotain meni väärin, ja sitten takaisin maalimiehelle nätisti ja näyttö.
Loppupalkka leluleikkiä. Jatkossakin pitää mennä etukäteen treeneihin rauhoittamaan koiraa, ja anella sitten josko saataisi aloittaa. :) Ihana treeni penkin alle menneen etsintätreenin jälkeen. Mut olihan sekin muistutus, ettei tuo eläin kone ole, silläkin on huonot päivänsä.
perjantai 1. heinäkuuta 2011
Uusia temppuja
Olipa tällainen etsintätreeni tällä kertaa. Tilanne oli sellainen, että hellettä oli aika runsaasti, koira juoksun jälkimainingeissa ja ohjaajalla vähän luottoa koiraansa.
Otin autolla Ritalle paikallamakuun, josta se kerran nousi kun ravisti itseään... Muuten ihan ok. Liivit ja rulla päälle autolla, sitten liinan kanssa matkaan.
Alueen laidalle mentiin aika kireällä liinalla, mutta koira ei ollut kuumana. Ennemmin taas kerran innoton ja omissa maailmoissaan.
Aloitettiin kaakkoiskulmasta. Lähetin sen matkaan, ja se kiersi ehkä muutaman metrin ja palasi vierelle istumaan. Sitten lähdin kävelemään ja se irtosi pidemmälle tielle. En luottanut koiraan, vaan ajattelin että mitäpä jos maalimies onkin etukulmassa ja pistotin koiraa sinne muutaman kerran. Irtosi sitten hyvin ja totesin, ettei siellä maalimiestä pitäisi olla. Pelkäsin vain ettei koira ilmaisekaan, kun oli niin jännän oloinen.
Lounaiskulmassa viivyttelin kanssa aika kauan kun ajattelin että siellä on hyviä piiloja. Koira irtosi ojaa pitkin aika pitkälle, mutta palasi ilman rullaa. Sitten lähdettiin ojaa pitkin etenemään ja pian koira meni suoraan maalimiehelle joka istui kaatuneen puun takana. Otti rullan, mutta kiersikin puun toista kautta maalimiehelle ja kutsuin koiran. Näyttö ok. Oli kuulemma jo kerran käynyt maalimiehellä, ja ottanut rullan, mutta ravistanut itseään palautusmatkalla, jolloin rulla todennäköisesti oli pudonnut.
Sitten jatkettiin matkaa ja koira ajoittain liikkui hyvin nousten ylemmäs rinnettä. Sitten se juoksi täysillä luokseni ja kävi viereen istumaan, mutta ilman rullaa. Totesin, että mikähän nyt on, oli aivan kuin ilmaisu. Ja sitten koira ottikin rullan suuhun, juoksi 20m eteenpäin ja palasi taas vierelle. Otin rullan pois ja lähetin sen uudelleen.. Käytiin katsomassa ylempänä rinnettä, muttei siellä ollut ketään.
Tässä vaiheessa pohdin koko treenin lopettamista, mutta jatkettiin sitten kuitenkin... Päästiin tielle, ja koira liikkui lähellä ja tahmeasti. Kahden polun välissä olevalle metsäpläntille sain sen taas irtoamaan. Meni maalimiehelle, otti rullan, palautti.
Sitten löydetty maalimies lähti polkua pitkin kävelemään pois alueelta, ja lähetin Ritan metsään, mutta sepä tietty lähti pois lähteneen maalimiehen perään. Maalimies oli kuulemma koittanut kävellä mahdollisimman reippaasti karkuun, mutta niin vain hurtta sai kiinni ja ilmaisi. Tämä meni hyvin, ja näitähän on treenattu. :)
Sitten pikku paussi ja lähetys ja liikkeelle. Mentiin takaisin metsään ja ekaa kertaa Rita alkoi liikkumaan hyvin. Teki oikeasti töitä, ja löysi maalimiehen kaukaa. :) Ilmaisu ok, oli kuulemma ottanut rullan etäällä maalimiehestä, mutta sitten juossut ilmaisemaan maalimiehen yli. Eikä ollut käynyt maalimiehellä aiemmin kuten pelkäsin.
Että tällaista tänään. En jaksa edes sen suuremmin analysoida, kai tästä saisi ideoita tuleviin treeneihin, mutta nyt ei kykene. :D Seuraaviin maastotreeneihin mennessä. Lauantaina rakennustreenit.
Otin autolla Ritalle paikallamakuun, josta se kerran nousi kun ravisti itseään... Muuten ihan ok. Liivit ja rulla päälle autolla, sitten liinan kanssa matkaan.
Alueen laidalle mentiin aika kireällä liinalla, mutta koira ei ollut kuumana. Ennemmin taas kerran innoton ja omissa maailmoissaan.
Aloitettiin kaakkoiskulmasta. Lähetin sen matkaan, ja se kiersi ehkä muutaman metrin ja palasi vierelle istumaan. Sitten lähdin kävelemään ja se irtosi pidemmälle tielle. En luottanut koiraan, vaan ajattelin että mitäpä jos maalimies onkin etukulmassa ja pistotin koiraa sinne muutaman kerran. Irtosi sitten hyvin ja totesin, ettei siellä maalimiestä pitäisi olla. Pelkäsin vain ettei koira ilmaisekaan, kun oli niin jännän oloinen.
Lounaiskulmassa viivyttelin kanssa aika kauan kun ajattelin että siellä on hyviä piiloja. Koira irtosi ojaa pitkin aika pitkälle, mutta palasi ilman rullaa. Sitten lähdettiin ojaa pitkin etenemään ja pian koira meni suoraan maalimiehelle joka istui kaatuneen puun takana. Otti rullan, mutta kiersikin puun toista kautta maalimiehelle ja kutsuin koiran. Näyttö ok. Oli kuulemma jo kerran käynyt maalimiehellä, ja ottanut rullan, mutta ravistanut itseään palautusmatkalla, jolloin rulla todennäköisesti oli pudonnut.
Sitten jatkettiin matkaa ja koira ajoittain liikkui hyvin nousten ylemmäs rinnettä. Sitten se juoksi täysillä luokseni ja kävi viereen istumaan, mutta ilman rullaa. Totesin, että mikähän nyt on, oli aivan kuin ilmaisu. Ja sitten koira ottikin rullan suuhun, juoksi 20m eteenpäin ja palasi taas vierelle. Otin rullan pois ja lähetin sen uudelleen.. Käytiin katsomassa ylempänä rinnettä, muttei siellä ollut ketään.
Tässä vaiheessa pohdin koko treenin lopettamista, mutta jatkettiin sitten kuitenkin... Päästiin tielle, ja koira liikkui lähellä ja tahmeasti. Kahden polun välissä olevalle metsäpläntille sain sen taas irtoamaan. Meni maalimiehelle, otti rullan, palautti.
Sitten löydetty maalimies lähti polkua pitkin kävelemään pois alueelta, ja lähetin Ritan metsään, mutta sepä tietty lähti pois lähteneen maalimiehen perään. Maalimies oli kuulemma koittanut kävellä mahdollisimman reippaasti karkuun, mutta niin vain hurtta sai kiinni ja ilmaisi. Tämä meni hyvin, ja näitähän on treenattu. :)
Sitten pikku paussi ja lähetys ja liikkeelle. Mentiin takaisin metsään ja ekaa kertaa Rita alkoi liikkumaan hyvin. Teki oikeasti töitä, ja löysi maalimiehen kaukaa. :) Ilmaisu ok, oli kuulemma ottanut rullan etäällä maalimiehestä, mutta sitten juossut ilmaisemaan maalimiehen yli. Eikä ollut käynyt maalimiehellä aiemmin kuten pelkäsin.
Että tällaista tänään. En jaksa edes sen suuremmin analysoida, kai tästä saisi ideoita tuleviin treeneihin, mutta nyt ei kykene. :D Seuraaviin maastotreeneihin mennessä. Lauantaina rakennustreenit.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)