Teemana oli vapaana seuraaminen. Päästin koiran autosta, ja annoin sen mennä vapaana ilman käskyä. Itse seisoin ja odotin että koira tulee perusasentoon. Kun tuli, niin naksu ja palkka. Sitten kävelin (kokoajan ilman käskyä) niin kauan kun koira oli oikeassa paikassa. Naksautin aluksi harvakseltaan. Koira välillä herpaantui ja stressaantuikin, ja leikki kepillä, juoksi rantaan, jne, mutta palasi aina perusasentoon ja jatkoimme matkaan. Paransi loppua kohden, ja saimme tehtyä pidempiä pätkiä seuraamista. Kontakti ei olisi ollut pakollinen, mutta sitä oli helpompaa vahvistaa.
Tehtiin sitten ykkös- ja kakkosmarkkeeraukia. Tyttö oli ihan kujalla. :) Ykköset haki ja palautti nätisti, mutta kakkosissa ei osannut. Ei löytänyt ensimmäistä ja vaihtoi toiseen (jonka heittäjä haki pois ennen koiraa). Tuli kuitenkin kutsusta aina välittömästi. :) Saatiin yksi onnistunut kakkonen ja monta onnistunutta ykköstä. Kakkosessa ensimmäisen palautti suoraan ja välittömästi, ei siis hapuillut toista. :) Ei kuumentunut missään vaiheessa. Hyvä fiilis, vaikka vois jäädä pohtimaan noita kakkosia. Mutta tällä hetkellä riittää että koira oli kuulolla ja rauhallinen.
maanantai 30. toukokuuta 2011
Näytelmää
Flattien erikoisnäyttely on männä viikonloppuna, ja tuomaritäti Rosalie Brady (Iso-Britannia) ei tykännyt neidistä. Tuloksena AVO-EH. Arvostelu oli seuraavanlainen:
"Ideal height, although I would like a little more bone. Good head and dark eye, although I would prefer a more pleasing expression. Scissor bite. Clean throat. Good brisket and depth of rib. Short loin. Not standing quite straight in front, needs to strengthen in pasterns. Good hindquarter angulation. Moves ok behind, pins a little in front. Shows freedom. Tail carriage a little high, spoils outline."
Noo, sainpa nätin sinisen nauhan. :)
"Ideal height, although I would like a little more bone. Good head and dark eye, although I would prefer a more pleasing expression. Scissor bite. Clean throat. Good brisket and depth of rib. Short loin. Not standing quite straight in front, needs to strengthen in pasterns. Good hindquarter angulation. Moves ok behind, pins a little in front. Shows freedom. Tail carriage a little high, spoils outline."
Noo, sainpa nätin sinisen nauhan. :)
keskiviikko 25. toukokuuta 2011
Palauttavaa treeniä
Tänään oltiin Vihtijärvellä, ja otin metsätien varteen kolme maalimiestä. Pyysin että maalimiehet olisi niin, ettei niitä tieltä näkisi suoraa. Ja että olisivat mielellään seisovia.
Koira tuli autosta aika virittyneenä. Siinä sitten rauhoittui kun puettiin liivit päälle. Lähetin Ritan sitten matkaan ja se ampaisi vauhdilla. Pian palasi rulla suussa, mutta pieni noutaja joutui vaikean paikan eteen, kun palautusmatkalla oli virtaava oja. Neiti teki kuitenkin päätöksen ilman vihjeitä, ja palautti rullan suoraan. Sitten näytölle. Koska emäntä on niin hidas, toi koira rullan vielä uudelleen. Ei ollut lähminyt. Maalimies seisoi puun vieressä.
Sitten koira meinasi lähteä ilman lupaa, mutta hämmentyi, ja pyysin sen takaisin. Lähetin ja lähti kunnolla. Irtosi metsän puolelle ja työsti hajua. Toinen maalimies oli kuunnellut ohjeita ja mennyt makaamaan. Koira oli lipaissut naamaa, muttei lähminyt. Ilmaisi nätisti.
Kolmas maalimies seisoi kuusikon keskellä "aukiolla" isossa sadeasussa tms. Koira oli kiepsahtanut nopeasti maalimiehen edessä lähmimättä. :) Ilmaisu taas hyvä. Lopuksi leikkipalkkaa.
Niiin kivat treenit. Olen pelännyt treenejä, jotta koira ei pääsisi lähmimään. Mutta eihän se lähminyt. Ihana, taitava koira ja motivaatio korkealla. :)
Koira tuli autosta aika virittyneenä. Siinä sitten rauhoittui kun puettiin liivit päälle. Lähetin Ritan sitten matkaan ja se ampaisi vauhdilla. Pian palasi rulla suussa, mutta pieni noutaja joutui vaikean paikan eteen, kun palautusmatkalla oli virtaava oja. Neiti teki kuitenkin päätöksen ilman vihjeitä, ja palautti rullan suoraan. Sitten näytölle. Koska emäntä on niin hidas, toi koira rullan vielä uudelleen. Ei ollut lähminyt. Maalimies seisoi puun vieressä.
Sitten koira meinasi lähteä ilman lupaa, mutta hämmentyi, ja pyysin sen takaisin. Lähetin ja lähti kunnolla. Irtosi metsän puolelle ja työsti hajua. Toinen maalimies oli kuunnellut ohjeita ja mennyt makaamaan. Koira oli lipaissut naamaa, muttei lähminyt. Ilmaisi nätisti.
Kolmas maalimies seisoi kuusikon keskellä "aukiolla" isossa sadeasussa tms. Koira oli kiepsahtanut nopeasti maalimiehen edessä lähmimättä. :) Ilmaisu taas hyvä. Lopuksi leikkipalkkaa.
Niiin kivat treenit. Olen pelännyt treenejä, jotta koira ei pääsisi lähmimään. Mutta eihän se lähminyt. Ihana, taitava koira ja motivaatio korkealla. :)
Kakara 2009.
sunnuntai 22. toukokuuta 2011
SPeKL haku peruspäivä
Ajeltiin Kotkaan hakukokeilemaan. Etukäteen fiilis oli jokseenkin epävarma, ja päässä pyöri kaikenmoisia kauhukuvia. Paikalla piti olla klo 18, ja luoksepäästävyys oli klo 18:15. Meidän koeosuus oli klo 21.
Luoksepäästävyyteen en ottanut koiralle namia, ja se oli jokseenkin omissa maailmoissaan ja nuuskutteli pusikkoa. Ei lähminyt testaajaa, seisoskeli vaan ja heilutti häntää.
Käytin sitä lenkillä ja koitin saada kontaktiin, mutta jokseenkin tahmea oli. Annoin sitten nuuskia vapaasti ja vein takaisin autoon. Menin tunniksi rupattelemaan muiden kanssa, ja klo 19:45, kun meitä edeltävä koirakko lähti koepaikalle, otin hurtan autosta. Lähdettiin kävelemään hiekkatietä, ja koira oli kivassa, rauhallisessa mielentilassa. Seurautin sitä vapaana, eikä se sinkoillut mihinkään. :) Kontakti oli melko huonoa, mutta sitä ei vaadita kokeen seuraamisosuudessa.
Sitten pusikossa liikkui joku (käärme?) ja koira jäi sitä tuijottamaan niskakarvat pystyssä, oli vähän varautunut. Silloin huikattiin, että meidän vuoro on jo... Rita sitten varautuneesta mielentilastaan pikkuhiljaa palautui (tuollainen peikkoilukausi edeltää aina juoksua...). Sitten autojen luona eräs mies potkaisi maata Ritan takana ja se säpsähti sitä. Kiva.
Lähdettiin sitten koealuetta päin, ja koira kulki hihnassa nätisti. Otti hiljalleen kontaktia, mutta jokseenkin mitäänsanomaton oli koko neiti. Päästiin alueen laidalle ja testaaja pyysi vapauttamaan koiran ja seurauttamaan noin 50 metriä. Tämä oli osuus, jota etukäteen jännitin eniten. Rita lähti hyvin liikkeelle, mutta irtosi sitten pari metriä eteen. Kutsuin sen uudelleen viereen ja se tuli. Sitten jatkettiin matkaa. Irtosi sitten uudelleen kaksi metriä, ja palasi taas kutsusta. Loppumatka sujui ongelmitta. :)
Jätin koiran paikallemakuuseen ja menin testaajaan ja kartturin luo odottamaan 3 minuuttia. Koira nuuskutteli koealuetta päin, muttei se tietenkään noussut. :)
Puin koiralle sitten liivit ja laitoin rullan kaulaan ja lähdettiin kohti koealuetta. Koira lähti matkaan reippaasti, ja katosi näkyvistä. Odotin aukealla paikalla jonkin aikaa, ja koira palasi sitten rulla suussa. Näytölle kytkin sen liinaan ja koira otti pari askelta eteenpäin ja meni maahan. Minä siinä sitten kysymysmerkkinä, ja päätin että jatkan vain liikettä. Niin Ritakin sitten ampaisi vauhtiin, ja sain todella pysytellä sen perässä kun meni niin nopeasti. :) Maalimies oli makaava, pressuun peitetty. Rita oli lipaissut naamaa, muttei lähminyt.
Lähetin koiran taas, ja se irtosi taas ensin näkymättömiin, mutta palasi nopeasti. Jatkettiin alueen rajaa, joka oli oja. Koira pulahti uimaan ja jatkoi nuuskuttelua vedessä. Meni kerran alueen ulkopuolelle ja kutsuin sen pillillä. Sitten jatkettiin matkaa, ja seuraava maalimies seisoi kuusikossa. Näin ettei Rita hypännyt sitä päin, vaan toi rullan. Näytölle taas nätisti liinassa (10 m päähän).
Jatkettiin alueen toiseen kulmaan ja taas alueen reunaa pitkin. Koira meni alueen ulkopuolelle noin 10 m ja lähti sieltä "imussa" takaisin alueelle. Palasi kuitenkin ilman rullaa. Päätin ohjata sen uudelleen sinne mistä palasi. Sitten koira irtosikin jo kauemmas, ja ilmoitin testaajalle, että muutan etsintäsuunnitelmaa niin, että tarkistetaan ko alue. Ehdin kävellä 10 m, kun koira palasi rulla suussa. Näytölle mentiin taas vauhdilla. Tämäkin maalimies oli saanut lipaisun nenälle, muttei lähmitty.
Testaaja onnitteli sitten läpi meneestä kokeesta :) Kaiken kruunasi se, että testaaja kertoi Ritalla olevan paras rullailmaisu, jonka hän on nähnyt! Kehui yhteistyötämme, kun koiraa ohjataan rauhassa, ja koira lukee ohjaajaa hyvin. Kiitti, että sai olla katsomassa "esitystämme". :) Muutkin (kartturi ja löydetyt maalimiehet) kehuivat sitä, että annoin koiran tehdä työtä, enkä häirinnyt sitä. Tästä saadulla motivaatiolla on hyvä jatkaa!
Arvostelussa kaikki oli erinomaista, paitsi etsintäsuunnitelma, joka oli hyvä. :)
Mainittiinpa myös, että olin alussa niin jännittynyt että pelkäsivät, että pyörryn. Koko kasvot huulia myöten olivat kuulemma ihan valkoiset... ;) Alueella oli myös sellainen lisähäiriö, että vieressä oli moottorirata, jossa oli menossa kartigkisat. Ja aikaakin jäi vielä, käytettiin 12 minuuttia (20 minuutista).
Vihreällä kulkureittimme, numeroilla maalimiehet löytymisjärjestyksessä.
Luoksepäästävyyteen en ottanut koiralle namia, ja se oli jokseenkin omissa maailmoissaan ja nuuskutteli pusikkoa. Ei lähminyt testaajaa, seisoskeli vaan ja heilutti häntää.
Käytin sitä lenkillä ja koitin saada kontaktiin, mutta jokseenkin tahmea oli. Annoin sitten nuuskia vapaasti ja vein takaisin autoon. Menin tunniksi rupattelemaan muiden kanssa, ja klo 19:45, kun meitä edeltävä koirakko lähti koepaikalle, otin hurtan autosta. Lähdettiin kävelemään hiekkatietä, ja koira oli kivassa, rauhallisessa mielentilassa. Seurautin sitä vapaana, eikä se sinkoillut mihinkään. :) Kontakti oli melko huonoa, mutta sitä ei vaadita kokeen seuraamisosuudessa.
Sitten pusikossa liikkui joku (käärme?) ja koira jäi sitä tuijottamaan niskakarvat pystyssä, oli vähän varautunut. Silloin huikattiin, että meidän vuoro on jo... Rita sitten varautuneesta mielentilastaan pikkuhiljaa palautui (tuollainen peikkoilukausi edeltää aina juoksua...). Sitten autojen luona eräs mies potkaisi maata Ritan takana ja se säpsähti sitä. Kiva.
Lähdettiin sitten koealuetta päin, ja koira kulki hihnassa nätisti. Otti hiljalleen kontaktia, mutta jokseenkin mitäänsanomaton oli koko neiti. Päästiin alueen laidalle ja testaaja pyysi vapauttamaan koiran ja seurauttamaan noin 50 metriä. Tämä oli osuus, jota etukäteen jännitin eniten. Rita lähti hyvin liikkeelle, mutta irtosi sitten pari metriä eteen. Kutsuin sen uudelleen viereen ja se tuli. Sitten jatkettiin matkaa. Irtosi sitten uudelleen kaksi metriä, ja palasi taas kutsusta. Loppumatka sujui ongelmitta. :)
Jätin koiran paikallemakuuseen ja menin testaajaan ja kartturin luo odottamaan 3 minuuttia. Koira nuuskutteli koealuetta päin, muttei se tietenkään noussut. :)
Puin koiralle sitten liivit ja laitoin rullan kaulaan ja lähdettiin kohti koealuetta. Koira lähti matkaan reippaasti, ja katosi näkyvistä. Odotin aukealla paikalla jonkin aikaa, ja koira palasi sitten rulla suussa. Näytölle kytkin sen liinaan ja koira otti pari askelta eteenpäin ja meni maahan. Minä siinä sitten kysymysmerkkinä, ja päätin että jatkan vain liikettä. Niin Ritakin sitten ampaisi vauhtiin, ja sain todella pysytellä sen perässä kun meni niin nopeasti. :) Maalimies oli makaava, pressuun peitetty. Rita oli lipaissut naamaa, muttei lähminyt.
Lähetin koiran taas, ja se irtosi taas ensin näkymättömiin, mutta palasi nopeasti. Jatkettiin alueen rajaa, joka oli oja. Koira pulahti uimaan ja jatkoi nuuskuttelua vedessä. Meni kerran alueen ulkopuolelle ja kutsuin sen pillillä. Sitten jatkettiin matkaa, ja seuraava maalimies seisoi kuusikossa. Näin ettei Rita hypännyt sitä päin, vaan toi rullan. Näytölle taas nätisti liinassa (10 m päähän).
Jatkettiin alueen toiseen kulmaan ja taas alueen reunaa pitkin. Koira meni alueen ulkopuolelle noin 10 m ja lähti sieltä "imussa" takaisin alueelle. Palasi kuitenkin ilman rullaa. Päätin ohjata sen uudelleen sinne mistä palasi. Sitten koira irtosikin jo kauemmas, ja ilmoitin testaajalle, että muutan etsintäsuunnitelmaa niin, että tarkistetaan ko alue. Ehdin kävellä 10 m, kun koira palasi rulla suussa. Näytölle mentiin taas vauhdilla. Tämäkin maalimies oli saanut lipaisun nenälle, muttei lähmitty.
Testaaja onnitteli sitten läpi meneestä kokeesta :) Kaiken kruunasi se, että testaaja kertoi Ritalla olevan paras rullailmaisu, jonka hän on nähnyt! Kehui yhteistyötämme, kun koiraa ohjataan rauhassa, ja koira lukee ohjaajaa hyvin. Kiitti, että sai olla katsomassa "esitystämme". :) Muutkin (kartturi ja löydetyt maalimiehet) kehuivat sitä, että annoin koiran tehdä työtä, enkä häirinnyt sitä. Tästä saadulla motivaatiolla on hyvä jatkaa!
Arvostelussa kaikki oli erinomaista, paitsi etsintäsuunnitelma, joka oli hyvä. :)
Mainittiinpa myös, että olin alussa niin jännittynyt että pelkäsivät, että pyörryn. Koko kasvot huulia myöten olivat kuulemma ihan valkoiset... ;) Alueella oli myös sellainen lisähäiriö, että vieressä oli moottorirata, jossa oli menossa kartigkisat. Ja aikaakin jäi vielä, käytettiin 12 minuuttia (20 minuutista).
Vihreällä kulkureittimme, numeroilla maalimiehet löytymisjärjestyksessä.
perjantai 20. toukokuuta 2011
Lihashuoltoa
Kävin eilen vähän oppimassa koirahierontaa. Ensi demokoiralla näytettiin hierontaa, ja sitten jokainen hieroi omaa koiraansa hierojan opastuksella.
Otin Ritan sisään, ja se oli melkoisen innoissaan. Ajattelin että tarvitsen jonkun pitämään Ritan paikallaan, mutta itseasiassa koira rauhoittui vasta kun oltiin kaksin. Sain hierottua koko eläimen niin, että se nousi jaloittelemaan vain kyljen vaihdossa, ja kun minä lähdin kesken hieronnan katsomaan lisädamonstraatiota.
Hieroja katsoi Ritan aika pikaisesti, ja sanoi että takana on jotain kireyttä. En sitten tiedä millä laajuudella tai muuta? Rita oli niin innoissaan aluksi, kun hieroja kävi sen katsomassa, joten hän ei katsonut koiraa hirveän tarkasti. Itse huomasin hieroessa että niska on toiselta puolelta jumissa (tokoniska?) samoin kuin rinta (toista jalkaa pystyi venyttämään, mutta toinen oli koiralle selvästi kipeä). Takapäässä puolestaan ei reagoinut venytyksiin, mutta ihan takana selässä olis jumeja.
Täytyy viedä koira ihan hierojalle joku päivä, jotta saisin selvyyden, että minkälaisia lihasjumeja neidissä piileekään.
Otin Ritan sisään, ja se oli melkoisen innoissaan. Ajattelin että tarvitsen jonkun pitämään Ritan paikallaan, mutta itseasiassa koira rauhoittui vasta kun oltiin kaksin. Sain hierottua koko eläimen niin, että se nousi jaloittelemaan vain kyljen vaihdossa, ja kun minä lähdin kesken hieronnan katsomaan lisädamonstraatiota.
Hieroja katsoi Ritan aika pikaisesti, ja sanoi että takana on jotain kireyttä. En sitten tiedä millä laajuudella tai muuta? Rita oli niin innoissaan aluksi, kun hieroja kävi sen katsomassa, joten hän ei katsonut koiraa hirveän tarkasti. Itse huomasin hieroessa että niska on toiselta puolelta jumissa (tokoniska?) samoin kuin rinta (toista jalkaa pystyi venyttämään, mutta toinen oli koiralle selvästi kipeä). Takapäässä puolestaan ei reagoinut venytyksiin, mutta ihan takana selässä olis jumeja.
Täytyy viedä koira ihan hierojalle joku päivä, jotta saisin selvyyden, että minkälaisia lihasjumeja neidissä piileekään.
torstai 19. toukokuuta 2011
Nomeillaan
Käytiin Serenassa tekemässä muutama vesimarkkeeraus ja pupun jälki.
Annoin koiran mennä vapaana suorituspaikalle, ja jotenkin jännällä tuulella oli... Kulki parikymmentä metriä edellä, tuli aina kutsuttaessa, mutta sitten palasi kulkemaan edessä. Irtosi rantaan, kun se tuli näkyviin. Kun palasi, otin hihnaan. Meni ihan ok, veti kevyesti, ja vaihdoin suuntaa. Edisti suunnanvaihdon jälkeen hieman, muttei vetänyt.. Oli jokseenkin kiihkeä, eikä pitänyt kontaktia, mutta pysytteli lähellä. Ei pitänyt ääntä.
Rannalla koitti mennä uimaan ilman lupaa. Jostain syystä pyrki karkaamaan vesimarkkeeraukseen. Pidin taippariotteessa yhden, ja loput vapaana. Karkasi viimeiselle... Vedessä otti riistasta kiinni siivestä. Spontaanisti ja nopeasti, käänsi välittömästi suuntaa. Rannalle noustessa otin riistan vastaan heti vedestä. Ei ollut kiihkona, ei loikkinut lokin perään. Joi paljon, ja annoin juoda. En halunnut prässätä sitä yhtään. Perusasentoon meni hitaasti, muttei poukkoillut muutenkaan. Jännä.
Tehtiin vielä yksi heitto rannalle, ja koira oli vapaana lähetyksessä. Lähti luvan saatuaan, nosti ripeästi ja palautti nopeasti. Todella hyvä.
Sitten siirryttiin jäljelle. Sen aikaa kun jälkeä vedettii oli Rita paikallamakuussa. Ei piippaillut tässäkään. Tällä kertaa jälki meni jopa huonommin kuin perjantaina. Koira irtosi taas minusta parikymmentä metriä ja palasi istumaan perusasentoon. Lähetin uudelleen. Meni taas ja palasi. Pidettiin taukoa ja rapsuteltiin, koitin rentouttaa koiraa. Lopulta toinen ihminen lähti mukaan jäljelle ja koira suoritti sen. Tehtiin vielä pari varsin prässäävää treeniä, jossa kanilla riekutettiin, ja niillä koira sitten meni ihan reippaana jälkeä.
En jaksa tuota jälkeä edes stressata, aivan sama osaako sen suorittaa. Taippareissa kuulemma moni tuomari lähtee koiran mukaan jäljelle, haluavat vaan nähdä että ottaako kania suuhun. Ja tuohan ottaa. Pidetään peukkuja että meille osuu sellainen tuomari. Ja osaahan Rita jäljestää, ettei se siitäkään kiinni ole. Varautuu vaan pupun jäljestä.
Jotenkin tällä hetkellä tökkii koko homma. Ritan kanssa on tehty sellasia perusteellisia virheitä, joiden korjaamiseen menisi aikaa ja vaivaa, jos niihin jaksaisi tarttua. Esimerkiksi seuraaminen. Tokokentällä osaa, mutta metsässä edistää, vetää, kuumuu. Jos juoksu nyt paukahtaa päälle, niin keskitytään noihin treeneihin seuraavat kolme viikkoa.
Mutta jottei pelkkää negatiivista, niin täytyy sanoa että olen niin tyytyväinen tuohon riistalla työskentelyyn. Pelkäsin, että meillä olisi siinä niin hirveästi työsarkaa, mutta neidillä nyt oli muutenkin palautukset epäkunnossa vuosi sitten. Ja silloin oli levoton suu. Mutta nyt toimii todella kivasti. Nopeat ja spontaanit ylösotot, nopeat palautukset laukalla, palautukset perusasentoon ja suu pysyy levollisena koko suorituksen ajan. Taippareihin asti tehdään kaikki treenit riistalla, ja unohdetaan damit hetkeksi. :)
Ollaan muuten menossa Roturace 2011 -tapahtumaan 5.6. Kunpa neiti pidättelisi juoksu siihen asti. Tai vaihtoehtoisesti aloittaisi juoksun asap. :)
Annoin koiran mennä vapaana suorituspaikalle, ja jotenkin jännällä tuulella oli... Kulki parikymmentä metriä edellä, tuli aina kutsuttaessa, mutta sitten palasi kulkemaan edessä. Irtosi rantaan, kun se tuli näkyviin. Kun palasi, otin hihnaan. Meni ihan ok, veti kevyesti, ja vaihdoin suuntaa. Edisti suunnanvaihdon jälkeen hieman, muttei vetänyt.. Oli jokseenkin kiihkeä, eikä pitänyt kontaktia, mutta pysytteli lähellä. Ei pitänyt ääntä.
Rannalla koitti mennä uimaan ilman lupaa. Jostain syystä pyrki karkaamaan vesimarkkeeraukseen. Pidin taippariotteessa yhden, ja loput vapaana. Karkasi viimeiselle... Vedessä otti riistasta kiinni siivestä. Spontaanisti ja nopeasti, käänsi välittömästi suuntaa. Rannalle noustessa otin riistan vastaan heti vedestä. Ei ollut kiihkona, ei loikkinut lokin perään. Joi paljon, ja annoin juoda. En halunnut prässätä sitä yhtään. Perusasentoon meni hitaasti, muttei poukkoillut muutenkaan. Jännä.
Tehtiin vielä yksi heitto rannalle, ja koira oli vapaana lähetyksessä. Lähti luvan saatuaan, nosti ripeästi ja palautti nopeasti. Todella hyvä.
Sitten siirryttiin jäljelle. Sen aikaa kun jälkeä vedettii oli Rita paikallamakuussa. Ei piippaillut tässäkään. Tällä kertaa jälki meni jopa huonommin kuin perjantaina. Koira irtosi taas minusta parikymmentä metriä ja palasi istumaan perusasentoon. Lähetin uudelleen. Meni taas ja palasi. Pidettiin taukoa ja rapsuteltiin, koitin rentouttaa koiraa. Lopulta toinen ihminen lähti mukaan jäljelle ja koira suoritti sen. Tehtiin vielä pari varsin prässäävää treeniä, jossa kanilla riekutettiin, ja niillä koira sitten meni ihan reippaana jälkeä.
En jaksa tuota jälkeä edes stressata, aivan sama osaako sen suorittaa. Taippareissa kuulemma moni tuomari lähtee koiran mukaan jäljelle, haluavat vaan nähdä että ottaako kania suuhun. Ja tuohan ottaa. Pidetään peukkuja että meille osuu sellainen tuomari. Ja osaahan Rita jäljestää, ettei se siitäkään kiinni ole. Varautuu vaan pupun jäljestä.
Jotenkin tällä hetkellä tökkii koko homma. Ritan kanssa on tehty sellasia perusteellisia virheitä, joiden korjaamiseen menisi aikaa ja vaivaa, jos niihin jaksaisi tarttua. Esimerkiksi seuraaminen. Tokokentällä osaa, mutta metsässä edistää, vetää, kuumuu. Jos juoksu nyt paukahtaa päälle, niin keskitytään noihin treeneihin seuraavat kolme viikkoa.
Mutta jottei pelkkää negatiivista, niin täytyy sanoa että olen niin tyytyväinen tuohon riistalla työskentelyyn. Pelkäsin, että meillä olisi siinä niin hirveästi työsarkaa, mutta neidillä nyt oli muutenkin palautukset epäkunnossa vuosi sitten. Ja silloin oli levoton suu. Mutta nyt toimii todella kivasti. Nopeat ja spontaanit ylösotot, nopeat palautukset laukalla, palautukset perusasentoon ja suu pysyy levollisena koko suorituksen ajan. Taippareihin asti tehdään kaikki treenit riistalla, ja unohdetaan damit hetkeksi. :)
Ollaan muuten menossa Roturace 2011 -tapahtumaan 5.6. Kunpa neiti pidättelisi juoksu siihen asti. Tai vaihtoehtoisesti aloittaisi juoksun asap. :)
maanantai 16. toukokuuta 2011
Vaakkutreeniä
On tuo aika symppis koira. :) Käytiin tekemässä vireetöntä vaakkutreeniä, ja kotona se menee lelulaarista kaivamaan sorsalelun ja kantaa sitä nyt ympäri kämppää onnellisena.
Tosiaan, varsin vireetön esitys (johon olen tyytyväinen). Tuntuu että tuolla pellolla on tuolle esijuoksuiselle eläimelle niin paljon kivoja hajuja, että tuolla viretasolla keskittyy niihin mielummin...
Ensin vein vaakun ruohikkoon, ja koira lähti sitä noutamaan, mutta teki tarpeet välissä. Sitten nuuskaisi vaakkua ja alkoi syömään ruohoa. Annoin uudestaan "tuo"-vihjeen, ja koira sitten toi vaakun. Nätti nosto, rauhallinen suu ja palautus perusasentoon.
Sitten vein vaakun toiseen paikkaan, ja koira taas hyvin vireettömästi sen sieltä toi.
Perjantain treeneissä toinen koira veti hampaansa läpi vaakustamme, joten se oli nyt aika verinen. Se oli Ritalle selvästi epämukavampi kuin ehjä vaakku. Nosti sen kyllä, mutta kerran nuuski hetken ennen nostoa, kerran nosti ja pudotti. Palauttaessa päästi kerran ilman lupaa irti. Ehjällä riistalla nopeat ja siistit nostot ja palautukset käteen.
Jotenkin tuntuu, että jos pellolla olisi ollut dameja, niin olisi tehnyt töitä ihan eri tavalla.
Täytyy kyllä ihmetellä, että miten on koiran nuppi kasvanut. Riistan rikkomisesta ja jäkittämisestä ei ollut nyt tietoakaan. Palautukset (yhtä ilman lupaa otteen irroittamista lukuunottamatta) hienot. Enkä minäkään ollut samanlaisessa paineessa kuin ennen, kun mietin että rikkooko se riistan, ja palauttaahan se sen varmasti vaiko ei... Ehkä se osasyy käytöksen muuttumiseen. Lisäksi linnut eivät enää inhottaneet minua yhtä paljon kuin ennen.
Keskiviikkona taas riistatreenit edessä (sisarusporukassa). Silloin paineistavampi tilanne, joten saa taas nähdä millaista riistakäytöstä on tarjolla.
Tosiaan, varsin vireetön esitys (johon olen tyytyväinen). Tuntuu että tuolla pellolla on tuolle esijuoksuiselle eläimelle niin paljon kivoja hajuja, että tuolla viretasolla keskittyy niihin mielummin...
Ensin vein vaakun ruohikkoon, ja koira lähti sitä noutamaan, mutta teki tarpeet välissä. Sitten nuuskaisi vaakkua ja alkoi syömään ruohoa. Annoin uudestaan "tuo"-vihjeen, ja koira sitten toi vaakun. Nätti nosto, rauhallinen suu ja palautus perusasentoon.
Sitten vein vaakun toiseen paikkaan, ja koira taas hyvin vireettömästi sen sieltä toi.
Perjantain treeneissä toinen koira veti hampaansa läpi vaakustamme, joten se oli nyt aika verinen. Se oli Ritalle selvästi epämukavampi kuin ehjä vaakku. Nosti sen kyllä, mutta kerran nuuski hetken ennen nostoa, kerran nosti ja pudotti. Palauttaessa päästi kerran ilman lupaa irti. Ehjällä riistalla nopeat ja siistit nostot ja palautukset käteen.
Jotenkin tuntuu, että jos pellolla olisi ollut dameja, niin olisi tehnyt töitä ihan eri tavalla.
Täytyy kyllä ihmetellä, että miten on koiran nuppi kasvanut. Riistan rikkomisesta ja jäkittämisestä ei ollut nyt tietoakaan. Palautukset (yhtä ilman lupaa otteen irroittamista lukuunottamatta) hienot. Enkä minäkään ollut samanlaisessa paineessa kuin ennen, kun mietin että rikkooko se riistan, ja palauttaahan se sen varmasti vaiko ei... Ehkä se osasyy käytöksen muuttumiseen. Lisäksi linnut eivät enää inhottaneet minua yhtä paljon kuin ennen.
Keskiviikkona taas riistatreenit edessä (sisarusporukassa). Silloin paineistavampi tilanne, joten saa taas nähdä millaista riistakäytöstä on tarjolla.
lauantai 14. toukokuuta 2011
Jo toinen serti!
14.5.2011 Helsinki SPKL:n erikoisnäyttely
Tuomari Saija Juutilainen
Tuomari Saija Juutilainen
Rita
AVO ERI-1 SA PN-1 SERT VSP
"2v, hyvin kaunis, tyylikäs narttu, jolla erinomaiset mittasuhteet ja riittävästi hapsutusta. Hyvin kaunis pää, hieman vaaleat silmät. Hyvä purenta ja korvat. Tyylikäs ylälinja. Hieman löysät etuliikkeet. Erinomainen sivuaskel ja säilyttää linjansa mallikelpoisesti."
Kuvat Tanja Porttikallio.
perjantai 13. toukokuuta 2011
Riistatreeni
Tehtiin riistatreeniä niin, että ensin vesimarkkeeraus sorsalla, sitten toinen laukauksen kera. Ruudussa oli yksi heittovaris ja neljä piilossa.
Olin päättänyt olla prässäämättä koiraa, joten se sai vetää suorituspaikalle (ja kyllä se veti!). Oli ihan kuumana, kun otin suoraan autosta. Nousi heittoon, nousi laukaukseen... Ruudulla palautti ensimmäistä, pysähtyi eteeni ja jäi nuuskimaan lintua. Otin askeleen koiraa kohti, ja se loikkasi 2m sivuu. Kirosin ääneen että "nyt se syö sen linnun"... Ja sitten koira nosti linnun suuhun ja toi minulle. Ei ollut nuollut tai nyppinyt lintua, vaan nuuskutti vain.
Siinä treenin huonot puolet. Nyt hyvät:
Veteen koira loikkasi todella hienosti, suu ei ollut riistalla yhtään levoton. Ensimmäisestä linnusta ote oli huono (kaula ja siipi) mutta toisella linnulla todella hyvä ote. Ruudulla ensimmäisen jälkeen teki todella hyvää hakua. Kun löysi riistan, otti sen VÄLITTÖMÄSTI suuhunsa ja palautti juosten suoraan sivulle. Ei pudottanut ennen lupaa. Haki kaikki riistat nopeasti. Kerran lähti väärään suuntaan (sai ilmeisesti hajun vesimarkkeerauspaikan sorsasta) mutta palasi kutsusta. Ei vinkunut.
Erityisen tyytyväinen olen riistan ylösottamiseen. Niin nätisti ja nopeasti. Välittömästi kun löysi riistan, otti sen suuhun. Jes! Muistellen talven treenejä, jolloin koira ravisti riistaa! Ja se on korjattu täysin naksuttimella. :)
Näiden treenailujen jälkeen pidettiin tottistelutauko, jonka aikana koira oli varsin kujalla. Ajoittain hyvä vire, ajoittain tuijotti metsää, nuuski maata...
Tehtiin koirille jäljet, joiden päässä kestokani (vetokani oli aika raato...). Rita tuli suorituspaikalle korkein kierroksin, mutta jäljellä varautui. Kulki niskakarvat pystyssä, mutta kulki jälkeä pitkin. Mentyään melkein jäljen päähän pysähtyi ja juoksi luokseni. Lähti sitten jäljentekijän poistulojälkeä takajälkeä, muttei löytänyt kania. Lähetin sen uudelleen, ja sitten Rita oikaisi jälkeä, mutta löysi sen, meni ilmeisesti aika läheltä kestokania, muttei löytänyt vieläkään. Meni vielä kerran kanin luo, muttei silloinkaan sitä löytänyt. Silloin jäljentekijä lähti kulkemaan jälkeä pitkin koiran kanssa. Koiralle tuli mittaa samointein, kulki jäljen nopeasti suoraan kanille, nopeasti ylös ja reipas palautus perusasentoon. :) Ihme peikkoilua, jälkeä pitääkin hioa (sitäkin).
Ritan veli näytti sitten mallia miten jälki suoritetaan, ja eteni sen todella mallikkaasti ja ripeästi. :) Siinä Ritalle tavoitetta.
Olin päättänyt olla prässäämättä koiraa, joten se sai vetää suorituspaikalle (ja kyllä se veti!). Oli ihan kuumana, kun otin suoraan autosta. Nousi heittoon, nousi laukaukseen... Ruudulla palautti ensimmäistä, pysähtyi eteeni ja jäi nuuskimaan lintua. Otin askeleen koiraa kohti, ja se loikkasi 2m sivuu. Kirosin ääneen että "nyt se syö sen linnun"... Ja sitten koira nosti linnun suuhun ja toi minulle. Ei ollut nuollut tai nyppinyt lintua, vaan nuuskutti vain.
Siinä treenin huonot puolet. Nyt hyvät:
Veteen koira loikkasi todella hienosti, suu ei ollut riistalla yhtään levoton. Ensimmäisestä linnusta ote oli huono (kaula ja siipi) mutta toisella linnulla todella hyvä ote. Ruudulla ensimmäisen jälkeen teki todella hyvää hakua. Kun löysi riistan, otti sen VÄLITTÖMÄSTI suuhunsa ja palautti juosten suoraan sivulle. Ei pudottanut ennen lupaa. Haki kaikki riistat nopeasti. Kerran lähti väärään suuntaan (sai ilmeisesti hajun vesimarkkeerauspaikan sorsasta) mutta palasi kutsusta. Ei vinkunut.
Erityisen tyytyväinen olen riistan ylösottamiseen. Niin nätisti ja nopeasti. Välittömästi kun löysi riistan, otti sen suuhun. Jes! Muistellen talven treenejä, jolloin koira ravisti riistaa! Ja se on korjattu täysin naksuttimella. :)
Näiden treenailujen jälkeen pidettiin tottistelutauko, jonka aikana koira oli varsin kujalla. Ajoittain hyvä vire, ajoittain tuijotti metsää, nuuski maata...
Tehtiin koirille jäljet, joiden päässä kestokani (vetokani oli aika raato...). Rita tuli suorituspaikalle korkein kierroksin, mutta jäljellä varautui. Kulki niskakarvat pystyssä, mutta kulki jälkeä pitkin. Mentyään melkein jäljen päähän pysähtyi ja juoksi luokseni. Lähti sitten jäljentekijän poistulojälkeä takajälkeä, muttei löytänyt kania. Lähetin sen uudelleen, ja sitten Rita oikaisi jälkeä, mutta löysi sen, meni ilmeisesti aika läheltä kestokania, muttei löytänyt vieläkään. Meni vielä kerran kanin luo, muttei silloinkaan sitä löytänyt. Silloin jäljentekijä lähti kulkemaan jälkeä pitkin koiran kanssa. Koiralle tuli mittaa samointein, kulki jäljen nopeasti suoraan kanille, nopeasti ylös ja reipas palautus perusasentoon. :) Ihme peikkoilua, jälkeä pitääkin hioa (sitäkin).
Ritan veli näytti sitten mallia miten jälki suoritetaan, ja eteni sen todella mallikkaasti ja ripeästi. :) Siinä Ritalle tavoitetta.
keskiviikko 11. toukokuuta 2011
Tottistelua
...huonolla vireellä.
Pyöräiltiin treeneihin n. 1km, ja koira ei oikein tahtonut kulkea. Sama meno jatkui treeneissä. Paikallamakuut onnistuivat, samoin luoksetulot. Ongelma oli seuraamisessa, jossa koira jäi. Kulki kokoajan liian takana, kontakti alkoi pudota, jne... Pujottelut meni ok. Ihmiset ei kiinnosta yhtään, koirat taas kiinnostavat. Niitä saattaa nuuskaista, muttei jää matkasta.
Pyöräiltiin treeneihin n. 1km, ja koira ei oikein tahtonut kulkea. Sama meno jatkui treeneissä. Paikallamakuut onnistuivat, samoin luoksetulot. Ongelma oli seuraamisessa, jossa koira jäi. Kulki kokoajan liian takana, kontakti alkoi pudota, jne... Pujottelut meni ok. Ihmiset ei kiinnosta yhtään, koirat taas kiinnostavat. Niitä saattaa nuuskaista, muttei jää matkasta.
Pressumaalimies
Aluksi tehtiin tottisjuttuja ja koitin saada koiran kontaktia. Kaksi paikallamakuuta meni myös hyvin. Maalimies tuli paikalle vähän meidän jälkeen, ja sitten piti taas rauhotella koiraa. Heittelin nameja maahan, ja koira sitten rauhoittui niitä etsiskellessään.
Maalimies oli ensin kolmesti seisova pressun kanssa, sitten kahdesti istuva ja kahdesti makaava. Ensimmäiselle karkasi, mutta ei lähminyt, joten palkkasin rulla palautuksesta namilla. Sitten lähetin seisovalle ja loikkasi maalimiestä päin. Korjasi seuraavalla yrityksellä. Kolmannella ei lähminyt.
Istuvan kanssa karkasi myös ensimmäiseen, ja loikkasi niin että osui pressuun, joten en hyväksynyt. Loput toistot menivät hyvin. Makaavan maalimiehen pressun sisään koitti kiivetä ensin, mutta korjasi ja viimeinen toisto meni hyvin, joten lopetettiin siihen.
Tuo tilanne ei ole koiralle optimi, että maalimies on 10m päässä meistä näkyvissä. Tehtiin viime viikolla samaa treeniä, ja koiran maalimieskäytös muuttui heti, kun tilanne ei ollut yhtä kuumentava (joutui vähän etsimään maalimiestä). Joissan lähetyksissä heitin namia maahan, ja kun koira oli ne kerännyt, niin lähetin sen vasta sitten (oli rauhallisempi). Mutta tällaista tänään, näitä reenejä lisää, lisää, lisää...
Maalimies oli ensin kolmesti seisova pressun kanssa, sitten kahdesti istuva ja kahdesti makaava. Ensimmäiselle karkasi, mutta ei lähminyt, joten palkkasin rulla palautuksesta namilla. Sitten lähetin seisovalle ja loikkasi maalimiestä päin. Korjasi seuraavalla yrityksellä. Kolmannella ei lähminyt.
Istuvan kanssa karkasi myös ensimmäiseen, ja loikkasi niin että osui pressuun, joten en hyväksynyt. Loput toistot menivät hyvin. Makaavan maalimiehen pressun sisään koitti kiivetä ensin, mutta korjasi ja viimeinen toisto meni hyvin, joten lopetettiin siihen.
Tuo tilanne ei ole koiralle optimi, että maalimies on 10m päässä meistä näkyvissä. Tehtiin viime viikolla samaa treeniä, ja koiran maalimieskäytös muuttui heti, kun tilanne ei ollut yhtä kuumentava (joutui vähän etsimään maalimiestä). Joissan lähetyksissä heitin namia maahan, ja kun koira oli ne kerännyt, niin lähetin sen vasta sitten (oli rauhallisempi). Mutta tällaista tänään, näitä reenejä lisää, lisää, lisää...
tiistai 10. toukokuuta 2011
TOKO paikallamakuu ja liikkeestä maahanmeno
SUUNNITELMA:
Paikallamakuu 3 min, palkaksi purkista kissanruokaa.
Liikkeestä maahanmenoja 5 + 5.
10 as - maahan -10 as - palkkaus maahan - sivulle.
Kummankin sarjan hitain palkitsematta, nopein jackpotilla.
TOTEUTUMINEN:
Treenailtiin omalla pihalla (asfalttialustalla), lämpöä reilut +20 astetta.
Paikallamakuun kanssa ei ongelmia, tosi rauhallisesti oli, eikä mennyt lonkka-asentoon missään vaiheessa.
Sitten tehtiin maahanmenoja liikkeestä. Koira ennakoi maahanmenoa jo ennen kuin annoin käskyä, joten otin seuraamista pidempiä pätkiä. Maahanmenot olivat nopeita ja hyviä. Loppua kohden puhti alkoi lämmöstä johtuen loppumaan, koira ei halunnut edes leikkiä. Saatiin kuitenkin monta hyvää toistoa.
Tehdään nyt liikkeistä maahanmenoja pari päivää teholla. Sitten taas seisomisia. : )
Paikallamakuu 3 min, palkaksi purkista kissanruokaa.
Liikkeestä maahanmenoja 5 + 5.
10 as - maahan -10 as - palkkaus maahan - sivulle.
Kummankin sarjan hitain palkitsematta, nopein jackpotilla.
TOTEUTUMINEN:
Treenailtiin omalla pihalla (asfalttialustalla), lämpöä reilut +20 astetta.
Paikallamakuun kanssa ei ongelmia, tosi rauhallisesti oli, eikä mennyt lonkka-asentoon missään vaiheessa.
Sitten tehtiin maahanmenoja liikkeestä. Koira ennakoi maahanmenoa jo ennen kuin annoin käskyä, joten otin seuraamista pidempiä pätkiä. Maahanmenot olivat nopeita ja hyviä. Loppua kohden puhti alkoi lämmöstä johtuen loppumaan, koira ei halunnut edes leikkiä. Saatiin kuitenkin monta hyvää toistoa.
Tehdään nyt liikkeistä maahanmenoja pari päivää teholla. Sitten taas seisomisia. : )
Sertitili avattu!
08.05.2011 TERVAJOKI RN
Tuomari Jaana Hartus
Tuomari Jaana Hartus
Rita AVO ERI-1 SA PN-1 SERT ROP RYP-3
"Keskikokoa pienempi, jäntevässä kunnossa esiintyvä. Mittasuhteiltaan ja luustoltaan erinomainen narttu. Hyvä runko. Ilmeikäs pää. Tyylikäs ylälinja. Hieman pysty olkavarsi. Tehokkaat, tyypilliset liikkeet. Voisi kantaa häntäänsä alempana. Karvapeite ei parhaimmillaan"
Neiti jaksoi esiintyä vielä isossa kehässä, sijoituksena RYP-3!
Ryhmätuomari Jaana Hartus.
Ryhmätuomari Jaana Hartus.
tiistai 3. toukokuuta 2011
Hakuruutu
Iso huoh. Kyl tää meidän nometreenailu on yhtä suossatarpomista. Mulle sanottiin justiinsa, että "mä en jaksais, jos ottaisin noin vakavasti kuin sinä". Siinäpä ratkaisu meidän ongelmiin. Ei välitä enää, vaik mänee päin mäntyi.
Tänään tehtiin suuntatreenejä, eikä niissä sen suurempia ihmeitä. Koira oli minusta 10 m päässä, ja damit koiran molemmin puolin 20 m päässä. Käytin myös käsimerkkejä tällä kertaa.
Myöhemmin mentiin treenaamaan toisen koiran kanssa. Rita oli istumassa vapaana, kun täytettiin ruutua toinen koira mukanamme. Sitten otettiin Ritalla ylös kolme damia (kahdeksasta), ja kappas! Se lähti dami suussa etsimään toista. Eipä yllätä. Toinen koira laukaisi taas sen reaktion hurtassa, että kaikki damit pitää löytää ennen kuin toinen ehtii.
Rita vaihtoi ensimmäisen ja olisi lähtenyt etsimään vielä lisää. Tuli onneksi kutsusta. En palkannut palautuksesta, vaan pidin lyhyen tauon ja laitoin koiran takaisin ruutuun. Haki vaihdetun damin, ja meinasi TAAS lähteä vaihtamaan, mutta palautti kutsusta. Kolmas oli suoraviivaisin näistä, muttei kyllä suoraviivainen sekään.
Toinen koira haki kolme damia ruudusta Ritan katsellessa (hiljaa ja keskittyneesti, jotain hyvää). Sitten neiti hakemaan kahta viimeistä, ja ne palasivat enemmän tai vähemmän suoraan. Kaikki damit oli palautettu ja koira lähti takaisin ruutuun, kun juteltiin toisen koiran ohjaajan kanssa. Ei tullut kutsusta eikä pillistä. Kiersi ruudun kerran ja tuli suu vaahdossa viereen istumaan, että "ei löytyny enää!". Siinä pari kertaa laskeskelin kymmeneen.
Juteltiin hetki toisen ohjaajan kanssa ja sitten vein vielä yhden damin Ritalle. Lähetin sen hakemaan, ja se paikallisti sen nopeasti ja palautti suoraan. Iso palkka ja lopetus.
Pitäs siis miettiä tarkemmin tuota vaihtamisjuttuakin, edelleen. Vaihtamista ei ruudulla tapahdu, kun toisia koiria ei ole, joten ehkä ratkaisu olisi se, että toinen koira tuotaisiin tilanteeseen asteittain, eikä suoraan. Pohdiskellaan.
Tänään tehtiin suuntatreenejä, eikä niissä sen suurempia ihmeitä. Koira oli minusta 10 m päässä, ja damit koiran molemmin puolin 20 m päässä. Käytin myös käsimerkkejä tällä kertaa.
Myöhemmin mentiin treenaamaan toisen koiran kanssa. Rita oli istumassa vapaana, kun täytettiin ruutua toinen koira mukanamme. Sitten otettiin Ritalla ylös kolme damia (kahdeksasta), ja kappas! Se lähti dami suussa etsimään toista. Eipä yllätä. Toinen koira laukaisi taas sen reaktion hurtassa, että kaikki damit pitää löytää ennen kuin toinen ehtii.
Rita vaihtoi ensimmäisen ja olisi lähtenyt etsimään vielä lisää. Tuli onneksi kutsusta. En palkannut palautuksesta, vaan pidin lyhyen tauon ja laitoin koiran takaisin ruutuun. Haki vaihdetun damin, ja meinasi TAAS lähteä vaihtamaan, mutta palautti kutsusta. Kolmas oli suoraviivaisin näistä, muttei kyllä suoraviivainen sekään.
Toinen koira haki kolme damia ruudusta Ritan katsellessa (hiljaa ja keskittyneesti, jotain hyvää). Sitten neiti hakemaan kahta viimeistä, ja ne palasivat enemmän tai vähemmän suoraan. Kaikki damit oli palautettu ja koira lähti takaisin ruutuun, kun juteltiin toisen koiran ohjaajan kanssa. Ei tullut kutsusta eikä pillistä. Kiersi ruudun kerran ja tuli suu vaahdossa viereen istumaan, että "ei löytyny enää!". Siinä pari kertaa laskeskelin kymmeneen.
Juteltiin hetki toisen ohjaajan kanssa ja sitten vein vielä yhden damin Ritalle. Lähetin sen hakemaan, ja se paikallisti sen nopeasti ja palautti suoraan. Iso palkka ja lopetus.
Pitäs siis miettiä tarkemmin tuota vaihtamisjuttuakin, edelleen. Vaihtamista ei ruudulla tapahdu, kun toisia koiria ei ole, joten ehkä ratkaisu olisi se, että toinen koira tuotaisiin tilanteeseen asteittain, eikä suoraan. Pohdiskellaan.
maanantai 2. toukokuuta 2011
Agiliitelyiden pariin taas
Agilityt taas aloiteltu tauon jälkeen. Tehtiin rataa pätkittäin keskittyen ohjausharjoituksiin.
Jumalauta, kun koira on niin nopea, etten ehdi mukaan... Mä katson, että koira on suorittamassa jotain estettä, ja siirryn jo seuraavalle, niin eikö se koira lue sitä liikettä ja kierrä esteen. Pitää ohjata joka este loppuun ja ehtiä vielä seuraavalle. Äää. Nyt kouluttaja palkkasi koiran heittämällä sille lelua ja mä vaan keskityin ohjaamiseen.
Ensin oli kolme hyppyä joihin piti ohjata valssilla, ja ehdin kolmella toistolle kerran koiran edelle... On tässä meille haastetta. Mut koira oli kivasti kuulolla ja kontaktissa, eikä lähtenyt kentän laidalle moikkaamaan muita. :)
Ja saatiinpa muuten kerran vedettyä koko rata puhtaasti läpi. ;)
Jumalauta, kun koira on niin nopea, etten ehdi mukaan... Mä katson, että koira on suorittamassa jotain estettä, ja siirryn jo seuraavalle, niin eikö se koira lue sitä liikettä ja kierrä esteen. Pitää ohjata joka este loppuun ja ehtiä vielä seuraavalle. Äää. Nyt kouluttaja palkkasi koiran heittämällä sille lelua ja mä vaan keskityin ohjaamiseen.
Ensin oli kolme hyppyä joihin piti ohjata valssilla, ja ehdin kolmella toistolle kerran koiran edelle... On tässä meille haastetta. Mut koira oli kivasti kuulolla ja kontaktissa, eikä lähtenyt kentän laidalle moikkaamaan muita. :)
Ja saatiinpa muuten kerran vedettyä koko rata puhtaasti läpi. ;)
sunnuntai 1. toukokuuta 2011
Vapputreenit
Käytiin vapputreeneissä kasvattajan luona Mäntsälässä.
Alkuun oli tottistreeniä, jossa luoksetuloja ja seuraamista. Rita oli kuin pikkulaama, ja seurasi laiskasti. Mutta kontakti oli hyvä. Luoksetulot oli nopeat, ja meni suoraan perusasentoon hyvin.
Seuraavaksi siirryttiin metsään tekemään hakuruutu. Ritalla iski mörkö ennen metsään menoa (juoksun yhteydessä on aiemminkin möröt olleet valloillaan). Ruutun lähti kaksi metriä, pysähtyi ja nuuskutteli minuutin. Irtosi sitten vähän enemmän ja löysi damin. Otti suuhun ja tuijotteli metsään, kutsusta palautti. Lopuilla lähetyksillä irtosi paremmin, palautti suoraan. : ) Haki jopa kauimmaisen damin. Neljä nousi, ja siihen lopetettiin.
Seuraavaksi oltiin katsomassa kun toinen koira teki laukausten kera kolme markkeerausta. Rita oli hiljaa eikä hötkyillyt. : ) Viimeisenä tehtiin näyttelytreeniä, ja siitä sain kyllä paljon irti. Ehkä me selvitään ensi sunnuntain kehästä.
Alkuun oli tottistreeniä, jossa luoksetuloja ja seuraamista. Rita oli kuin pikkulaama, ja seurasi laiskasti. Mutta kontakti oli hyvä. Luoksetulot oli nopeat, ja meni suoraan perusasentoon hyvin.
Seuraavaksi siirryttiin metsään tekemään hakuruutu. Ritalla iski mörkö ennen metsään menoa (juoksun yhteydessä on aiemminkin möröt olleet valloillaan). Ruutun lähti kaksi metriä, pysähtyi ja nuuskutteli minuutin. Irtosi sitten vähän enemmän ja löysi damin. Otti suuhun ja tuijotteli metsään, kutsusta palautti. Lopuilla lähetyksillä irtosi paremmin, palautti suoraan. : ) Haki jopa kauimmaisen damin. Neljä nousi, ja siihen lopetettiin.
Seuraavaksi oltiin katsomassa kun toinen koira teki laukausten kera kolme markkeerausta. Rita oli hiljaa eikä hötkyillyt. : ) Viimeisenä tehtiin näyttelytreeniä, ja siitä sain kyllä paljon irti. Ehkä me selvitään ensi sunnuntain kehästä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)