Etsintäharjoitus

Taas on ollut taukoa kirjoittamisessa, enkä jaksa sen tarkemmin päivittää, kuin viime viikon etsintätreenin.

Pyysin Ritalle etsintäalueen niin, että maalimiehet olisi mahdollisimman vaikeissa piiloissa. Koira suoritti pienemmän alueen niin nopeasti, että oli pakko tarjota haastetta. Ja sitä saatiin.

Aluksi otin syrjemmässä Ritalle paikallamakuun ja seuraamista. Siirryttiin lähetyspisteelle, ja koira kuumeni. Pistin sen paikallemakuuseen (ehkä minuutiksi) eikä sillä sen kanssa ollut ongelmia.
Seurautin koiraa 10 m, epäonnistuneesti. Koiralla kiire etsimään joten junnattiin edestakas, ja koirahan siinä paineistui. Päästiin sitten lopulta alueen reunalle niin että koira oli rauhoittunut. Se lähti työstämään alueen etureunaa, mutta ajattelin, että se käy vanhoja jälkiä. Jatkoin alueen eteläreunaa, ja koira liikkui ihan kivasti alueella. Kerran lähti ulos alueelta, mutta tuli kutsusta takaisin. Kivasti ohjautui, vaikka mulla oli pinna kireällä tottisepisodista.
Käännyttiin alueen itäreunalle ja aloitettiin nousemaan kalliolle, kun koira irtosi. Odottelin sitä hetken aikaa, mutta kun sitä ei kuulunut, niin jatkoin kalliolle nousua. Kesken nousun koira palautti rullan, ja kytkin sen näyttöliinaan. Matka näytölle oli kivikkoa, joten päästin koiran liina perässään vapaana. Koira meni maalimiehelle, mutta ei saanut palkkaa vielä, joten ilmaisi uudestaan. Sitten uusiksi näytölle. Maalimies makasi kivenkolossa niin, että vain pää oli näkyvissä. Ja Ritva ei ollut koskenut maalimieheen lainkaan, jes! :)

Siitä sitten uusi lähetys ja koira matkaan. Liikkui ihan eri tavalla kuin ennen ensimmäistä maalimiestä; lähempänä minua, etsi vähemmän. Kierrettiin alue pohjoisreunaa myöten, ja palatessamme länsireunaa pitkin, koira nappasi maalimiehen hajun ja pian alkoi kuulostaa siltä kuin raiskattaisiin pressua. Ja niinhän siellä tehtiin. Rita oli mennyt pressun alle ja liponut maalimiehen kasvot. Otti rullan ja lähti sitä palauttamaan, mutta oli vähän jumissa pusikossa. Tuli sitten luokseni, mutta ei palauttanut rullaa minulle, vaan jäi noin metrin päähän minusta seisomaan ja tuijottamaan. Otin koiran sitten valjaista kiinni ja rullan sen suusta. Lähetin sen uudestaan keppi-vihjeellä. Maalimies oli ymmärtänyt, että koira tuli näytölle, ja avannut valmiiksi purkin. Joten koira sitten tyytyväisenä söi herkut purkista. Ja kyllä, vitutti. En mennyt Ritan luo näytölle, vaan jäin tielle seisomaan. Rita palasi sitten luokseni ja söi lunta. Odotin että se kävi istumaan ja lähetin sen uudestaan hetken kuluttua. Oltiin siinä vaiheessa kierretty alue, ja aikaa oli mennyt 20min (alueen koko 4 ha).

Oltiin lähtöpisteessä ja päätin että halkaistaan alue uudestaan. Koira tarvitsi liikkeessä paljon tukea, ja irtosi vain hajuille, jolloin minä jäin odottamaan. Silloinkin se välillä jäi kauempana seisomaan ja tuijottamaan minua.
Noustiin uudelleen kalliolle. Koira merkkasi aika paljon kallion alapuolelle, joten lähdettiin sinne seuraavaksi. Siellä olikin viimeinen maalimies kivikasassa pressun alla. Rita oli lähminyt, taas, ihan huolella. Vitutti, enkä voinut sitä palkita. Niinpä maalimies tuli pressun alta ulos, ja toisella yrityksellä ei lähminyt. Alkoi olla jo aika prässäystä, kun koira oli niin naatti. Mutta saipa palkkansa.

Verijälki

Ensimmäinen verijälki tehty tälle vuodelle. Koira jäljesti varsin mielenkiintoisella ja epäritamaisella tavalla...

Jälki oli varsin lyhyt, ehkä 200m? Kaksi mutkaa ja makausta.

Koira nosti jäljen ilman eri vihjettä, mutta ajoi sitä muutaman metrin kerrallaan, niska karvat pystyssä ja kulkien todella hitaasti. Pysähteli, kuikuili ympärilleen, ja jatkoi sitten matkaa. Ei jäljestänyt koko matkaa nenä maassa, vaan ajoittaan kulki nenä ilmassa jäljen päällä. Kerran meni sivuun jäljeltä 2m, mutta pysähtyi, nuuski ilmaa ja palasi jäljelle. Makauksille pysähtyi seisomaan ja palkkasin sen niille. Kaatona oli poronkorvat, jotka koira nappasi nopeasti suuhun ja palautti minulle.

Jatkossa vähän vanhempia jälkiä, niin ehkei ihan noin alert-tilassa tarvitse jäljestää...