Eilen ajettiin Klaukkalan laidalle starttipyssy kassissa. Matkustettiin pakettiautolla, niin että etupenkillä kolme ihmistä, joista keskimmäisellä pentu sylissä ja Rita sitten jaloissa. Olen ollut huolissani Ritan hermoista, mutta taas näki, että ihan hyvä pää sillä on. Avasin auton oven ja neiti loikkasi suoraan ahtaaseen jalkatilaan ja istui siinä rauhallisena koko matkan. Ei hötkyillyt tai stressannut.
Perillä sitten otin koiran hallintaan, seurautin ja tein paikallaoloa. Ensimmäinen laukaus tuli niin kaukaa ja pienillä panoksilla, ettei sitä oikeastaan kuulunut. Se mihin neiti reagoi, oli että ampuja huusi ennen ampumista, että ampuu nyt. Rita ihan villinä loikki perään ja odotin että se rauhottuu. Kun se istui sivulle, seurautin sitä vähän matkaa ja palkkasin (palkkana maksaa ja kieltä).
Seuraava laukaus tuli lähempää ja siihen neiti reagoi nousemalla istumaan, muttei hötkyillyt, vaan kävi viereen istumaan. Seurautin poispäin laukauksesta ja palkkasin perusasennosta.
Seuraava tuli taas lähempää ja meni melkolailla samalla tavalla. Otettiin vielä neljäs pienillä panoksilla, eikä siinäkään mitään erikoista. Pienillä ammuttuna ääni on vaan niin reppana, ettei se käy häiriöksi, joten vaihdettiin isommat panokset. Mentiin lähemmäs ampujaa, ja ensimmäiseen Rita reagoi todella voimakkaasti loikkamalla ylös ja lukitsemalla katseen ampujaan (ei pyrkinyt sinne päin tai muuta, pysähtyi vain tuijottamaan, että tapahtuuko jotain).
Seuraavalla reagoi lähes samalla tavalla, mutta vähemmän ja palautui nopeammin.
Otettiin tässä välissä paikallamakuuharjoitus, ihan vaan puoli minuuttia.
Kolmannella se makasi maassa, kun laukaus tuli, nosti päätä, muttei noussut. Palkkasin heti maahan. Neljännellä seurasi laukauksen tullessa, vilkaisi ampujaa ja sitten haki kontaktia. Viimeisellä huolella ja rakkaudella pitämäni starttipyssy teki tenän (olen siis jättänyt sinne ammuttuja ja ampumattomia panoksia lepäämään, se on kastunut ja kuivunut jossain laukussa...). Niinpä jätin koiran paikallemakuuseen ja kävelin 20m päähän. Pyöritin lipasta niin kauan, että laukaus kuului. Rita nousi seisomaan, muttei liikkunut. Odotin hetken ja annoin kaukokäskyn "maa". Neiti muksahti maahan. Kävelin sen luo ja palkkasin reilusti maahan. Sitten vielä seurattiin ympäriämpäri ja annoin loppupalkan. Eli onnistuneet treenit, neidin stressitaso yllättävän alhainen. Parempi pää kuin olin uskonut. : ) Kun odottaa liian vähän, niin välillä yllättyy positiivisesti.
Sitten matkattiin taas ahtaassa jalkatilassa, levollisina, takaisin kotiin ja lepäiltiin tunti. Sen jälkeen alkoivat tottistreenit Klaukkalan torilla. Mukana oli kolme muutakin koiraa pelastuskoirista. Ritan kanssa otettiin pelkästään seuraamista ja paikallaoloa. Seurautin pitkiä pätkiä palkkaamatta, ja kontakti joissain kohdin todella hyvä, toisinaan taas vilkuili ympärille välillä, tuli silti mukana. Tähän haluaisin pitkäkestoisuutta, kontaktiseuraamiseen nääs. Huolellisemmin tehtävä siis.
Paikallaolojen kanssa ei ongelmaa. Häiriöt eivät olleet liian suuria. Seurautin niin, että 1m pitkä hihna roikkui Ritan kaulassa, mutten pitänyt siitä kiinni. Otettiin vielä pari ohitustakin. Toisella ohituksella Rita jumittui ja jäi seisomaan, muttei mennyt moikkaamaan koiraa. Jatkoi pyydettäessä.
Lopuksi neiti pistettiin testiin ja yksi treenikavereista vingutti vinkulelua ja loikki Ritan ympärillä ja käveli jopa sen yli. Neiti ei lähtenyt leikkiin mukaan, ja sai palkaksi maahan kourallisen kissanruokaa.
Eli hyvä treeni-ilta, hallintaan keskittyen. : ) Jatkossa lisää häiriötottista ja laukaustreeniä!
torstai 30. joulukuuta 2010
tiistai 28. joulukuuta 2010
Nomeputkessa
Tänään treenattiin taas omalla pihalla. Pihalle oli syntynyt niin hyvä 100m suora, joka päättyi korkeaan kinokseen, että eihän sitä voinut jättää käyttämättä hyväksi.
Ensin pihalla oli koiranpentu, joka veti koiran pasmat vähän sekaisin, ja kesti jonkin aikaa saada se taas keskittymään.
Meillä oli mukana "heittäjä" joka vei ensimmäisen dummyn kinoksen takaseinälle koiran katsoessa. Rita lähti vaudilla, mutta pysyhtyi matkalla nuuskimaan. Ohjasin sen jatkamaan, ja se menikin kinoksen taakse. Siellä alkoi hakea ja pyöriä. Paniikki iski siinä vaiheessa kun koira laajensi haun autotielle (dummy oli korkella, ja tuuli ilmeisesti kuljetti hajua), kun siinä samalla meni auto. Kutsuin koiran, ja se palasi nopeasti. Dummy siirrettiin alemmas ja lähetin Ritan uudelleen. Se lähti vauhdilla ja ylitti kinoksen. Löysi dummyn nopeasti ja palautti suoraan.
Seuraava oli hieman korkeammalla kuin edellinen dummy. Rita eteni taas suoraviivaisesti, ja tälläkertaa löysi heti, palautuksessa ei ongelmia.
Kolmannelle lähetin sen eri käskyllä ("mene") jolloin Rita eteni viisimetriä ja jäi nuuskimaan penkkaa. Kutsuin sen takaisin ja lähetin sen eteenlähetyksellä kinokselle. Suoraan dummylle ja hyvä palautus.
Näin tehtiin useampi ja dummy nousi lopulta kinoksen huipulle. Ei ongelmia palautuksissa, ja eteni aina suoraviivaisesti dummylle. Tehtiin kahdeksan toistoa. Palkkasin lopuksi kuivatulla kananlihalla.
Lopuksi juteltiin "heittäjän" kanssa puolisentuntia pihalla. Sen ajan Rita istui hiljaa paikallaan vierelläni, ei hötkyillyt. : ) Palkkasin satunnaisesti.
Ihanaa oli taas se, että koira oli niin hyvin hyppysissä! Tuli heti kutsusta, pysähtyi pillikäskyllä ja kuunteli suuntaohjeita (lähinnä eteenlähetystä). : ) Sain sen jopa kaukokäskyllä maahan, kun piti lähettää se takaisin kinokselle ensimmäisellä hakuilureissulla.
Ensin pihalla oli koiranpentu, joka veti koiran pasmat vähän sekaisin, ja kesti jonkin aikaa saada se taas keskittymään.
Meillä oli mukana "heittäjä" joka vei ensimmäisen dummyn kinoksen takaseinälle koiran katsoessa. Rita lähti vaudilla, mutta pysyhtyi matkalla nuuskimaan. Ohjasin sen jatkamaan, ja se menikin kinoksen taakse. Siellä alkoi hakea ja pyöriä. Paniikki iski siinä vaiheessa kun koira laajensi haun autotielle (dummy oli korkella, ja tuuli ilmeisesti kuljetti hajua), kun siinä samalla meni auto. Kutsuin koiran, ja se palasi nopeasti. Dummy siirrettiin alemmas ja lähetin Ritan uudelleen. Se lähti vauhdilla ja ylitti kinoksen. Löysi dummyn nopeasti ja palautti suoraan.
Seuraava oli hieman korkeammalla kuin edellinen dummy. Rita eteni taas suoraviivaisesti, ja tälläkertaa löysi heti, palautuksessa ei ongelmia.
Kolmannelle lähetin sen eri käskyllä ("mene") jolloin Rita eteni viisimetriä ja jäi nuuskimaan penkkaa. Kutsuin sen takaisin ja lähetin sen eteenlähetyksellä kinokselle. Suoraan dummylle ja hyvä palautus.
Näin tehtiin useampi ja dummy nousi lopulta kinoksen huipulle. Ei ongelmia palautuksissa, ja eteni aina suoraviivaisesti dummylle. Tehtiin kahdeksan toistoa. Palkkasin lopuksi kuivatulla kananlihalla.
Lopuksi juteltiin "heittäjän" kanssa puolisentuntia pihalla. Sen ajan Rita istui hiljaa paikallaan vierelläni, ei hötkyillyt. : ) Palkkasin satunnaisesti.
Ihanaa oli taas se, että koira oli niin hyvin hyppysissä! Tuli heti kutsusta, pysähtyi pillikäskyllä ja kuunteli suuntaohjeita (lähinnä eteenlähetystä). : ) Sain sen jopa kaukokäskyllä maahan, kun piti lähettää se takaisin kinokselle ensimmäisellä hakuilureissulla.
maanantai 27. joulukuuta 2010
Arkistojen aarteita
Olin kadottanut kännykän johdon, joka löytyi siivouksen seurauksena siivouskaapista (?). Niinpä latasin heti tiedostot puhelimesta koneelle.
Tässä pari videota eräältä vapaapäivältäni syksyllä kun Ritvan kanssa aamulla kerättiin dummyt mukaan ja lähdettiin tekemään hakuruutua niin, että dummyt olivat peltosuikaletta ympäröivässä metsässä (siis molemmilla puolilla metsää, välissä pelto).
hakuruutu1
hakuruutu2
Ja tässä pari sekalaista kuvaa:
Tässä pari videota eräältä vapaapäivältäni syksyllä kun Ritvan kanssa aamulla kerättiin dummyt mukaan ja lähdettiin tekemään hakuruutua niin, että dummyt olivat peltosuikaletta ympäröivässä metsässä (siis molemmilla puolilla metsää, välissä pelto).
hakuruutu1
hakuruutu2
Ja tässä pari sekalaista kuvaa:
- Uudet pelastuskoiraliivit testissä
- Terveyskuvausten jälkeinen krapula.
- Eräänä sunnuntaiaamuna.
- Tarvitseeko kaiken olla aina niin kehittävää...
lauantai 25. joulukuuta 2010
Joululepoa
ja yksi häiriökoiratreeni...
Eli joulu lepäiltiin ja syötiin paljon.
Lauantaina illalla kuitenkin alkoi tekemään taas mieli reenailla. Ja kun saatiin treeniseuraakin, niin suunnitelma oli seuraavanlainen:
1. ja 2. dummy polulla niin, että Rita joutuu jouksemaan polulla seisovan häiriökoiran ohi.
3. Dummy lähempänä häiriökoirakkoa niiden seläntakana.
4. Dummy häiriökoirakon etupuolella.
5. Dummy häiriökoirakon alla
6. Häiriökoiran ohjaaja vie dummyn, kun Rita odottaa paikalla lähetyspisteessä (minä pitelen häiriökoiraa)
7.-9. Rita hakee dummyn samalla kun häiriökoira on vapaana.
Ensimmäisellä dummylla kiersi häiriökoirakon kaukaa, muuten palautus mainio. Seuraavat kaksi joksi melkein toista koiraa päin! Neljännelläkään ei ongelmaa, otti dummyn todella nopeasti ja suora palautus. Viidettä etsi kauan, joten koirakko joutui siirtymään kauemmas dummysta. Palautus taas hyvä. Kuudeskin meni nopeasti ja ongelmitta. Toisen koiran ollessa vapaana, jahtasi se Ritaa vinkuen (yritti astua). Rita ei välittänyt siitä yhtään ennen kuin oli dummylla. Silloin se ärähti toisen koiran maahan ja palautti vasta sitten... Seuraavalla toinen koira oli kaempana Ritasta, ja siinä ei ollut ongelmia. Viimeisellä Rita teki kauan työtä toinen koira perässään. Kun vihdoin löytyi, Rita ärähti vähän toiselle koiralle (joka yritti astua) ja palautti. Kun Rita oli antanut viimeisen dummyn, annoin sille paljon palkkaa, ja juuri silloin toinen koira kiipesi sen selkään. Niinpä Rita ärähti sille. : /
Muuten treenit meni hyvin, en olisi vuosi, edes puoli vuotta sitten voinut kuvitella, että Rita pystyisi noin hyvin toimimaan toisen koiran läsnäollessa. Varsinkaan toisen koiran ollessa noin selvästi häiriönä. Ei alkanut leikkimään, jäkittämään eikä mitään muuta, vaan ainoa ajatus nupissa oli palauttaa ohjaajalle! Jes! Tästä on hyvä jatkaa! Seuraavaksi pitäisi pystyä katsomaan kun toiset koirat tekee, ja tietenkin se laukaus...
Eli joulu lepäiltiin ja syötiin paljon.
Lauantaina illalla kuitenkin alkoi tekemään taas mieli reenailla. Ja kun saatiin treeniseuraakin, niin suunnitelma oli seuraavanlainen:
1. ja 2. dummy polulla niin, että Rita joutuu jouksemaan polulla seisovan häiriökoiran ohi.
3. Dummy lähempänä häiriökoirakkoa niiden seläntakana.
4. Dummy häiriökoirakon etupuolella.
5. Dummy häiriökoirakon alla
6. Häiriökoiran ohjaaja vie dummyn, kun Rita odottaa paikalla lähetyspisteessä (minä pitelen häiriökoiraa)
7.-9. Rita hakee dummyn samalla kun häiriökoira on vapaana.
Ensimmäisellä dummylla kiersi häiriökoirakon kaukaa, muuten palautus mainio. Seuraavat kaksi joksi melkein toista koiraa päin! Neljännelläkään ei ongelmaa, otti dummyn todella nopeasti ja suora palautus. Viidettä etsi kauan, joten koirakko joutui siirtymään kauemmas dummysta. Palautus taas hyvä. Kuudeskin meni nopeasti ja ongelmitta. Toisen koiran ollessa vapaana, jahtasi se Ritaa vinkuen (yritti astua). Rita ei välittänyt siitä yhtään ennen kuin oli dummylla. Silloin se ärähti toisen koiran maahan ja palautti vasta sitten... Seuraavalla toinen koira oli kaempana Ritasta, ja siinä ei ollut ongelmia. Viimeisellä Rita teki kauan työtä toinen koira perässään. Kun vihdoin löytyi, Rita ärähti vähän toiselle koiralle (joka yritti astua) ja palautti. Kun Rita oli antanut viimeisen dummyn, annoin sille paljon palkkaa, ja juuri silloin toinen koira kiipesi sen selkään. Niinpä Rita ärähti sille. : /
Muuten treenit meni hyvin, en olisi vuosi, edes puoli vuotta sitten voinut kuvitella, että Rita pystyisi noin hyvin toimimaan toisen koiran läsnäollessa. Varsinkaan toisen koiran ollessa noin selvästi häiriönä. Ei alkanut leikkimään, jäkittämään eikä mitään muuta, vaan ainoa ajatus nupissa oli palauttaa ohjaajalle! Jes! Tästä on hyvä jatkaa! Seuraavaksi pitäisi pystyä katsomaan kun toiset koirat tekee, ja tietenkin se laukaus...
torstai 23. joulukuuta 2010
NO ME comprendo
Pohdiskelin nome-juttuja taas vaihteeksi. En oikein tiedä näenkö meitä ikinä läpäisemässä taippareita. Häiriötreeniä pitäis tehdä ja kovastikivasti.
Mutta nyt, yksi häiriökoira.
Oltiin etuajassa paikalla, ja vein dummyt (5kpl) Ritan ollessa paikallaollessa. Tehtiin seuraamista, paikallaoloja ja luoksetuloja ennen kuin häiriökoira tuli paikalle. Ritalla selvä "veto" ruutuun, mutta tuli kutsusta luokse ruudun reunaa pitkin, oli nätisti paikallaolossa, kaukokäskyllä vaihtoi maahan-istu-maahan. Seurasi hihna löysällä. Päästin myös tekemään pari noutoa, joiden palautuksissa ei onkkelmia.
Kun toinen koira (wss Luca) tuli, niin Ritvan nuppi ei meinannut kestää: mennäkö toista koiraa moikkaamaan, vai hakemaan dummyt ennen kuin se ehtii!
Ja näinhän se sitten meni:
1. dummy: Nopea löytö. Löytäessään pysähtyi hetkeksi, katsoi meitä ja lähti sitten kehusta palauttamaan. Nätti palautus, mutta näki, että on hieman ylimääräistä energiaa.
2. dummy: Tätä työsti ja työsti, meni minuutteja ennen kuin löysi. Palautus tapahtui itsenäisesti ja nopeasti.
3. dummy: Rita oli dummyn vieressä ja annoin suuntavihjeen, jolloin koiran piuhat kävi ja lopulta yhdisti. Suoraan dummylle! Eli mahtava palkka. Palautus nopea ja ongelmaton.
4. dummy: Ohjasin Ritaa kädellä oikeaan suuntaan ruudussa, ja lopulta löysi dummyn (jonka luulin jo kadottaneeni hankeen). Palautus taas hieno.
5. dummy: Lähetin koiran suoraan dummyn suuntaan. Pysäytin "seis" käskyllä, osoitin suunnana käsimerkillä ja kun koira meni oikeaan suuntaan, lähihakupillitin ja sieltähän se löytyi. Palautus hieno, vaikka toinen koira aivan vieressä loikki minua päin. Jes!
Palkaksi lohijauhelihaa purkista.
Plussaa meille oli se, että häiriökoira vinkui niin kovasti Rita perään, että sekin loi lisää häiriötä, eikä neiti piitannut tästäkään.
Lopuksi käytiin kävelemässä ritiläportaita, mutta neiti ei tullut kuin puoleenväliin. Piteli kyllä tassuja välillä ylhäällä, eli jäätyivät hangessa seistessä. Voi siis olla että olivat jonkinverran arat.
Mutta nyt, yksi häiriökoira.
Oltiin etuajassa paikalla, ja vein dummyt (5kpl) Ritan ollessa paikallaollessa. Tehtiin seuraamista, paikallaoloja ja luoksetuloja ennen kuin häiriökoira tuli paikalle. Ritalla selvä "veto" ruutuun, mutta tuli kutsusta luokse ruudun reunaa pitkin, oli nätisti paikallaolossa, kaukokäskyllä vaihtoi maahan-istu-maahan. Seurasi hihna löysällä. Päästin myös tekemään pari noutoa, joiden palautuksissa ei onkkelmia.
Kun toinen koira (wss Luca) tuli, niin Ritvan nuppi ei meinannut kestää: mennäkö toista koiraa moikkaamaan, vai hakemaan dummyt ennen kuin se ehtii!
Ja näinhän se sitten meni:
1. dummy: Nopea löytö. Löytäessään pysähtyi hetkeksi, katsoi meitä ja lähti sitten kehusta palauttamaan. Nätti palautus, mutta näki, että on hieman ylimääräistä energiaa.
2. dummy: Tätä työsti ja työsti, meni minuutteja ennen kuin löysi. Palautus tapahtui itsenäisesti ja nopeasti.
3. dummy: Rita oli dummyn vieressä ja annoin suuntavihjeen, jolloin koiran piuhat kävi ja lopulta yhdisti. Suoraan dummylle! Eli mahtava palkka. Palautus nopea ja ongelmaton.
4. dummy: Ohjasin Ritaa kädellä oikeaan suuntaan ruudussa, ja lopulta löysi dummyn (jonka luulin jo kadottaneeni hankeen). Palautus taas hieno.
5. dummy: Lähetin koiran suoraan dummyn suuntaan. Pysäytin "seis" käskyllä, osoitin suunnana käsimerkillä ja kun koira meni oikeaan suuntaan, lähihakupillitin ja sieltähän se löytyi. Palautus hieno, vaikka toinen koira aivan vieressä loikki minua päin. Jes!
Palkaksi lohijauhelihaa purkista.
Plussaa meille oli se, että häiriökoira vinkui niin kovasti Rita perään, että sekin loi lisää häiriötä, eikä neiti piitannut tästäkään.
Lopuksi käytiin kävelemässä ritiläportaita, mutta neiti ei tullut kuin puoleenväliin. Piteli kyllä tassuja välillä ylhäällä, eli jäätyivät hangessa seistessä. Voi siis olla että olivat jonkinverran arat.
maanantai 20. joulukuuta 2010
Pitkästä aikaa nomeillaan.
Nyt olisi sitten taas aika kaivaa dummyt kaapista pölyyntymästä. Mulla on vissiin sellanen flatin keskittymiskyky. 80% onnistuminen kahdessa peräkkäisessä sarjassa nostaa kriteeriä, ja jotenkin tuntuu etten aina osaa tätä. En siis tiedä seuraavaa järkevää kriteeriä. Silloin kyllästyn minä. Sen takia nome on ollut vähän tauolla meillä, kun en keksi seuraavaa vaihetta.
Viimeeksi tehtiin porukkatreeneissä kaksi noutoa. Muuten pelkkää hallintaa. En osaa luottaa neitiin vielä porukassa. Ehkäpä se olisi siis se mitä harjoitella? Noutoja liinassa täydellä parkkipaikalla? Noutoja toisen koiran läsnäollessa? Ihmisistä häiriötä...? Nyt kun on joulusesonki ja kauppakeskukset pullollaan ihmisiä, niin oiva aika treenata näitä.
Ihan edelliset treenit tehtiin kiertäen Klaukkalan Tarjoustalo. Muutama nouto kierreritiläportaista. Seuraavaksi umpihangesta pusikosta, sitten lastauslaiturilta (ritilä) päältä, sitten korkealla oleva dummy, ja sitten vielä ritilälattian alta. Lopetettiin 100m muistinoutoon. Pidemmät matkat ja vaikeammat piilot tuntuu turhilta tällä erää, kun niitä on jankkaamalla jankattu, eivätkä tuota ongelmia... Hmm.
Klaukkalan Tarjoustalon (joo, täällä me reenaillaan paljon, laiska kun olen, sinne on matkaa meiltä 50m) parkkipaikan ja viereisen pellon välissä on n. 10m leveä nurmisuikale (tai lumisuikale varmaankin nyt). Tätä voisi hyödyntää. Liinassa kuitenkin, kun lähellä menee autoja. Kaistale on n. 80m pitkä.
Jos paikan häiriöt on liian vaikeita, siirrytään pellon puolelle.
Paikkahan on hyvä siitäkin, että siinä menee joki/oja vieressä. Sitäkin voi hyödyntää treeneissä! ; )
Karttakuva paikasta:
http://kansalaisen.karttapaikka.fi/linkki?scale=2000&text=Klaukkalan+Tarjoustalo&srs=EPSG%3A3067&y=6695703&mode=orto&x=376481&lang=fi
Suunnitelma:
Aloitetaan paikallaololla, 1min (vähä lumisella/lumettomalla maalla). Seuraaminen suorituspaikalle.
Kymmenen noutoa (5+5).
Seurataan koiran toimintaa, huomioidaan kaikenlainen epävarmuus. Mikäli kuumuu yhtään, ei pääse noutamaan.
Ei heittoja. Palkka purkista kissanruokaa.
Jokainen onnistuminen pidentää matkaa. Aloitetaan 5m (parkkipaikan laidalla lyhtypylväät 10m välein, joista helppo seurata etäisyyttä). Vahvistetaan koiran kääntymistä dummylta naksulla.
Dummyt viedään yksitellen, koira joko seuraa mukana, tai jää paikallamakuuseen odottamaan dummyn vientiä.
Ja näin siinä kävi:
Eli joo, meni eri tavalla. Mutta ihan vaan sen takia etten osannut odottaa, millainen maasto olisi vastassa. Kaistaleen ja parkkipaikan välillä oli (yllätys yllätys) viiden metrin valli auratuista lumista. Enkä mä halunnut nyt LIIAN helppoa treeniä tehdä!
Olosuhteet sattui silleen kohdilleen, että kulmalla, jossa oltiin, oli juuri lastauslaiturilla kuorma-auto tyhjentämässä lastiaan. Kuului ihan hirveä meteli ja pauke. Niinpä tehtiin treenit siinä! Ihmisiä ja autoja pörräsi ohi n. 5-10 m päässä. Rita ei välittänyt pätkääkään. : )
Ensimmäisen otin varovaisesti 5 m päähän. Ei ongelmia. Pidensin matkaa vähitellen. Siirryttiin jopa keskemmäs, että lähetyskin tapahtui häiriöiden keskeltä. Matkaa ei saanut yli 20 metriä, koska siellä oli kontti joka rajoitti, muuten olisi pitänyt mennä ajotielle... Joten tehtiin 20 metriin. Ja yksi lumipenkkaan kontin taakse. Ei ongelmia missään vaiheessa! Neiti ei ottanut häiriötä mistään, ei vaikka odotti paikallaan aina kun vein dummyn.
Tehtiin yhteensä seitsemän toistoa, ja sitten siirryttiin sinne, missä treenit alunperin oli tarkoitus pitää. Eli lumivallin taakse. Astelin umpihankeen noin 30 m, mutta jätin dummyn vain 20m päähän (polku siis jatkui dummylta vielä 10 m). Rita otti dummyn, vilkaisi, että polku kyllä jatkuisi vielä, mutta päätti palauttaa. Jes! : ) Seuraava oli polun päässä, ja viimeinen umpihangessa 5 m polun loputtua. Ei ongelmia missään vaiheessa! : )
Seuraava vaihe: Noutoja toisen koiran läsnäollessa, ehkä enemmän myös ihmisvilinän keskellä. Klaukkalan tori? Siellä ei kulje autojakaan.
Ai niin ja SCORE! Kun lähdettiin Tarjoustalon pihasta, niin Rita kiipesi itsekseen ritiläraput ylös, vaikka ei oltu edes menossa sinne! Kun neiti ei ole aikaisemmin oikein ritilöistä välittänyt. Mutta vahvistamista, vahvistamista... : )
Viimeeksi tehtiin porukkatreeneissä kaksi noutoa. Muuten pelkkää hallintaa. En osaa luottaa neitiin vielä porukassa. Ehkäpä se olisi siis se mitä harjoitella? Noutoja liinassa täydellä parkkipaikalla? Noutoja toisen koiran läsnäollessa? Ihmisistä häiriötä...? Nyt kun on joulusesonki ja kauppakeskukset pullollaan ihmisiä, niin oiva aika treenata näitä.
Ihan edelliset treenit tehtiin kiertäen Klaukkalan Tarjoustalo. Muutama nouto kierreritiläportaista. Seuraavaksi umpihangesta pusikosta, sitten lastauslaiturilta (ritilä) päältä, sitten korkealla oleva dummy, ja sitten vielä ritilälattian alta. Lopetettiin 100m muistinoutoon. Pidemmät matkat ja vaikeammat piilot tuntuu turhilta tällä erää, kun niitä on jankkaamalla jankattu, eivätkä tuota ongelmia... Hmm.
Klaukkalan Tarjoustalon (joo, täällä me reenaillaan paljon, laiska kun olen, sinne on matkaa meiltä 50m) parkkipaikan ja viereisen pellon välissä on n. 10m leveä nurmisuikale (tai lumisuikale varmaankin nyt). Tätä voisi hyödyntää. Liinassa kuitenkin, kun lähellä menee autoja. Kaistale on n. 80m pitkä.
Jos paikan häiriöt on liian vaikeita, siirrytään pellon puolelle.
Paikkahan on hyvä siitäkin, että siinä menee joki/oja vieressä. Sitäkin voi hyödyntää treeneissä! ; )
Karttakuva paikasta:
http://kansalaisen.karttapaikka.fi/linkki?scale=2000&text=Klaukkalan+Tarjoustalo&srs=EPSG%3A3067&y=6695703&mode=orto&x=376481&lang=fi
Suunnitelma:
Aloitetaan paikallaololla, 1min (vähä lumisella/lumettomalla maalla). Seuraaminen suorituspaikalle.
Kymmenen noutoa (5+5).
Seurataan koiran toimintaa, huomioidaan kaikenlainen epävarmuus. Mikäli kuumuu yhtään, ei pääse noutamaan.
Ei heittoja. Palkka purkista kissanruokaa.
Jokainen onnistuminen pidentää matkaa. Aloitetaan 5m (parkkipaikan laidalla lyhtypylväät 10m välein, joista helppo seurata etäisyyttä). Vahvistetaan koiran kääntymistä dummylta naksulla.
Dummyt viedään yksitellen, koira joko seuraa mukana, tai jää paikallamakuuseen odottamaan dummyn vientiä.
Ja näin siinä kävi:
Eli joo, meni eri tavalla. Mutta ihan vaan sen takia etten osannut odottaa, millainen maasto olisi vastassa. Kaistaleen ja parkkipaikan välillä oli (yllätys yllätys) viiden metrin valli auratuista lumista. Enkä mä halunnut nyt LIIAN helppoa treeniä tehdä!
Olosuhteet sattui silleen kohdilleen, että kulmalla, jossa oltiin, oli juuri lastauslaiturilla kuorma-auto tyhjentämässä lastiaan. Kuului ihan hirveä meteli ja pauke. Niinpä tehtiin treenit siinä! Ihmisiä ja autoja pörräsi ohi n. 5-10 m päässä. Rita ei välittänyt pätkääkään. : )
Ensimmäisen otin varovaisesti 5 m päähän. Ei ongelmia. Pidensin matkaa vähitellen. Siirryttiin jopa keskemmäs, että lähetyskin tapahtui häiriöiden keskeltä. Matkaa ei saanut yli 20 metriä, koska siellä oli kontti joka rajoitti, muuten olisi pitänyt mennä ajotielle... Joten tehtiin 20 metriin. Ja yksi lumipenkkaan kontin taakse. Ei ongelmia missään vaiheessa! Neiti ei ottanut häiriötä mistään, ei vaikka odotti paikallaan aina kun vein dummyn.
Tehtiin yhteensä seitsemän toistoa, ja sitten siirryttiin sinne, missä treenit alunperin oli tarkoitus pitää. Eli lumivallin taakse. Astelin umpihankeen noin 30 m, mutta jätin dummyn vain 20m päähän (polku siis jatkui dummylta vielä 10 m). Rita otti dummyn, vilkaisi, että polku kyllä jatkuisi vielä, mutta päätti palauttaa. Jes! : ) Seuraava oli polun päässä, ja viimeinen umpihangessa 5 m polun loputtua. Ei ongelmia missään vaiheessa! : )
Seuraava vaihe: Noutoja toisen koiran läsnäollessa, ehkä enemmän myös ihmisvilinän keskellä. Klaukkalan tori? Siellä ei kulje autojakaan.
Ai niin ja SCORE! Kun lähdettiin Tarjoustalon pihasta, niin Rita kiipesi itsekseen ritiläraput ylös, vaikka ei oltu edes menossa sinne! Kun neiti ei ole aikaisemmin oikein ritilöistä välittänyt. Mutta vahvistamista, vahvistamista... : )
Suuntatreeni
Ollaan Ritan kanssa harjoiteltu oikea (vahva) ja vasen (vähemmän treenattu).
Aloitettiin siis oikealla. Odotin passiivisena, että koira käänsi vähääkään päätä oikealle ja C/T. Näitä toistoja kymmenen ja tauko. Seuraava kriteeri oli, että pää kääntyi selvemmin oikealle. Ensin siis pidennettiin pään kääntymistä, sitten aikaa, jonka pää on ko asennossa. Palkkasin aina oikealta. Lopulta heitin namin oikealle. Lisäsin vihjeen tässä vaiheessa. Näin Rita liikkuu vihjeestä oikealle 2m. Mutta pointti on, että tietää, varmasti, että kumpi on oikea. Nyt pidennetään matkaa. Jossain vaiheessa on myös saatava ketju kasaan, eli lisättävä noudettava esine oikealle. Ollaan me pari kertaa nouto jo liitettykin, mutta vaan kotona.
Ja oikealle meno toimii myös häiriön alla. Ollaan sitä vahvistettu erilaisissa ympäristöissä ja häiriöissä ihan tarkoituksella. : ) Ongelma lähinnä se, että nyt tarjoaa oikealle katsomista klikkerin ottaessani. Pöljä. Nyt kun tehdään seisomistakin, niin oli selkeästi hankala koiralle alussa, kun koitti vaan oikealle katsella. Mutta pääsi irti tästä, eli ei sen suurempaa ongelmaa. : )
Vasemmalla samanmoinen sarja, mutta enemmän vaiheessa kuin oikea.
Ollaan muutama kerta ruokakupilla nyt tehty niin, että ruoka on jaettu purkkeihin, ja koiran molemmilla puolilla on purkit. Annan vihjeen ja koiran on mentävä oikeaan suuntaan. Ei olla kohdattu ongelmia tässä. Olen jopa korostaneesti vienyt kupin väärälle puolelle, ja silti neiti on seurannut vihjettä. Tarkoituksella olen myös välttänyt käsimerkkejä, että kuuntelisi sanallisen vihjeen ennemmin. Pitää varmaan etätyötä ajatellen lisätä käsimerkki? Lisäksi olen lisännyt pillivihjeen, tuomaripillillä pitkä vihellys on oikea ja kaksi lyhyttä vasen. Tämän vahvistaminen on vaan hidasta, ei oikein kerrostalossa viitsisi vihellellä. Ennen treenejä ollaan kuitenkin tehty pillillä pari sarjaa. : ) Sanallinen vihje kuitenkin vielä vahvin.
Meille nome-porukka opetti, että suunnat kannattaa opettaa niin, että vie dummy koiran oikealle puolelle, antaa vihjeen ja käsimerkin ja koira saa tuoda sen. Sitten toistoja, toistoja, toistoja... Koin, että tämä oli vähän niinkuin oikotie lopputulokseen. Helpompi. Näin vihje on todella ärsykekontrollissa, oikea on oikea, eikä siitä ole epäilystä. Ja vahvistetiheys on parempi. : )
Aloitettiin siis oikealla. Odotin passiivisena, että koira käänsi vähääkään päätä oikealle ja C/T. Näitä toistoja kymmenen ja tauko. Seuraava kriteeri oli, että pää kääntyi selvemmin oikealle. Ensin siis pidennettiin pään kääntymistä, sitten aikaa, jonka pää on ko asennossa. Palkkasin aina oikealta. Lopulta heitin namin oikealle. Lisäsin vihjeen tässä vaiheessa. Näin Rita liikkuu vihjeestä oikealle 2m. Mutta pointti on, että tietää, varmasti, että kumpi on oikea. Nyt pidennetään matkaa. Jossain vaiheessa on myös saatava ketju kasaan, eli lisättävä noudettava esine oikealle. Ollaan me pari kertaa nouto jo liitettykin, mutta vaan kotona.
Ja oikealle meno toimii myös häiriön alla. Ollaan sitä vahvistettu erilaisissa ympäristöissä ja häiriöissä ihan tarkoituksella. : ) Ongelma lähinnä se, että nyt tarjoaa oikealle katsomista klikkerin ottaessani. Pöljä. Nyt kun tehdään seisomistakin, niin oli selkeästi hankala koiralle alussa, kun koitti vaan oikealle katsella. Mutta pääsi irti tästä, eli ei sen suurempaa ongelmaa. : )
Vasemmalla samanmoinen sarja, mutta enemmän vaiheessa kuin oikea.
Ollaan muutama kerta ruokakupilla nyt tehty niin, että ruoka on jaettu purkkeihin, ja koiran molemmilla puolilla on purkit. Annan vihjeen ja koiran on mentävä oikeaan suuntaan. Ei olla kohdattu ongelmia tässä. Olen jopa korostaneesti vienyt kupin väärälle puolelle, ja silti neiti on seurannut vihjettä. Tarkoituksella olen myös välttänyt käsimerkkejä, että kuuntelisi sanallisen vihjeen ennemmin. Pitää varmaan etätyötä ajatellen lisätä käsimerkki? Lisäksi olen lisännyt pillivihjeen, tuomaripillillä pitkä vihellys on oikea ja kaksi lyhyttä vasen. Tämän vahvistaminen on vaan hidasta, ei oikein kerrostalossa viitsisi vihellellä. Ennen treenejä ollaan kuitenkin tehty pillillä pari sarjaa. : ) Sanallinen vihje kuitenkin vielä vahvin.
Meille nome-porukka opetti, että suunnat kannattaa opettaa niin, että vie dummy koiran oikealle puolelle, antaa vihjeen ja käsimerkin ja koira saa tuoda sen. Sitten toistoja, toistoja, toistoja... Koin, että tämä oli vähän niinkuin oikotie lopputulokseen. Helpompi. Näin vihje on todella ärsykekontrollissa, oikea on oikea, eikä siitä ole epäilystä. Ja vahvistetiheys on parempi. : )
sunnuntai 19. joulukuuta 2010
Sunnuntaihiihtelyt
Tänään käytiin väsyttämässä ikiliikkujaa Vantaan Petikon koiraladulla. Ladulle oli parkkipaikalta 800m ja koiralla niin kova veto, että lasketeltiin sitten koiran vetämänä itse ladulle.
Mukana oli isäni, joka lähti kiertämään reittiä ensimmäisenä. Lähetin Ritan sitten perään, ja Rita lähi ensin latua pitkin, mutta poikkesi ladulta oikotielle, emäntä perässä. Tämän jälkeen pysyi onneksi radalla ja veti nätisti. Annoin palkkaa 1 km välein.
Viimeiset 2 km neiti veti isääni, sen jälkeen loppui veto!
Otettiin loppuun neljä maalimiestä. Ensimmäinen vain seisoi suksilla 10 m päässä meistä. Seuraava oli 100m päässä seisomassa, seuraava hiihti hitaasti poispäin ja viimeinen täysillä päin (kehui vielä koiraa sen tullessa luokse ja pyrki rapsuttamaan).
Ensimmäinen maalimies oli ongelmaton, seuraavalla oli ottanut rullan jo ennen kuin oli maalimiehellä (kuinka paljon aiemmin?) ja siihen maalimies huusi että: "EI!!". Koira ei hämmentynyt vaan palautti rullan. Annoin mennä näytölle (koska se kuitenkin meni maalimiehelle, jonka jälkeen vasta palautti rullan). Seuraava myös ilman ongelmia. Viimeiselläkään ei ongelmia, vaikka maalimies kehui yms. Rulla otettiin oikeaan aikaan ja palautettiin hyvin. Myös näyttö onnistui.
Ai niin, myös minulla oli sukset. Rita veti minut suksilla näytölle. Ei häirinnyt neitiä. : )
Mukana oli isäni, joka lähti kiertämään reittiä ensimmäisenä. Lähetin Ritan sitten perään, ja Rita lähi ensin latua pitkin, mutta poikkesi ladulta oikotielle, emäntä perässä. Tämän jälkeen pysyi onneksi radalla ja veti nätisti. Annoin palkkaa 1 km välein.
Viimeiset 2 km neiti veti isääni, sen jälkeen loppui veto!
Otettiin loppuun neljä maalimiestä. Ensimmäinen vain seisoi suksilla 10 m päässä meistä. Seuraava oli 100m päässä seisomassa, seuraava hiihti hitaasti poispäin ja viimeinen täysillä päin (kehui vielä koiraa sen tullessa luokse ja pyrki rapsuttamaan).
Ensimmäinen maalimies oli ongelmaton, seuraavalla oli ottanut rullan jo ennen kuin oli maalimiehellä (kuinka paljon aiemmin?) ja siihen maalimies huusi että: "EI!!". Koira ei hämmentynyt vaan palautti rullan. Annoin mennä näytölle (koska se kuitenkin meni maalimiehelle, jonka jälkeen vasta palautti rullan). Seuraava myös ilman ongelmia. Viimeiselläkään ei ongelmia, vaikka maalimies kehui yms. Rulla otettiin oikeaan aikaan ja palautettiin hyvin. Myös näyttö onnistui.
Ai niin, myös minulla oli sukset. Rita veti minut suksilla näytölle. Ei häirinnyt neitiä. : )
lauantai 18. joulukuuta 2010
Liikkeestä seisominen
Taas on tokoiltu. Pohdiskelin tuota seisomisen näyttävyyttä, ja sen opettamista luopumisen kautta, mutta selitys prosessista oli niin sekava, että en tajunnut sitä vasta kuin eräänä aamuna neljän tunnin unien jälkeen bussissa (kaikkea sitä). Seisominen kun on koiralle niin luonnollista (aivan kuin esim. hännänheilutus), eli se että koiran saa tajuamaan, mitä vahvistaa, tuntui minusta haastavalta. Mutta luopumalla koira oppii ottamaan askeleen taaksepäin, saa vahvisteen pysähtyessään SEISOMAAN. Näin siis oppii seisomaan vihjeestä. Sitten pidennetään aikaa, jonka koira seisoo (pitää pitää vahvistetiheys tarpeeksi korkealla, jottei koira lähde liikkumaan enemmän taaksepäin ja opi näin peruuttamaan).
Kun koira oppii luopumaan, ja seisomaan paikallaan, aletaan harjoittelemaan liikkuvasta kädestä luopumista ja lopulta liike yhdistetään seuraamiseen.
Aloiteltiin tällä Ritan kanssa. Neiti tajusi melko nopeasti, mitä haettiin. Muutaman kerran istui, mutta korjasi sen sitten. Rita ottaa askeleen taaksepäin vain toisella etutassulla, mutta se on oikeataan sama, ideahan on vain, että koira seisoo. En vielä pidentänyt aikaa tai muuta, koitin saada vain liikkeestä mahdollisimman vahvan.
Kun koira oppii luopumaan, ja seisomaan paikallaan, aletaan harjoittelemaan liikkuvasta kädestä luopumista ja lopulta liike yhdistetään seuraamiseen.
Aloiteltiin tällä Ritan kanssa. Neiti tajusi melko nopeasti, mitä haettiin. Muutaman kerran istui, mutta korjasi sen sitten. Rita ottaa askeleen taaksepäin vain toisella etutassulla, mutta se on oikeataan sama, ideahan on vain, että koira seisoo. En vielä pidentänyt aikaa tai muuta, koitin saada vain liikkeestä mahdollisimman vahvan.
perjantai 17. joulukuuta 2010
Tokotokotoko
Noh noh. On taas pikkuhiljaa alkanut himottamaan ajatus tokostartista (ja BH-kokeesta...). Lisäksi pelastuskoiraporukassa on herännyt kiinnostusta hallintaosuuden harjoittelemisesta. BH-kokeen suhteen en aseta odotuksia, ennen kuin ollaan TOKO-startti suoritettu. : )
Oltiin pihalla ja annoin purkilla takapalkkausta, sekä palkkasin patukalla ja tennispallolla. Seuraamista siis, ja muutama liikkeestä maahan ja seisomaan jäänti. Ongelma lähinnä se, että haluaisin liikkeistä jäämiset tarpeeksi näyttäviksi, enkä ole keksinyt tapaa, joka miellyttäisi itseäni. Pitää pohdiskella... Kun luopumisen kautta opettaminen olisi ehkä mieleisin, mutta Rita on opetettu istumaan luopumisesta (välillä menee jopa maahan). Lisäksi nykyään kun otan naksun käteen ja odotan mitä koira tarjoaa, alkaa sen pää nykiä oikealle. Ehkä jos odottaa tarpeeksi kauan...?
Kiva toisaalta taas alkaa tahkoamaan tätä kolmatta lajiamme, kun on silleen tullut taukoa pidettyä.
Lisäksi pitää varmistaa, että neiti saa viikossa kaksi täysin vapaata iltaa, eli miten kolmen lajin treenit ja kaksi vapaapäivää yhdistää... Noo...
Oltiin pihalla ja annoin purkilla takapalkkausta, sekä palkkasin patukalla ja tennispallolla. Seuraamista siis, ja muutama liikkeestä maahan ja seisomaan jäänti. Ongelma lähinnä se, että haluaisin liikkeistä jäämiset tarpeeksi näyttäviksi, enkä ole keksinyt tapaa, joka miellyttäisi itseäni. Pitää pohdiskella... Kun luopumisen kautta opettaminen olisi ehkä mieleisin, mutta Rita on opetettu istumaan luopumisesta (välillä menee jopa maahan). Lisäksi nykyään kun otan naksun käteen ja odotan mitä koira tarjoaa, alkaa sen pää nykiä oikealle. Ehkä jos odottaa tarpeeksi kauan...?
Kiva toisaalta taas alkaa tahkoamaan tätä kolmatta lajiamme, kun on silleen tullut taukoa pidettyä.
Lisäksi pitää varmistaa, että neiti saa viikossa kaksi täysin vapaata iltaa, eli miten kolmen lajin treenit ja kaksi vapaapäivää yhdistää... Noo...
torstai 16. joulukuuta 2010
Samaa vanhaa... :)
Eli pelastuskoirailua tänäänkin.
Oltiin Klaukkalan vesitornin maastossa. Viisi maalimiestä yksitellen (sama maalimies): ensimmäinen noin 10 m päässä, seuraava vähän kauempana, kolmas kulman takana, sitten tauko. Seuraava vesitornin takana ja viimeinen toisen rakennuksen takana.
Ensimmäiselle Rita lähti hyvin eikä hyppinyt. Vain minä palkkasin tämän. Seuraavakin meni rähmimättä, ja silloin myös maalimies palkkasi. Kolmannelle maalimiehelle, jota ei näkynyt lähetyspaikasta, neiti ampaisi aika vauhdilla, ja vauhdilla palasi myös rulla. Palkkaa molemmilta, annoin vielä herkkutikun. Tauon aikana sai vapaasti pyöriä ympärillämme, ja sitten jatkoimme.
Tauon jälkeen hyppäsi maalimiestä päin, mutta korjauskierroksen suoritti mallikkaasti. Kun maalimies siirtyi rakennuksen taakse, pidin Ritan paikallamakuussa. Eikä tuottanut ongelmaa.
Viimeinen maalimies meni myös hyvin. Ainoastaan rullaa palauttaessa Rita näki oman varjonsa liikkuvan, ja lähti sitä päin. Kutsuin koiran, ja se tuli. Näytöltä palkaksi sorsalelu. : )
Ihan ok fiilis, mukava että homma etenee niin, että maalimies pääsee taas piiloon. Tästä on hyvä jatkaa.
Oltiin Klaukkalan vesitornin maastossa. Viisi maalimiestä yksitellen (sama maalimies): ensimmäinen noin 10 m päässä, seuraava vähän kauempana, kolmas kulman takana, sitten tauko. Seuraava vesitornin takana ja viimeinen toisen rakennuksen takana.
Ensimmäiselle Rita lähti hyvin eikä hyppinyt. Vain minä palkkasin tämän. Seuraavakin meni rähmimättä, ja silloin myös maalimies palkkasi. Kolmannelle maalimiehelle, jota ei näkynyt lähetyspaikasta, neiti ampaisi aika vauhdilla, ja vauhdilla palasi myös rulla. Palkkaa molemmilta, annoin vielä herkkutikun. Tauon aikana sai vapaasti pyöriä ympärillämme, ja sitten jatkoimme.
Tauon jälkeen hyppäsi maalimiestä päin, mutta korjauskierroksen suoritti mallikkaasti. Kun maalimies siirtyi rakennuksen taakse, pidin Ritan paikallamakuussa. Eikä tuottanut ongelmaa.
Viimeinen maalimies meni myös hyvin. Ainoastaan rullaa palauttaessa Rita näki oman varjonsa liikkuvan, ja lähti sitä päin. Kutsuin koiran, ja se tuli. Näytöltä palkaksi sorsalelu. : )
Ihan ok fiilis, mukava että homma etenee niin, että maalimies pääsee taas piiloon. Tästä on hyvä jatkaa.
tiistai 14. joulukuuta 2010
Pelastuskoiraillaan.
Tiistaina, keskiviikkona, lauantaina ja maanantaina oli treenit.
Tiistai
Oltiin treeneissä Vihdissä, erään UPK:laisen pihapiirissä. Tehtiin Ritan kanssa kosketuskeppitreeniä. Aluksi tuntui, ettei neiti vaan tajua. Se loikki kaikkia päin, ja riekkui. Kun sitten rauhottui, niin jo syttyi lamppu! Maalimies pääsi jopa kyykkyyn, eikä sitäkään tarvinnut rähmiä! Tauot neiti istui vierelläni tuijottaen, että: "milloin jatketaan???". Hyvä fiilis jäi, vaikkei alun perusteella olisi voinut uskoa.
Päästiin myös talliin katsomaan poneja. Rita meni reippaana sisään, niskakarvat pystyssä kylläkin, kun tuoksui vissiin niin voimakkalle. Rita pääsi ponien päiden alle, kun yhtäkkiä sen yläpuolella liikkui. Häntä koipien välissä pihalle niin vikkelään kuin irtosi. Pihalla pari haukahdusta, ja sitten takaisin sisään. Tuli ponien eteen istumaan, ja loppua kohden jopa rauhoittui. Saas nähdä millainen reaktio irtoaa kun seuraavan kerran mennään samaiseen paikkaan.
Keskiviikko
Tänään treenailtiin Klaukkalan vesitornilla. Jatkettiin kosketuskeppitreeniä. Rita tuli autosta aika energisenä, joten annoin sen peuhata hetken, ennen kuin aloitettiin.
Ensimmäisellä Rita läiskäytti päin maalimiestä, mutta sen jälkeen lopetti. Teki todella hienosti hommia, eikä yrittänytkään hyppiä maalimiestä päin. Maalimies meni jopa kyykkyyn maahan, eikä sekään haitannut. Herkkupalkkaus.
Lauantai
Oltiin uusissa maastoissa Nurmijärvellä, Perttulan lähellä. Otettiin Ritalle ensin tiellä noin 5m välimatkalla, välimatkaa kasvattaen. Sitten maalimies meni kulman taakse ja lopulta metsään. Viimeisenä maalimies kiersi mutkan kautta pienen mökin taakse. Pistin Ritan matkaan suorinta reittiä, ja se lähti hyvin matkaan, koitti poiketa vasemmalle metsään, mutta tuli välittömästi kutsusta (reagoi nopeasti, veikkaisin, että tekemämme pysähdys- ja suuntaharjoitukset on saaneet neidin reagoimaan nopeammin ohjaajan käskyihin?). Ohjasin sen eteenpäin, ja neiti veti umpihankeen emännälle hyvän polun. Maalimiehen luona ravisti itsensä, otti rullan ja ilmaisi nätisti. Myös näyttö oli hyvä. Ei siis rähminyt kertaakaan!
Lopuksi käytiin Klaukkalan kauppakeskuksella ympäristötreenissä. Ensin jänskätti vähän räkäläbaarin vieressä olevat portaat, mutta kun niistä kerran selvittiin, niin sitten ei enää haitannut mikään. Jopa ritilärullaportaita rullailtiin ylös ja alas. Ihmisistä ei välitetty yhtään, vaikka väkeä oli katutasolla melkoisen paljon. Oli muuten hyvä treenipaikka! Ensi lauantaina meillä on treenit samassa paikassa. Hyviä piiloja. ; )
Maanantai
Maanantaina oltiin Espoon Ikean parkkipaikalla. Rita aloitti treenit syömällä treeninamit jo autossa ominluvin. Otettiin Rita ensimmäisenä, ja hölmönä en ottanut siltä kontaktia tai muuta, vaan aloitettiin suoraan. Neiti hyppäsi suoraan maalimiestä päin. Sitten toi rullan, ja kun en hyväksynyt, niin se lähti (rulla suussa) penkkaan tarpeilleen. Sen jälkeen ajatuskin kulki (oli kuonat poistuneet aivoista vissiin : D). Teki ihan hyvin siihen asti kun maalimies meni penkan taakse. Näin vain kun koira hyppäsi, enkä hyväksynyt. Oli kuulemma hypännyt vain ilmaan, ei maalimiestä päin. Toisella kerralla näin taas kun koira loikkasi, mutta oli taas vain loikannut napatessaan rullaa. Onneksi maalimies näytti, että ei ollut rähminyt, joten palkkasin näytöllä. : )
Seuraavat treenit keskiviikkona...
Olen myös lopettanut Ritan palkkaamisen rullan tuomisesta namilla, näyttö toimikoon palkkana. ainakaanhan aloin palkkaamaan, jotta palaisi nopeammin maalimieheltä. Nyt se ei sinänsä ole ollut ongelma.
Tiistai
Oltiin treeneissä Vihdissä, erään UPK:laisen pihapiirissä. Tehtiin Ritan kanssa kosketuskeppitreeniä. Aluksi tuntui, ettei neiti vaan tajua. Se loikki kaikkia päin, ja riekkui. Kun sitten rauhottui, niin jo syttyi lamppu! Maalimies pääsi jopa kyykkyyn, eikä sitäkään tarvinnut rähmiä! Tauot neiti istui vierelläni tuijottaen, että: "milloin jatketaan???". Hyvä fiilis jäi, vaikkei alun perusteella olisi voinut uskoa.
Päästiin myös talliin katsomaan poneja. Rita meni reippaana sisään, niskakarvat pystyssä kylläkin, kun tuoksui vissiin niin voimakkalle. Rita pääsi ponien päiden alle, kun yhtäkkiä sen yläpuolella liikkui. Häntä koipien välissä pihalle niin vikkelään kuin irtosi. Pihalla pari haukahdusta, ja sitten takaisin sisään. Tuli ponien eteen istumaan, ja loppua kohden jopa rauhoittui. Saas nähdä millainen reaktio irtoaa kun seuraavan kerran mennään samaiseen paikkaan.
Keskiviikko
Tänään treenailtiin Klaukkalan vesitornilla. Jatkettiin kosketuskeppitreeniä. Rita tuli autosta aika energisenä, joten annoin sen peuhata hetken, ennen kuin aloitettiin.
Ensimmäisellä Rita läiskäytti päin maalimiestä, mutta sen jälkeen lopetti. Teki todella hienosti hommia, eikä yrittänytkään hyppiä maalimiestä päin. Maalimies meni jopa kyykkyyn maahan, eikä sekään haitannut. Herkkupalkkaus.
Lauantai
Oltiin uusissa maastoissa Nurmijärvellä, Perttulan lähellä. Otettiin Ritalle ensin tiellä noin 5m välimatkalla, välimatkaa kasvattaen. Sitten maalimies meni kulman taakse ja lopulta metsään. Viimeisenä maalimies kiersi mutkan kautta pienen mökin taakse. Pistin Ritan matkaan suorinta reittiä, ja se lähti hyvin matkaan, koitti poiketa vasemmalle metsään, mutta tuli välittömästi kutsusta (reagoi nopeasti, veikkaisin, että tekemämme pysähdys- ja suuntaharjoitukset on saaneet neidin reagoimaan nopeammin ohjaajan käskyihin?). Ohjasin sen eteenpäin, ja neiti veti umpihankeen emännälle hyvän polun. Maalimiehen luona ravisti itsensä, otti rullan ja ilmaisi nätisti. Myös näyttö oli hyvä. Ei siis rähminyt kertaakaan!
Lopuksi käytiin Klaukkalan kauppakeskuksella ympäristötreenissä. Ensin jänskätti vähän räkäläbaarin vieressä olevat portaat, mutta kun niistä kerran selvittiin, niin sitten ei enää haitannut mikään. Jopa ritilärullaportaita rullailtiin ylös ja alas. Ihmisistä ei välitetty yhtään, vaikka väkeä oli katutasolla melkoisen paljon. Oli muuten hyvä treenipaikka! Ensi lauantaina meillä on treenit samassa paikassa. Hyviä piiloja. ; )
Maanantai
Maanantaina oltiin Espoon Ikean parkkipaikalla. Rita aloitti treenit syömällä treeninamit jo autossa ominluvin. Otettiin Rita ensimmäisenä, ja hölmönä en ottanut siltä kontaktia tai muuta, vaan aloitettiin suoraan. Neiti hyppäsi suoraan maalimiestä päin. Sitten toi rullan, ja kun en hyväksynyt, niin se lähti (rulla suussa) penkkaan tarpeilleen. Sen jälkeen ajatuskin kulki (oli kuonat poistuneet aivoista vissiin : D). Teki ihan hyvin siihen asti kun maalimies meni penkan taakse. Näin vain kun koira hyppäsi, enkä hyväksynyt. Oli kuulemma hypännyt vain ilmaan, ei maalimiestä päin. Toisella kerralla näin taas kun koira loikkasi, mutta oli taas vain loikannut napatessaan rullaa. Onneksi maalimies näytti, että ei ollut rähminyt, joten palkkasin näytöllä. : )
Seuraavat treenit keskiviikkona...
Olen myös lopettanut Ritan palkkaamisen rullan tuomisesta namilla, näyttö toimikoon palkkana. ainakaanhan aloin palkkaamaan, jotta palaisi nopeammin maalimieheltä. Nyt se ei sinänsä ole ollut ongelma.
maanantai 6. joulukuuta 2010
Itsenäisyyspäivänvastaanotto Turussa
Itsenäisyyspäivää edeltävänä iltana karautettiin Turkuu rakennusetsintätreeneihin. Treenit alkoivat illalla klo 21 ja loppuivat aamulla klo 06, eli siinä testattiin sekä koiraa että ohjaajaa.
Ryhmässämme oli kolme haukkuvaa, yksi rullailmaiseva sekä yksi suorapalkalla oleva. Jokainen ryhmä kiersi neljä erilaista tilaa.
Ensimmäinen rakennus
Ensimmäisenä meillä oli kaksi osainen kylmävarasto. Pyysin ettei maalimiehiä laitettaisi liian vaikeisiin piiloihin, ja toinen maalimiehistä oli ihan ok, kun taas toinen pressuläjän alla. Ritalla kun ei koskaan ole otettu peitettyä maalimiestä. Annoin maalimiehille ohjeeksi laittaa purkin maahan, kun kuulevat minun antavan "näytä" vihjeen.
Kun hain Ritan autosta, se tunki päätänsä auton häkin kaltereiden läpi. Eli virtaa riitti. Matkalla varastolle sain neidin kuitenkin kontaktiin. Kun lähetin koiran matkaan, se ampaisi ihmevauhdilla, mutta piti kumma kyllä nenän auki töitä tehden. Lähti suoraan alueelle, jossa maalimies oli, tarkensi ja tarkensi. Kun katsoi koiran työskentelyä, niin tuli mieleen pikakelattu filmi! Lopulta maalimies löytyi ja Rita tunki päänsä innoissaan pressukasan alle. Ilmaisu oli hyvä mutta näytöllä taas tervehti maalimiestä turhan energisesti.
Ensimmäinen maalimies
Kiersimme vielä loputki tilasta, mutta Ritan nenään ei osunut enempää hajuja. Toisessa tilassa päästin sen taas etsimään, ja ensimmäisen huoneen kävi nopeasti läpi ja seurasi hajua seuraavaan huoneeseen. Siellä tarkasti yhden kulman ja jatkoi tarkennusta toisessa kulmassa. Siellä nenä nousi ilmaan ja koira tarkensi ja tarkensi. Tuli sitten luokseni ja ohjasin sen toiseen huoneeseen, josta maalimies sitten löytyi. Huoneiden välillä meni katosta muutama reikä, josta haju kulki Ritalle.
Ilmaisu oli taas hyvä, ja näyttökin meni paremmin kuin ensimmäinen. Koiralle molemmilta maalimiehiltä purkista kissanruokaa, ja minä annoin vielä keitettyä sisäelintä sekä kuivattuja kaloja.
Toinen maalimies
Toinen rakennus
Toinen rakennuksista on pieni toimistorakennus, jonka yhdessä huoneessa on savukone.
Annan maalimiehille taas vapaat kädet piilojen suhteen. Rita on edelleen samassa virtapiikissä kuin ensimmäisellä varastolla.
Rita lähti taas vauhdilla liikkeelle, mutta teki myös töitä jatkuvasti. Kurkkasi pienen varaston, ja näytti hieman varautuneelta (ehkä?) ja siirtyi eteenpäin. Näin, että pienessä huoneessa oli siirretty kaappia, jolloin ajattelin, että siellä täytyy olla maalimies. Niinpä kutsuin koiran takaisin ja pistotin sen huoneeseen. Rita kävi huoneen perällä, mutta palasi samantien takaisin. Laitoin sen uudelleen ja palasi taas tyhjänä. Ajattelin että jos se onkin tosiaan pelästynyt pimeää huonetta eikä siksi ilmaise, mutta mukana ollut mies kertoi, että maalimies on viereisessä huoneessa, josta olin juuri kutsunut koiran pois. Että näin. Jatkettiin sinne, ja Rita saikin pian hajun, jota alkoi tarkentamaan. Ei kuitenkaan saanut tarkennettua, ja otti jo jossain vaiheessa rullan suuhun. Ei kuitenkaan tullut tekemään ilmaisua. Jatkoi hommia, ja minä lähdin kävelemään huoneen nurkkaa kohti, ja koira seurasi, ja äkkäsi näin väylän maalimiehelle. Ilmaisu ja näyttö olivat hyvät.
Ensimmäinen maalimies.
Toiselle maalimiehelle lähdettiin taas vauhdilla. Toimistorakennuksen keittiössä oli savukone, jonka Rita selvästi huomasi ja painoi päätä alemmas, mutta jatkoi normaalisti eteenpäin. Huoneessa lähti oikealle, kun maalimies oli vasemmalla. Mukanamme seurannut väkijoukko jäi seisomaan oviaukolle maalimiehen eteen, jolloin Ritalla oli tosiaan työ löytää maalimies. Se kiersi huoneen toista kautta, löysi maalimiehen (hyppäsi sitä päin : ( ). Ilmaisemaan tullessa pudotti rullan ilman vihjettä ja lähti välittömästi korjaamaan. Uusi ilmaisu oli hyvä, samoin näyttö.
Toinen maalimies
Ao kuvassa minun liikkumiseni on sinisellä ja Ritan pinkillä. Rita lähti liikkeelle kiertäen huoneen laajasti, ja palasi luokseni kysymään seuraavia ohjeita. Ohjasin sen tutkimaan lähellämme olevat kaapit, mutta koira ei saanut niistä hajua. Se kiersi vahvasti yhtä seinistä merkaten, muttei kyennyt tarkentamaan. Silloin minulle kerrottiin, missä maalimies on, ja ohjasin Ritan sinne. Se ei sanut hajua edes paikan vieressä, vaan lähti tarkentamaan väärään suuntaan. Toisella ohjauksella se hokasi mistä on kyse ja löysi maalimiehen. Rita KIIPESI maalimiehen syliin, tunki kuonon sen käsien alle ja antoi pusun. Ilmaisu ja näyttö olivat hyvät, mutta EI JESSUS mitä maalimieskäytöstä!
Ensimmäinen maalimies
Toiseen kerrokseen johtavista portaista näki läpi alakertaan, ja Ritan piti vähän hakea vauhtia että pääsi ne ylös. Pääsi kuitenkin. ; )
Yläkerrassa jäin odottamaan, kun koira katosi kerroksen perälle. Se palasi sieltä täysiä juosten ja kun jatkoin matkaa, irtosi se taas kerroksen perälle. Kutsuin sitä, mutta se ei tullut, ja liikekin loppu. Mitähän löysi? Inhottaa ajatella, että olisi jäänyt jotain eläinten jätöksiä syömään tms... Ei voi tietää.
Rita palasi ja alkoi kiertämään maalimiestä, joka siis oli suljetussa kaapissa. Neiti tarkensi varmaan 5min kunnes otti rullan suuhun ja tuli ilmaisemaan! En huomioinut sitä, joten se jatkoi etsimistä (rulla suussa...) kunnes palasi taas vierelle istumaan. Silloin minulle kerrottiin, missä maalimies oli, ja pyysin että maalimies avaa kaapin oven. Ritahan ei koskaan ole tehnyt umpipiiloja! Menin lähettämään sen toiselta puolen kaappia, mutta koska pääjoukkomme ei liikkunut mukanamme, ilmaisi Rita porukan. Hyväksyin sen ja palkkasin koiran. Sitten joukko liikkui mukanamme toiselle puolen kaappia, ja vasta silloin Rita löysi maalimiehen. Hyvä ilmaisu ja näyttö. Mutta perskules, ensimmäinen valeilmaisu / hajun ilmaisu. Toisaalta koiralle ei ole opetettu umpipiiloja, joihin tulisi siirtyä asteittain...
Toinen maalimies
Rita oli toimistossa ihanasti ohjattavissa. Näytin sille, minkä huoneen haluan sen käyvän, ja se teki työtä käskettyä. Käytin sen kaikissa huoneissa ja se palasi takaisin, että "ei löytynyt, minne seuraavaksi?". Maalimies löytyi helposti, ilmaistiin nätisti, ja näyttö meni ongelmitta.
Ensimmäinen maalimies.
Toinen maalimies oli myös helpossa paikassa. Ohjasin Ritan käytävälle joka kulki tilaan, joka johti huoneeseen, jossa maalimies oli (miten niin epäselvä lause? : D). Ehdin ikkunallisen huoneen kulmalle, kun Rita oli maalimiehellä. Todella nätti käytös. Ilmaisu ja näyttö kunnossa. Maalimies sanoi, ettei ollut edes huomannut, että koira oli käynyt sen luona. Annoin Ritalle loppupalkaksi vetolelun. Ihana koira. : )
Illan viimeinen maalimies
---
Plussaa: ympärillä jatkuvasti toisia koiria, ja Rita keskittyi silti! Koira jaksoi koko pitkän treenin, viimeiseenkin lähdettiin häntä heiluen. Kuumuudestaan huolimatta jaksoi keskittyä myös ensimmäisissä tiloissa. Emännän suurin pelko oli, että koira pelkäisi uusia tilanteita, mutta eipä pelännyt! Ohjaaja tajusi, että koira ei todella OSAA vielä tarkentaa piiloihin, eihän niitä ole harjoiteltu. Asteittain,.
Miinusta: ensimmäinen ilmaisu hajusta, tosin pitkän tarkentamisen päätteeksi. Rita oli lisäksi liian kuumana ensimmäisissä tiloissa. Maalimieskäytös... Ja ohjaaja ei vaan osaa. ; )
Rullakoiraa suorapalkattiin joka toinen kerta, ja tämä on ilmeisesti varsin yleinen tapa rullakoirilla? Tämä treeni valaisi minullekin, että mikä on tämän kosketuskeppitavan etu verrattuna "perinteiseen" koulutustapaan. Rullakoira tutki ensin sylini, että saako tälläkertaa palkkaa, vai pitääkö ilmaista, ja kun mitään ei löytynyt, niin koira teki ilmaisun. Olen siis tyytyväinen, että juuri UPK:hon satuin eksymään, ja niillä opeilla koirani kouluttamaan.
Ryhmässämme oli kolme haukkuvaa, yksi rullailmaiseva sekä yksi suorapalkalla oleva. Jokainen ryhmä kiersi neljä erilaista tilaa.
Ensimmäinen rakennus
Ensimmäisenä meillä oli kaksi osainen kylmävarasto. Pyysin ettei maalimiehiä laitettaisi liian vaikeisiin piiloihin, ja toinen maalimiehistä oli ihan ok, kun taas toinen pressuläjän alla. Ritalla kun ei koskaan ole otettu peitettyä maalimiestä. Annoin maalimiehille ohjeeksi laittaa purkin maahan, kun kuulevat minun antavan "näytä" vihjeen.
Kun hain Ritan autosta, se tunki päätänsä auton häkin kaltereiden läpi. Eli virtaa riitti. Matkalla varastolle sain neidin kuitenkin kontaktiin. Kun lähetin koiran matkaan, se ampaisi ihmevauhdilla, mutta piti kumma kyllä nenän auki töitä tehden. Lähti suoraan alueelle, jossa maalimies oli, tarkensi ja tarkensi. Kun katsoi koiran työskentelyä, niin tuli mieleen pikakelattu filmi! Lopulta maalimies löytyi ja Rita tunki päänsä innoissaan pressukasan alle. Ilmaisu oli hyvä mutta näytöllä taas tervehti maalimiestä turhan energisesti.
Ensimmäinen maalimies
Kiersimme vielä loputki tilasta, mutta Ritan nenään ei osunut enempää hajuja. Toisessa tilassa päästin sen taas etsimään, ja ensimmäisen huoneen kävi nopeasti läpi ja seurasi hajua seuraavaan huoneeseen. Siellä tarkasti yhden kulman ja jatkoi tarkennusta toisessa kulmassa. Siellä nenä nousi ilmaan ja koira tarkensi ja tarkensi. Tuli sitten luokseni ja ohjasin sen toiseen huoneeseen, josta maalimies sitten löytyi. Huoneiden välillä meni katosta muutama reikä, josta haju kulki Ritalle.
Ilmaisu oli taas hyvä, ja näyttökin meni paremmin kuin ensimmäinen. Koiralle molemmilta maalimiehiltä purkista kissanruokaa, ja minä annoin vielä keitettyä sisäelintä sekä kuivattuja kaloja.
Toinen maalimies
Toinen rakennus
Toinen rakennuksista on pieni toimistorakennus, jonka yhdessä huoneessa on savukone.
Annan maalimiehille taas vapaat kädet piilojen suhteen. Rita on edelleen samassa virtapiikissä kuin ensimmäisellä varastolla.
Rita lähti taas vauhdilla liikkeelle, mutta teki myös töitä jatkuvasti. Kurkkasi pienen varaston, ja näytti hieman varautuneelta (ehkä?) ja siirtyi eteenpäin. Näin, että pienessä huoneessa oli siirretty kaappia, jolloin ajattelin, että siellä täytyy olla maalimies. Niinpä kutsuin koiran takaisin ja pistotin sen huoneeseen. Rita kävi huoneen perällä, mutta palasi samantien takaisin. Laitoin sen uudelleen ja palasi taas tyhjänä. Ajattelin että jos se onkin tosiaan pelästynyt pimeää huonetta eikä siksi ilmaise, mutta mukana ollut mies kertoi, että maalimies on viereisessä huoneessa, josta olin juuri kutsunut koiran pois. Että näin. Jatkettiin sinne, ja Rita saikin pian hajun, jota alkoi tarkentamaan. Ei kuitenkaan saanut tarkennettua, ja otti jo jossain vaiheessa rullan suuhun. Ei kuitenkaan tullut tekemään ilmaisua. Jatkoi hommia, ja minä lähdin kävelemään huoneen nurkkaa kohti, ja koira seurasi, ja äkkäsi näin väylän maalimiehelle. Ilmaisu ja näyttö olivat hyvät.
Ensimmäinen maalimies.
Toiselle maalimiehelle lähdettiin taas vauhdilla. Toimistorakennuksen keittiössä oli savukone, jonka Rita selvästi huomasi ja painoi päätä alemmas, mutta jatkoi normaalisti eteenpäin. Huoneessa lähti oikealle, kun maalimies oli vasemmalla. Mukanamme seurannut väkijoukko jäi seisomaan oviaukolle maalimiehen eteen, jolloin Ritalla oli tosiaan työ löytää maalimies. Se kiersi huoneen toista kautta, löysi maalimiehen (hyppäsi sitä päin : ( ). Ilmaisemaan tullessa pudotti rullan ilman vihjettä ja lähti välittömästi korjaamaan. Uusi ilmaisu oli hyvä, samoin näyttö.
Toinen maalimies
Kolmas rakennus
Kolmas rakennus oli taas kylmä varastorakennus, joka oli kahdessa kerroksessa. Pyysin meille maalimiehet molempiin kerroksiin. Huoneen toisessa reunassa oli aukko, joka johti viereiseen huoneeseen, jossa toinen ryhmä treenasi, ja jossa oli savukone.
Ao kuvassa minun liikkumiseni on sinisellä ja Ritan pinkillä. Rita lähti liikkeelle kiertäen huoneen laajasti, ja palasi luokseni kysymään seuraavia ohjeita. Ohjasin sen tutkimaan lähellämme olevat kaapit, mutta koira ei saanut niistä hajua. Se kiersi vahvasti yhtä seinistä merkaten, muttei kyennyt tarkentamaan. Silloin minulle kerrottiin, missä maalimies on, ja ohjasin Ritan sinne. Se ei sanut hajua edes paikan vieressä, vaan lähti tarkentamaan väärään suuntaan. Toisella ohjauksella se hokasi mistä on kyse ja löysi maalimiehen. Rita KIIPESI maalimiehen syliin, tunki kuonon sen käsien alle ja antoi pusun. Ilmaisu ja näyttö olivat hyvät, mutta EI JESSUS mitä maalimieskäytöstä!
Ensimmäinen maalimies
Toiseen kerrokseen johtavista portaista näki läpi alakertaan, ja Ritan piti vähän hakea vauhtia että pääsi ne ylös. Pääsi kuitenkin. ; )
Yläkerrassa jäin odottamaan, kun koira katosi kerroksen perälle. Se palasi sieltä täysiä juosten ja kun jatkoin matkaa, irtosi se taas kerroksen perälle. Kutsuin sitä, mutta se ei tullut, ja liikekin loppu. Mitähän löysi? Inhottaa ajatella, että olisi jäänyt jotain eläinten jätöksiä syömään tms... Ei voi tietää.
Rita palasi ja alkoi kiertämään maalimiestä, joka siis oli suljetussa kaapissa. Neiti tarkensi varmaan 5min kunnes otti rullan suuhun ja tuli ilmaisemaan! En huomioinut sitä, joten se jatkoi etsimistä (rulla suussa...) kunnes palasi taas vierelle istumaan. Silloin minulle kerrottiin, missä maalimies oli, ja pyysin että maalimies avaa kaapin oven. Ritahan ei koskaan ole tehnyt umpipiiloja! Menin lähettämään sen toiselta puolen kaappia, mutta koska pääjoukkomme ei liikkunut mukanamme, ilmaisi Rita porukan. Hyväksyin sen ja palkkasin koiran. Sitten joukko liikkui mukanamme toiselle puolen kaappia, ja vasta silloin Rita löysi maalimiehen. Hyvä ilmaisu ja näyttö. Mutta perskules, ensimmäinen valeilmaisu / hajun ilmaisu. Toisaalta koiralle ei ole opetettu umpipiiloja, joihin tulisi siirtyä asteittain...
Toinen maalimies
Neljäs rakennus
Neljäs rakennus oli lämmin toimistotila. Päätin laittaa maalimiehet helppoihin paikkoihin, jotta edellisen hajuilmaisun jälkeen illasta jäisi molemmille hyvä mieli. Klo 5:00 hain neidin viimeiselle rastille.
Rita oli toimistossa ihanasti ohjattavissa. Näytin sille, minkä huoneen haluan sen käyvän, ja se teki työtä käskettyä. Käytin sen kaikissa huoneissa ja se palasi takaisin, että "ei löytynyt, minne seuraavaksi?". Maalimies löytyi helposti, ilmaistiin nätisti, ja näyttö meni ongelmitta.
Ensimmäinen maalimies.
Toinen maalimies oli myös helpossa paikassa. Ohjasin Ritan käytävälle joka kulki tilaan, joka johti huoneeseen, jossa maalimies oli (miten niin epäselvä lause? : D). Ehdin ikkunallisen huoneen kulmalle, kun Rita oli maalimiehellä. Todella nätti käytös. Ilmaisu ja näyttö kunnossa. Maalimies sanoi, ettei ollut edes huomannut, että koira oli käynyt sen luona. Annoin Ritalle loppupalkaksi vetolelun. Ihana koira. : )
Illan viimeinen maalimies
---
Plussaa: ympärillä jatkuvasti toisia koiria, ja Rita keskittyi silti! Koira jaksoi koko pitkän treenin, viimeiseenkin lähdettiin häntä heiluen. Kuumuudestaan huolimatta jaksoi keskittyä myös ensimmäisissä tiloissa. Emännän suurin pelko oli, että koira pelkäisi uusia tilanteita, mutta eipä pelännyt! Ohjaaja tajusi, että koira ei todella OSAA vielä tarkentaa piiloihin, eihän niitä ole harjoiteltu. Asteittain,.
Miinusta: ensimmäinen ilmaisu hajusta, tosin pitkän tarkentamisen päätteeksi. Rita oli lisäksi liian kuumana ensimmäisissä tiloissa. Maalimieskäytös... Ja ohjaaja ei vaan osaa. ; )
Rullakoiraa suorapalkattiin joka toinen kerta, ja tämä on ilmeisesti varsin yleinen tapa rullakoirilla? Tämä treeni valaisi minullekin, että mikä on tämän kosketuskeppitavan etu verrattuna "perinteiseen" koulutustapaan. Rullakoira tutki ensin sylini, että saako tälläkertaa palkkaa, vai pitääkö ilmaista, ja kun mitään ei löytynyt, niin koira teki ilmaisun. Olen siis tyytyväinen, että juuri UPK:hon satuin eksymään, ja niillä opeilla koirani kouluttamaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)