Ollaan noudot kotipihassa saatu venytettyä 50 metriin, mutta tällä kertaa treenailtiin Serenassa. Häiriönä olivat autossa haukkuva koira ja satunnaisesti ohiajavat bussit.
Aloitettiin niin, että ensin minä vein kaksi noutoa, jotka Rita toi. Sitten toinen henkilö vei kolme noutoa. Kaikki sujuivat ongelmitta. Annoin sarjan päätteeksi palkaksi broilerin koiven.
Seuraavassa sarjassa kaikki viisi vei toinen henkilö. Näissäkään ei ongelmia. Loppupalkaksi kaksi broilerinkoipea. Käytin pelkkää (runsasta) ruokapalkkaa, jotta tilanne ei olisi mitenkään viretasoa nostava. Missään vaiheessa ei neidin pienessä mielessäkään käynyt, ettei palauttaisi, eli tästä on hyvä jatkaa. : )
Lopuksi Rita pääsi sisarustensa Frejan ja Urhon kanssa riekkumaan parkkipaikalla.
perjantai 29. lokakuuta 2010
keskiviikko 27. lokakuuta 2010
Noutoja
Noutosuunnitelmaa
Dummyn nouto 2 m matkalta, lisäten matkaa 5 metriin. Koira liinassa, jotta suuremmilta takaiskuilta vältyttäisiin (muistaen kuitenkin, että 20% epäonnistumisia sallitaan). Seurataan onnistumisprosenttia.
Kaksi sarjaa, joiden välillä tauko:
Ensimmäinen sarja:
välimatka 2 m, toistoja 10 kpl - onnistumisprosentti 80 % vähintään, ja kahdeksan onnistumista pidentää matkaa muutamalla metrillä.
Häiriöt: pimeys, taskulamppu, mahdolliset "taajaman äänet".
Nonni, nonni... Eli näin tämä päättyi:
NOMEssa oli tarkoitus venyttää matkaa vain viiteen metriin. Tuloksena oli 50 metriä. Ei ongelmia, joten pidensin nouto noudolta noin viisimetriä. Ei näissä tunnu olevan tutussa ympäristössä ongelmia. Vaikeutusta: etäisyys, useampi dummy, dummy piilossa...
Pelastuskoiratreenit
Ja paluu kosketuskeppivaiheeseen on tapahtunut.
Sunnuntai 24.10.10:
Treenit Keimolassa. Rita on ruvennut tosiaan maalimiehiä pussaamaan, joten päätin, että pidetään ihan ilmaisutreenit. Aluksi kaikille nameja ja Rita vapaaksi. Ideana nakkirinki. Rita ei vaan tajunnut. Nuuskutti maata, istui minun viereen, nuuskutti maata, istui minun eteen. Ei siis hirveästi kiinnostanut muiden namit. Kun toiset rupesivat Ritaa kutsumaan, niin Rita loikkasi syliin...
Otettiin sitten maalimies muutaman metrin päähän. Ajatus oli, että jos Rita hyppää, niin en palkkaa sitä. Mutta koira oli jotenkin niin hämmentynyt tilanteesta että hyppiminen sai oikein liekkiä alleen. Maalimies piti vielä palkkaa kädessään, niin tietysti Rita koitti sitä napata. Kokeiltiin vielä sitäkin, että annan rulla-vihjeen muutamaa metriä ennen maalimiestä. Ei auttanut.
Koira oli tilanteesta kummissaan ja stressissä, joten lopetimme siihen. Tein tokoa ja koira rauhottui. Siitä sitten autoon ja treenit meidän osalta purkkiin.
Käytiin porukalla sitten läpi ratkaisuja tilanteeseen, mutta mitään järkevää ei jäänyt käteen. Kuulemma pitää vain harjoitella ettei muutenkaan hypi.
Illalla soitin sitten UPK:n koulutusvastaavalle, ja kyselin neuvoja jatkon suhteen. Ja tässä tulos: keppi käyttöön, ja jos koira hyppää, niin keppi (=palkkionmahdollisuus) lähtee. Koira pois tilanteesta ja uusi yritys.
Tiistai 26.10.10.
Treenit Klaukkalan vesitornilla. Rita palasi välittömästi edellisien treenien mielentilaan. Kaikki saivat pusuja ja ilkeitä repäisyjä niskasta.
Kun alettiin hommiin, niin Rita hyppi syliin, eikä koskenut keppiin. Odotimme passiivisina hetken, jolloin uusi yritys. Pikkuhiljaa alkoi ymmärtää ja pidensimme matkaa kepille. Loppuun onnistumisia putkeen useampi. Vahvistin keppiä naksulla, ja se nopeutti selvästi Ritan päättelyä. Ei tehty koko ketjua, joka olisi Premackin periaatteen mukaan vahvistanut tätä oikeanlaista käytöstä. Jatkossa lisätään myös näyttö siis.
Välissä tehtiin seuraamisia ja paikallaoloja.
Tästä jatkossa siis lasken onnistumisprosenttia, niin voi seurata miten menee, kriteerinä kepin kosketus (=maalimiehen koskemattomuus), jota vahvistetaan naksulla. Onnistumisprosentin pitäisi olla yli 80%. Kahdeksasta onnistumisesta vaikeutetaan tehtävää.
Sunnuntai 24.10.10:
Treenit Keimolassa. Rita on ruvennut tosiaan maalimiehiä pussaamaan, joten päätin, että pidetään ihan ilmaisutreenit. Aluksi kaikille nameja ja Rita vapaaksi. Ideana nakkirinki. Rita ei vaan tajunnut. Nuuskutti maata, istui minun viereen, nuuskutti maata, istui minun eteen. Ei siis hirveästi kiinnostanut muiden namit. Kun toiset rupesivat Ritaa kutsumaan, niin Rita loikkasi syliin...
Otettiin sitten maalimies muutaman metrin päähän. Ajatus oli, että jos Rita hyppää, niin en palkkaa sitä. Mutta koira oli jotenkin niin hämmentynyt tilanteesta että hyppiminen sai oikein liekkiä alleen. Maalimies piti vielä palkkaa kädessään, niin tietysti Rita koitti sitä napata. Kokeiltiin vielä sitäkin, että annan rulla-vihjeen muutamaa metriä ennen maalimiestä. Ei auttanut.
Koira oli tilanteesta kummissaan ja stressissä, joten lopetimme siihen. Tein tokoa ja koira rauhottui. Siitä sitten autoon ja treenit meidän osalta purkkiin.
Käytiin porukalla sitten läpi ratkaisuja tilanteeseen, mutta mitään järkevää ei jäänyt käteen. Kuulemma pitää vain harjoitella ettei muutenkaan hypi.
Illalla soitin sitten UPK:n koulutusvastaavalle, ja kyselin neuvoja jatkon suhteen. Ja tässä tulos: keppi käyttöön, ja jos koira hyppää, niin keppi (=palkkionmahdollisuus) lähtee. Koira pois tilanteesta ja uusi yritys.
Tiistai 26.10.10.
Treenit Klaukkalan vesitornilla. Rita palasi välittömästi edellisien treenien mielentilaan. Kaikki saivat pusuja ja ilkeitä repäisyjä niskasta.
Kun alettiin hommiin, niin Rita hyppi syliin, eikä koskenut keppiin. Odotimme passiivisina hetken, jolloin uusi yritys. Pikkuhiljaa alkoi ymmärtää ja pidensimme matkaa kepille. Loppuun onnistumisia putkeen useampi. Vahvistin keppiä naksulla, ja se nopeutti selvästi Ritan päättelyä. Ei tehty koko ketjua, joka olisi Premackin periaatteen mukaan vahvistanut tätä oikeanlaista käytöstä. Jatkossa lisätään myös näyttö siis.
Välissä tehtiin seuraamisia ja paikallaoloja.
Tästä jatkossa siis lasken onnistumisprosenttia, niin voi seurata miten menee, kriteerinä kepin kosketus (=maalimiehen koskemattomuus), jota vahvistetaan naksulla. Onnistumisprosentin pitäisi olla yli 80%. Kahdeksasta onnistumisesta vaikeutetaan tehtävää.
torstai 21. lokakuuta 2010
Ahkera bloggaaja mä olen..
Niinpä niin, hyvä kun kerran kuussa jaksaa tänne ilmoitella.
Treenit jatkuneet aika paljon pelastuskoirailua painottaen. Tässä vähän lajien etenemisestä:
NOU/NOME:
Aloitettiin hela hoito aivan alusta. Alkoi itsella usko ja motivaatio loppua ainaiseen riekkumiseen. Nyt siis viimeinen kuukausi ollaan harjoiteltu sisällä dummyn nostoa maasta. Olemme saaneet vietyä tekemisen jo myös ulos häiriöiden taakse, ja siellä neiti tekee myös mitä pyydetään. Vältellään kuitenkin vielä jonkin aikaa häiriöitä, sillä se nostaa Ritan viretasoa, ja haluaisin hoitaa pohjan rauhallisesti (mahdotonta?).
En tee Ritalle ollenkaan heittoja, vaan vien dummyt noutoihin. Tarkoitus on vähitellen lisätä matkaa, ja toistojakin ainakin 250 ennen kuin otetaan lisää häiriöitä (toisia koiria). Sitten kakkosmarkkeeraukset, kolmoset, neloset, haku... Huuuh!!
Lisäksi olemme harjoitelleet pysähtymistä: ensin kädessäni oli nami ja nostin käden ylös, koira pysähtyi ja katsoi, naksautin ja heitin namin kädestä Ritan taakse. Tätä ollaan toisteltu siihen pisteeseen, että osaa ilman häiriötä pysähtyä. Vielä ei siis ole käskyä lisätty, ainoastaan käsi merkki. Haluaisin myös opettaa istumisen pysähtymiseen, joten tätäkin vielä puurrettava, ennen kuin toimii.
Riistatreenit tarkoitus myös aloittaa alusta, kun dummy toimii. Rauhassa.
Ai niin, ja laukaustreenejä ampumaradan lähellä!
PEKO:
Tässä eteneminen on ollut parempaa: rakennettu eri koulutusmetodeilla vahvemmalle pohjalle!
Suurimmat ongelmat ilmenevät maalimieskäyttäytymisessä sekä liiallisessa irtoamisessa/säntäilyssä/itsenäisyydessä. Niinpä olemme näihin viime aikojen treeneissä keskittyneetkin.
Elisissä treeneissä esimerkiksi oli tarkoitus, että Ritva käy läpi tyhjää aluetta, ja kun vihdoin tulee kysymään minulta, niin maalimies menee piiloon ja minä ohjaan Ritan maalimiehelle. No neitipä yllätti ja pysyi lähellä (pimeässä).
Ilmaisu on onneksi sellaisissa kantimissa, että Rita ilmaisee ongelmitta (kop kop kop). Eli vaikka höyryää ja kuumenee, ei ilmaisussa ole ongelmia!
Päästiinpä kaksi viikkoa sitten kokeilemaan raunioitakin, kun ensin tutustuttiin erilaisiin esteisiin, ja sitten Rita pääsi etsimään kaksi maalimiestä. Tässä ei ollut mitään ongelmia!
Treenit jatkuneet aika paljon pelastuskoirailua painottaen. Tässä vähän lajien etenemisestä:
NOU/NOME:
Aloitettiin hela hoito aivan alusta. Alkoi itsella usko ja motivaatio loppua ainaiseen riekkumiseen. Nyt siis viimeinen kuukausi ollaan harjoiteltu sisällä dummyn nostoa maasta. Olemme saaneet vietyä tekemisen jo myös ulos häiriöiden taakse, ja siellä neiti tekee myös mitä pyydetään. Vältellään kuitenkin vielä jonkin aikaa häiriöitä, sillä se nostaa Ritan viretasoa, ja haluaisin hoitaa pohjan rauhallisesti (mahdotonta?).
En tee Ritalle ollenkaan heittoja, vaan vien dummyt noutoihin. Tarkoitus on vähitellen lisätä matkaa, ja toistojakin ainakin 250 ennen kuin otetaan lisää häiriöitä (toisia koiria). Sitten kakkosmarkkeeraukset, kolmoset, neloset, haku... Huuuh!!
Lisäksi olemme harjoitelleet pysähtymistä: ensin kädessäni oli nami ja nostin käden ylös, koira pysähtyi ja katsoi, naksautin ja heitin namin kädestä Ritan taakse. Tätä ollaan toisteltu siihen pisteeseen, että osaa ilman häiriötä pysähtyä. Vielä ei siis ole käskyä lisätty, ainoastaan käsi merkki. Haluaisin myös opettaa istumisen pysähtymiseen, joten tätäkin vielä puurrettava, ennen kuin toimii.
Riistatreenit tarkoitus myös aloittaa alusta, kun dummy toimii. Rauhassa.
Ai niin, ja laukaustreenejä ampumaradan lähellä!
PEKO:
Tässä eteneminen on ollut parempaa: rakennettu eri koulutusmetodeilla vahvemmalle pohjalle!
Suurimmat ongelmat ilmenevät maalimieskäyttäytymisessä sekä liiallisessa irtoamisessa/säntäilyssä/itsenäisyydessä. Niinpä olemme näihin viime aikojen treeneissä keskittyneetkin.
Elisissä treeneissä esimerkiksi oli tarkoitus, että Ritva käy läpi tyhjää aluetta, ja kun vihdoin tulee kysymään minulta, niin maalimies menee piiloon ja minä ohjaan Ritan maalimiehelle. No neitipä yllätti ja pysyi lähellä (pimeässä).
Ilmaisu on onneksi sellaisissa kantimissa, että Rita ilmaisee ongelmitta (kop kop kop). Eli vaikka höyryää ja kuumenee, ei ilmaisussa ole ongelmia!
Päästiinpä kaksi viikkoa sitten kokeilemaan raunioitakin, kun ensin tutustuttiin erilaisiin esteisiin, ja sitten Rita pääsi etsimään kaksi maalimiestä. Tässä ei ollut mitään ongelmia!
sunnuntai 10. lokakuuta 2010
Ensimmäinen etsintäharjoitus
Alueemme oli reilun loppukoealueen kokoinen alue Klaukkalan vesitornin maastoissa. Sain alueen kartan Isoniitun koululla, josta suunnistimme alueen reunalle.
Tuuli tuli lännestä päin, joten lähdille alueen eteläkulmasta kulkemaan koilliseen alueen rajaa (polkua) pitkin
.
Alueella oli neljä maalimiestä. Kun lähetin Ritan ensimmäisen kerran, oli se saanut jo hajun maalimiehestä, ja palasi nopeasti rullan kanssa. Näytölle lähetettäessä oli jokseenkin hämmennyksissään, pysähtyi hetkeksi, mutta kun minä otin askeleen eteenpäin, jatkoi myös Rita eteenpäin. Ilmaistuksi tuli parrakas, iso mies, joka oli sienestämässä. Rita oli koittanut pussata, niin ukko oli torjunut kädellä (siksikö Rita epäröi näytölle menoa?).
.
Alueella oli neljä maalimiestä. Kun lähetin Ritan ensimmäisen kerran, oli se saanut jo hajun maalimiehestä, ja palasi nopeasti rullan kanssa. Näytölle lähetettäessä oli jokseenkin hämmennyksissään, pysähtyi hetkeksi, mutta kun minä otin askeleen eteenpäin, jatkoi myös Rita eteenpäin. Ilmaistuksi tuli parrakas, iso mies, joka oli sienestämässä. Rita oli koittanut pussata, niin ukko oli torjunut kädellä (siksikö Rita epäröi näytölle menoa?).
Jatkoimme itäreunalla, ja Rita kulki jonkin matkaa alueen ulkopuolella. Kutsusta tuli luokse, ja siirtyi takaisin oikealle alueelle. Lähes samantien irtosi hajun mukaan ja palasi rulla suussa. Näyttö meni tälläkertaa hyvin. Oikea maalimies oli saman kukkulan toisella puolla kuin ilmaistu sienestäjä. Maalimies oli makaava.
Jatkoimme samaa reunaa, ja Rita lähti taas alueen ulkopuolelle. Kun kutsuin sitä pois, oli se saanut alueelta hajun ja lähti sitä seuraamaan. Pian palasikin rulla suussa. Näyttö taas ok. Maalimies makasi pusikossa kasvot peitettynä.
Jatkoimme alueen samaa reunaa. Rita lähti alueen ulkopuolelle seuraamaan jälkiä. Palattuaan oikealle alueelle nappasi maalimiehen (istuvan) loikkaamalla ensin syliin ja vasta sitten ottamalla rullan. Näyttö ok.
Viimeiselle maalimiehelle saatiin kävellä pidempi matka. Ensin kuljimme vesitornille vievää tietä, josta poikkesimme takaisin metsään, alueen raunaa pitkin. Samaan aikaan tiellä tuli vastaan kolme koiraa, jotka Rita jätti huomiotta, ja jatkoi etsintää. Rita irtosi pitkälle metsään, jolloin jäin odottamaan sitä alueen reunalle. Rita palasi rulla suussa ja lähti näytölle useamman kymmenen metrin päähän. Maalimies kertoi, että Rita oli tullut luokse, ottanut rullan, irronnut 10 metriä, palannut maalimiehelle ja vasta sitten palauttanut rullan.
Alueella oli samaan aikaan sienestäjiä ja suunnistajia.
Maalimieskäyttäytymisessä edelleen parantamisen varaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)